Masennus on raskasta niin masentuneelle itselleen kuin lähipiirillekin. Siitä huolimatta lähipiirin olettaisi pyrkivän auttamaan parhaansa mukaan. Tai vähintään tekemään oman osansa…

Tämä äiti kertoo, millaista on perhe-elämä, kun masennus vie häneltä voimat, mutta puoliso ei auta. Kodista, lapsesta ja jopa siitä puolisosta täytyy huolehtia ja asioista muistuttaa, vaikka ei itse ole normaalisti toimintakykyinen. Tämä vie voimia entisestään, masentaa, itkettää ja jopa raivostuttaa:

”Meillä ei taideta syödä tänäkään iltana ruokaa. Eilen illalla on miehen kanssa puhuttu, että huomenna mennään hänen työpäivänsä jälkeen kauppaan.

Olemme yhdessä tehneet (tai oikeastaan niin että minä ehdottelen ja kirjoitan) kauppalistan valmiiksi. Lopuksi olen kehoittanut miestä lisäämään listaan tarvittavat eväät viikonlopuksi itselleen, koska en ole kotona itse syömässä. Katson listaa seuraavana päivänä, eikä sinne ole lisätty mitään. Ajattelen, että kaiketi aikuinen mies osaa itse huolehtia ravinnostaan. Kunhan lapselle on ruokaa kaapissa.

Olen niin loppu, ahdistaa, masentaa, raivostuttaa, itkettää. Kello lähestyy neljää ja mieheni päättää työpäivän. En jaksa puhua hänelle mitään, en jaksa taas olla kertomassa miten tästä nyt edetään tänä iltana. Olen väsynyt, toivon että hän ymmärtäisi edes tämän kerran lähteä kauppaan lapsen kanssa kahdestaan. Ja tehdä ruokaa.

Mutta hänkään ei puhu mitään. Yhtään mitään. Nousen ja menen yläkertaan sänkyyni.

Kello lähestyy viittä ja kuuntelen kuinka mies pukee lapsen ja menee hänen kanssaan pihalle. Mies tietää ongelmistani masennuksen kanssa, hän tietää että minun on välillä raskasta olla lapsen kanssa yksin koko pitkä päivä ja hoitaa kaikki kodin asiat (enkä yhtään liioittele käyttäessäni sanaa kaikki). Tästä on puhuttu hänen kanssaan ennenkin.


Kuva Molly Belle, ylin kuva Carolina Heza.

On puhuttu myös siitä, että hän voisi joskus mennä lapsen kanssa kahdestaan kauppaan.

Miksi kodin hoito jää vain toisen vanhemman harteille? On äärimmäisen raskasta huolehtia itsestään, vuoden ikäisestä lapsesta, kodista, koirista ja miehestä. Suunnitellen koko viikko etukäteen, ottaen kaiken huomioon. Pitää huoli siitä, että kaikilla olisi kaikki hyvin. Eikä siltikään ole, ainakaan itsellä tai parisuhteella…

Kello on kaksi minuuttia yli viisi kun mies tulee sisälle ja kysyy lähdenkö kauppaan. En. Tänään en jaksa. Mutta samalla tunnen iloa, ehkä mies oppii. Hyvin hitaasti kenties, mutta toivon kipinä on syttynyt.”

Nimim. Vastuullinen

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Janna Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Olen masentunut äiti, eikä mieheni ota perheestä vastuuta”

  • Janna sanoo:

    Kylläpä tulee ilkeitä kommentteja ihmiselle joka sairastaa masennusta. Itsekin saman taudin kanssa kamppailevana ymmärrän kirjoittajaa oikein hyvin, eikä hänen lyttääminen varmasti ainakaan auta! Omina pahimpina aikoina mies hoiti lasten kuskaukset ja kaupassa käynnit 90% (paitsi silloin kun oli reissuhommissa). Minä jaksoin vaan laittaa/lämmittää ruokaa ja pestä pyykkiä, melkein kaikki muu oli hänellä. Jos hän oli työreissussa, hain lapset, lämmitin ruokaa ja lopun iltaa lapset katsoivat ohjelmia, jotta jaksoin huolehtia heidän iltapalansa, -pesunsa ja nukkumaanlaitot. Ilman osallistuvaa ja huolehtivaa miestä, en välttämättä olisi tässä tätä kirjoittamassa. Puhumattakaan osallistuvista isovanhemmista ja ihanasta päivähoidosta.

    Olisiko kirjoittajan mahdollista hakea lapselle hoitopaikkaa, ainakin osapäivähoitoa? Onhan se lapsenkin etu jos äiti pystyisi lepäämään ja hengähtämään joskus. Anna kotihommien olla, omasta ja lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeintä. Voisitteko miehen kanssa sopia hommien jakamisesta ihan istumalla alas ja puhumalla. Metatyö on todella rankkaa varsinkin kun aivot eivät toimi normaalisti, joten isä on ihan hyvä valtuuttaa myös lapsen asioiden hoitamisesta ja kauppalistan miettimisestä. Oletko puhunut miehellesi avoimesti sauraudestasi? Masennusta on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi, jos sitä ei kuvaa läheisilleen. Minunkaan mieheni ei aluksi ymmärtänyt, miten syvällä olen, ennenkuin aloin puhumaan kaikesta sairauteeni liittyvistä asioista, myös niistä pelottavista ja hävettävistä asioista, syyllisyyden tunteista, aivosumusta, voimattomuudesta jne. Olisiko mahdollista pyytää sosiaalitoimesta perhetyötä avuksi tai onko lähipiirissä ihmisiä (isovanhemmat/kummit jne.) jotka voisivat auttaa? Olisiko mahdollista (jos käyt terapiassa), että miehesi tulisi joku kerta mukaan ja asioista puhuisitte yhdessä terapeutin kanssa, jos se on yksin vaikeaa?

  • Kyllästynyt sanoo:

    Masennus on raskasta mutta raskasta se on sillekin joka käy ensin töissä ja sitten oletetaan että töissä käyvä jaksaa tehdä kaiken koska toinen on masentunut. Tässäkin tekstissä kävi ilmi että isä ei kauaa kotona loikoillut vaan meni lapsen kanssa ulos. Olisi iloinen edes siitä.

  • R sanoo:

    Puhukaa vielä, joka päivä jotain. Ehkä mies siitä oppii kuuntelemaan ja myös puhumaan, koska puhumattomalta hänkin kuulostaa. Jätä tekemättä, kyllä mies huomaa, että jos hän ei auta, sinä et kaikkea tee. Odottele rauhassa, että muuttuuko tilanne, kun oma olosi on parempi, kun lapsi kasvaa, kun palaat töihin. Jos ei muutu tai jos vain pahenee ja samalla oma olosi huononee, niin ota puheeksi ero. Joskus vasta ero herättää miehet huolehtimaan itsekin asioista, ottamaan vastuuta lapsesta ja kodin asioista.
    Tsemppiä, kyllä asiat vielä voi olla paremmin.

  • Eevia sanoo:

    Saatko apua masennukseesi?
    Ehkäpä voisit palata töihin ja miehesi jää hetkeksi lapsen kanssa kotiin?

    Nyt on aika ottaa lunkisti ja tehdä helpoimman kautta. Valitse valmis ruokapaketti joka ajetaan teille kotiin. Sano miehelle että ruuanlaitto on nyt hänen juttunsa. Olkoon vaikka kalapuikkoja ja makaronia joka päivä. Ostakaa kertiksiä ja antakaa imuroinnin nyt jäädä.
    Lepäät ja keskityt siihen että pääset jaloillesi. Tilanne tuntuu huonommalta kun se onkaan. Vuosi synnytyksestä on vielä vähän aikaa. Odota puoli vuotta vielä ja olosi on aivan toinen. Kyllä se vielä siitä paremmaksi muuttuu vaikka nyt tuntuisikin kurjalta.
    En lupaa että miehestä tulee talousihme ei se meidänkään ole mutta pikkuhiljaa oppii osallistumaan kovaäänisen marinan saattamana.. Mutta parempi sekin kun ei mitään 🙂

  • Oot epäreilu sanoo:

    Puhu! Puhu! Puhu!
    Miksi miehesi pitää arvailla ja muistella vanhoja puheita?
    Huomaatko, hän yrittää. Vie lapsen ulos ja kysyy sinua kauppaan. Sinä vihottelet ja syytät miestäsi kaikesta.

    • mimmi sanoo:

      Tai kirjottaa kirjeen, niinkun minä tein… En saanut koskaan sanottua, mitä haluan miehen tekevän ja mitä käyn läpi. Mies ymmärsi kirjeestä yskän ja auttaa nykyään paljon, kun pyydän vaan