Avaus nimimerkillä I did not sign up for this:

”I did not sign up for this. Sellainen fiilis, kun tänäänkin aamulla hoidin lapsemme koko aamun yksin herätyksestä päiväkodille asti. Tänäänkin, vaikka jo eilen oli tiedossa että olen kädestäni kipeä ja lapsen nostelu on juuri nyt hankalaa. Puoliso, tai lapsen isä, jäi nukkumaan kun nousin.

Kuulen oven läpi herätyskellon äänen ja ähellystä ja huokailua. Hereillä on, mutta ei vaan nouse. Mikset herätä? No, koska minulla on tietääkseni 1-vuotias lapsi, ei teini-ikäistä nuhjaketta, jonka mielestä äiti on tyhmä kun pakottaa heräämään… On täysin absurdia kuvitella tilanne toisinpäin, että minä vaan en nousisi vaikka lapsi huutaa huoneessaan enkä liikahtaisikaan koska väsyttää. On päiväkodin ensimmäinen viikko ja on sovittu että annetaan lapselle aamulla ja illalla normaalia enemmän läheisyyttä ennen ja jälkeen hoitopäivien. Tai, ilmeisesti minä annan.

Miten tämä tähän meni? Seurustelin alle kolmekymppisenä miesten kanssa, jotka eivät halunneet lapsia tai ehkä korkeintaan jos vahinko käy, niin suostuisivat siinä tapauksessa, ”jos sä hoidat sen”. Joiltakin tuttaviltani kuulin vuosikausia sitten, miten heidän miehensä käyttävät retoriikkaa ”hoida nyt kun sinä tämän halusit” niissä tilanteissa, joissa lapsen kanssa on vaikeaa ja hankalaa eikä tekisi mieli yhtään joutua olemaan isä.

Silloin ajattelin, että en ala vanhemmaksi sellaisen miehen kanssa, joka ei oikeasti halua lapsen isäksi. Kuvittelin, että jos mies oikeasti on miettinyt ja tullut päätökseen, että haluaa isäksi, on myös miettinyt mitä uhrauksia se vaatii ja on sitoutunut koko pakettiin.

Kuva Freestocks.

No, ei sitten mennyt niin. Mietin usein, miksi ihmeessä käytin vuosikausia siihen, että löydän kumppanin, joka haluaa vanhemmaksi kun meno on silti tätä? Tämä ei halua olla vanhempi muutoin kuin ehkä tunnin päivässä, muuten on liian rankkaa. Kun oli epäily, että olen ehkä sairastumassa, hänen suurin ja kovaäänisin huolensa oli, että hän ei kyllä sitten hoida lasta koko ajan ja miten minä olen ajatellut järjestää perheellemme apua.

Tätä touhua katsellessani alan ymmärtää, miksi monet naiset kypsähtävät mieheensä (nopeimmat jo vauvavuoden aikana, sitäkään en enää ihmettele, enemmän ihmettelen että olen ilmeisesti vanha ja väsähtänyt kun en vaan jaksanut kerätä kamppeitani vauvavuoden aikana) ja monet koko miessukupuoleen, koska tämä ei ole vain yksittäisten miesten ongelma – tätä kuulee joka puolelta.

Ei kiinnosta perhevapaat, ei kiinnosta lapsen kanssa harrastaminen, on liian rankkaa lähteä lomalle lasten kanssa kun ei se ole mikään loma vaan pitää päästä kavereiden kanssa, pitää saada asunto jossa on ”mancave” johon pääsee karkuun kamalaa arkea (missä on naisten womancave – vaatehuoneessa tai vessassa varmaan!), ei jaksa hoitaa lapsen asioita (hankinnat, päiväkotiin liittyvät asiat) mutta samaan aikaan jaksaa miettiä uuden telkkarin hankintaa tuntikausia…esimerkkejä löytyy vaikka kuinka.

Kuva Kaur Kristjan.

Faktahan on se, että joku ne lapsen asiat hoitaa kuitenkin. Ja lapsen olisi hyvä kasvaa ympäristössä, jossa hänestä vastaavat aikuiset eivät aamusta iltaan toitota sitä, miten hankalaa ja rankkaa on näiden hoitaminen. Tai siis että ainakin toinen ei valittaisi. Joten kuvio menee niin, että lapsen äiti hoitaa, huolehtii, rakastaa ja on valittamatta. Jättää osan omista asioistaan hoitamatta, tunneistaan nukkumatta, jotta ihan perushuolenpito toteutuisi. Ei mitään ylimääräistä, ei itse keitettyä luomusosetta.

Tähän liittyy myös sellainen keskustelu, josta olen saanut tarpeekseni. ”Hyväksy myös isän tapa hoitaa asioita” -puheenparsi, jossa neuvotellaan jo lähtökohtaisesti isälle matalampi vaatimustaso ja vähätellään äidin asettamaa rimaa. Ikään kuin äidin haluamat toimintatavat tai hoitamisen laatu olisi jotenkin aina ylimitoitettua, ylihuolehtivaa ja suoraan sanottuna turhaa hössötystä.

Mitä se on, kun joutuu ensinnäkin pyytämään, jotta mies tajuaa laittaa lapselle vaatteet päälle, jonka jälkeen jää joko puolet laittamatta (”ai siis nää housutkin piti laittaa päälle?” tai ”onks nää sukat pakko laittaa kans?” kun tietää että ollaan menossa ulos ja kenkään nyt on tapana laittaa sukka jalkaan) tai sitten bodyn nepparit jäi laittamatta kiinni, joten joutuu kuitenkin käytännössä tarkastamaan työn jälkikäteen ja korjailla miehen suoritusta lähes joka kerta?

Kuva Meghan Holmes.

Onko se sitä, että äidillä nyt vaan on liian kova vaatimustaso? Koska kyllähän ilman sukkia voi mennä ulos tai ilman housuja! Ei se lapsi siihen kuole. Isä ikään kuin saa sluibata, tehdä normaalit hoitotoimenpiteet huonosti ja puutteellisesti, ja kaikki tähän puuttuminen on nalkutusta tai sitä, miten äideillä on kohtuuttomat vaatimukset. Tai, että on isiä sorsivaa, että äidit saavat päättää mikä hoidon taso on riittävää.

Kun oikeasti fakta on se, että jos esim. tämä isä hoitaisi lapsen täysin, mm. seuraavat asiat jäisivät hoitamatta kunnolla: sen vahtiminen saako huonosti maitoa juova lapsi riittävästi kalsiumia, onko riittävästi päällä ulkoillessa, onko turvavyö kunnolla kiristettu turvaistuimessa, onko kylvetty säännöllisesti vai vaan kerran viikossa, onko d-vitamiinit annettu, onko aurinkorasva laitettu, onko päähine päässä ulkoillessa… kaikki asioita, joihin varmasti ei kuole (paitsi ehkä se turvaistuin), mutta ei tule minulle heti noista mieleen lapsi jonka perheessä huolehditaan lapsen perusasioista huolella, vaan lähinnä jokin ongelmaperhe jossa lapset tulee ja menee ja syö mitä kiinni saa.

Kyse ei ole siitä, että äiti valittaa, että isä on valinnut lapselle huonosti mätsäävät housut ja paidan. Kyse on siitä, että isä ei huolehdi perusasioista ja on täysin vahdittava kun kokemus on opettanut, että ei vaan onnistu. Ja koska samaan aikaan onnistuu monen oman asian hoitaminen, ainoa johtopäätös on, että vikaa on asenteessa. Ei vaan kiinnosta, ja haluaa jättää hommat toisen hoidettavaksi.

Kuva Izz R.

Asiasta riitely ja keskustelu ja vääntö ei tunnu auttavan, mies on sinnikkäämpi väsytystaktiikassaan. Ja toisaalta, kun vaan systemaattisesti jättää hoitamatta tai hoitaa huonosti, niin kyllähän se äiti ne asiat järjestää mieluummin kuin antaa lapsen paleltua pakkaseen ilman housuja.

Ymmärrän hyvin, miten tapahtumaketju monessa perheessä on tämä: Äiti kyllästyy jatkuvaan yllä mainituista asioista riitelyyn ja tekee kaiken itse –> Äiti huomaa, että homma sujuukin paremmin kun jaloissa ei pyöri isä jota pitää koko ajan ohjata ja neuvoa ja vahtia –> Äiti huomaa, että pärjää itse asiassa tämän sirkuksen pyörittämisessä oikein hyvin ilman äijää. –> Jos taloudellisen pohdinnan jälkeen huomaa, että fyrkatkin riittäisi yksin olemiseen, voi olla tässä vaiheessa suoraviivainen ja tulevaisuuden kannalta valoisa ratkaisu kerätä kamat ja sanoa adiös sinne mancaveen.

Kommentteihin saa kertoa jos on omassa elämässään ajanut vastaavaan umpikujaan, ja miten siitä selvittiin. Onko olemassa ratkaisua, jossa vanhemmuuden vastuun saisi kammettua tasaisemmaksi? Vai onko vaihtoehdot hyväksyä nykytilanne ja jatkaa vanhemmuuden vastuun pääasiallista kantamista parisuhteessa tai kerätä kamat?”

Nimim. I did not sign up for this

Artikkelikuva Marcelo Silva.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 186 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle LG Peruuta vastaus

186 vastausta artikkeliin “”Nyt ymmärrän miksi naiset kypsähtävät miehiinsä””

  • Loukussa sanoo:

    Mun arki! Nyt jo toinen kerta kun käydään terapiassa tän saman asian takia, mitään muutoksia ei oo tapahtunut. Meillä vielä pahempi tilanne kuin tuo turvavyö -koko istuin ei ole edes ollut kiinni, mies on nyt monta kertaa laittanut istuimen huolimattomasti kiinni ja ajanut lapsen kanssa sillä tavalla ja mies vielä ajaa todella aggressiivisesti. Ihme ettei koko istuin ole lapsineen lentänyt miehen niskaan. Miehelle pitää lisäksi vieläkin sanoa että lapsikin tarvitsee ruokaa, ei voi vaan itselleen tehdä ja syödä lapsen edessä. Haluaisin erota mutta en uskalla, pärjääkö lapsi isänsä kanssa kahdestaan?

  • Susineitietsivä sanoo:

    Ai saa*ana että nousi myötätunnosta kunnon kihisevä raivo tätä lukiessa 😀 Itse olen eronnut ja yksi syy oli se että minä jouduin ottamaan asioista yksin selvää ja hoitamaan kaikki lasta koskevat asiat, kärsimään unettomista öistä ja hoitamaan lasta kipeällä kädellä, koska ex ei vaan alkanut ottamaan vastuuta. Hän ei kuulemma tiennyt mitä tehdä. No v*ttu en minäkään tiennyt mistään mitään, mutta minä otin selvää koska haluan pitää lapseni hengissä ja kokonaisvaltaisesti terveenä! Eron jälkeen ex tokaisikin että ei olisi halunnut edes isäksi. Jes, tuli huomattua.

  • 4 lapsen äiti sanoo:

    Kirjoitus on kuin suoraan omasta entisestä elämästä, ja kyllä, erottiin. Avioliittoneuvojallakin käytiin ennen päätöstä useampi kuukausi mutta jos asiat eivät muutu siitäkään huolimatta niin oman henkisen terveyden kannalta tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Rakastin kyllä puolisoani aikanaan, tunne vain kliseisesti kuoli. Väsymys tilanteeseen ja työtaakkaan oli liikaa. Nyt viikko-viikko lapset. Hänen viikollaan murehdin kun lapset ovat sielä yksin jne. Mutta samalla nautin siitä viikon vapaasta.

  • Liisa77 sanoo:

    Itelläni homma tyssäsi parikymppisenä siihen, kun mies ei halunnut mahdolliselle tulevalle lapselle omaa sukunimeään, eikä myöskään minun. Lisäksi hän ei halunnut jäädä työttömänä koti-isäksi, vaan minun olisi pitänyt hoitaa lapsi. Kävin kuitenkin töissä eikä hänelle kelvannut mikään työ, niin minun olisi pitänyt hoitaa lapsi ja elättää perhe. Tajusin ettei hän vain halunnut ottaa mitään vastuuta. Läksin omille teilleni kolmekymppisenä.

  • Odessa sanoo:

    Ikävää. Tiedän useita tuon suuntaisia tapauksia. Itse seuraan vierestä tätä jossa se nainen on henkilö jota ei jaksa kiinnostaa lasten hyvinvointi. Eikä se, että lapset tarvitsisivat vielä sitä läsnäolevaa äitiä elämäänsä. Hänelle oma elämänlaatu ja matkustelu menee KAIKEN edelle. Lapset saa jäädä kotiin keskenään, kyllä ne siellä pärjää! Vaikka ulkomaanmatkan ajan. Ja tässä kuviossa avioliitonkin aikaan isä oli se joka pyöritti talouden. Maksoi ihan kaiken, pesi pyykkiä, teki ruoat ja huolehti lapset harrastuksiin ja läksyt yms. Harvinaisempaa, mutta näköjään mahdollista tämäkin! Olemme monesti ihmetelleet tämän äidin motiivia hankkia lapsia? Jos niihin ei kertakaikkiaan ole motivaatiota, kun hoitaa nippa nappa just se minimi. Ei mitään lämpöä, huolta ja läsnäoloa omia lapsiaan kohtaan. Hämmentävää!!! Oli tämä kuvio sitten miten päin tahansa, on se väärin. Jos ne yhdessä tehdään, on siihen sitouduttava!

  • Olisinko voinut valita paremmin sanoo:

    Sama meno jatkuu eronkin jälkeen. Haluaa yhteishuoltajuuden, jotta elarit kasassa, mutta eipä kiinnosta lasten sairastuminen tahi vaatteiden hankkiminen, vapaa- tai oma-ajan aktoviteetit. Jos lapsille haluan sopivia vaatteita tai irti koneilta tai lomamatkoja tai yhtään mitään, niin se on minun tehtäväni. Miehen mielestä 5cm lyhyet lahkeet tai 10h pelikoneella päivässä ei ole mikään ongelna ja sairastaminen saa kuittaulsen ”siellä se nayttää hengissä olevan”. Eli sairaalle lapselle saan hoivaa vain hakemalla luokseni sairastamaan.

  • Mieluummin yh kuin mieslapsen huoltaja sanoo:

    Täällä huutelee eräs, jonka lapsen isä oli innokas lapsen teossa, ja vakuuttava isä kandidaatti vielä raskauden alkuajan, ja sitten into lopahtikin. Siksipä kasvatan lapsen alusta pitäen yksin.

    Mies ei muutu, jos ei hän itse halua muuttua. Jos asiasta avoimesti puhuminen ei auta, pitää sitten itse tehdä omat päätökset.

  • Äiskä sanoo:

    Itse ehdin olla 15 vuotta ”yksinhuoltaja” ensin yhdelle, sitten kahdelle ja lopulta kolmelle lapselle parisuhteessa ollessani ennenkuin totesin että tämä oli tässä ja pakko myöntää että vaikka edelleen olen yksin lasteni kanssa niin paljon helpompaa on ollut

  • Äiti76 sanoo:

    Teksti olisi voinut olla suoraan omasta kynästäni! Juurikin noin! 2,5vuotta sitten tein päätöksen, että nyt riittää, ja loistavasti olen pärjännyt ilman ”neljättä lasta”. Ainut mikä kaduttaa, on se, että en tehnyt päätöstä aikaisemmin.

  • Äiti kuudelle sanoo:

    Lähdin kerran ja pärjäisin. Aloitin alusta uudessa suhteessa ja tuntuu että ollaan pian samassa tässäkin. Huh huh! Naiset pärjää kyllä.

  • Vapaamatkustaja sanoo:

    Yritin monta vuotta saada miestä ottamaan vastuuta omalta osaltaan lapsestamme. Ei vaan kiinnostanut kun yrittää joka välissä päästä mahdollisimman vähällä. Siihen se parisuhdekin kuoli. Eron jälkeen on niin paljon helpompaa kun ei ole tuollaista vapaamatkustajaa ja kivirekeä. En yhtään ihmettele, että avioeroja on paljon kun naisilla on taloudellisesti mahdollisuus lähteä huonoista liitoista. Surullista se on silti, että missä mättää.

  • Koko perheen äiti sanoo:

    Oi kun kuulostaa tutulta! Tein lapseni ollessa pieni 3-vuorotyötä, hoidin lapsen, kodin, ruuat pöytään ja puhtaat/ehjät/sopivan kokoiset vaatteet koko perheelle. Mies kävi töissä ja oli kotona. Siinä se.
    Monta kertaa mietin että onko tässä mitään järkeä kun ruuhkassa yritin aamuvuoron ja 3h yöunien jälkeen olla ajoissa hakemassa lasta hoidosta, ettei hoitajat taas ala kettuilemaan siitä että haen lapseni myöhässä. Ja ne itkut illalla klo 23 pesukoneen pyöriessä kun väsyttää niin ettei osaa edes omaa nimeä sanoa kun puhtaita pikkuhousuja ei ole lapselle huomiseksi hoitopäiväksi..
    Nykyään on helpompaa, lapsi jo koulussa ja itse päivätöissä. Mies tekee vähemmän töitä ja joskus jopa ruoka pöydässä kun tulen töistä.

  • KP sanoo:

    Lähes kuin omani kirjoittama. Lisäisin vielä tuohon sen että jos asiasta mainitsen olen valittaja.

  • Makaroonilaatikkoa joka päivä sanoo:

    Kiitos tästä🙏

  • Word sanoo:

    Ihan hiton hyvin laitettu sanoiks kaikki mitä koin. Erottiin, vuoroviikkojärjestely, nyt asiat vissiin sujuu kun on pakko mut olihan sillä opettelua ja kuulemma loppuu päivästä tunnit kesken 😂 ihme juttu.

  • Reija sanoo:

    Toisen lapsen ilmoittaessa tulostaan raskauden ollessa noin puolessa välissä heitin isän ulos ja hoidan lapset yksin. Huom isän joka niitä lapsia halusi ensmmän kuin minä. Vapaa-aika säilyi vakiona muttei tarvitse katsoa ikiteinin lorvintaa tai kiukuttelua tai miettiä miksi jääkaapista on maito loppu. Ja huom kyse 36 vuotiaasta. Perhearki muuttaa parisuhteen dynamiikkaa ja hankalaa on ihmisestä nähdä mitä oerhe arki on ennenkuin niitä lapsia on. Meillä menee lapset välillä ilman sukkia tai bodyn nepit auki 😀 syövät lounaaksi ranskalaisia tai keksejä. Ymmärrän silti kirjoittajaa vaatteissa koska isä laittoi aina parhaat oäälle päiväkotiin ja niitä et sitten tarvinnutkaan enää juhlissa käyttää. Mutta on myös asioita joista ei tingitä. Jollei yhteistä säveltä löydy niin ratkaisuja vaan kehiin. Itse voin hengittää nyt vapaammin vaikka vietän 24/7 minus päiväkoti kahden alle 3 vuotiaan kanssa.

  • Outolintu sanoo:

    Niin, kun on kauhea hinku lisääntyä, niin biologisen kellon kilkattaessa tehdään surkea valinta lapselle isäksi ja sitten ihmetellään. Mutta kun se sano että haluaa lapsen – aivot menee siinä kohtaa tilttiin ja arvostelukyky pettää.

    • Sticky note sanoo:

      Niin että tämäkin naisen vika, ei TIETENKÄÄN miehen. Voi Jeesus tätä logiikkaa.

  • Marianne sanoo:

    No nyt oli joka sana asiaa! Kiitos tästä.

  • LG sanoo:

    Aamen

  • Isä oikeudessa sanoo:

    On isiä jotka haluaa hoitaa ja luonnehäiriöinen äiti kaappaa lapset keksii väkivalta syytteet ja koittaa viedä isyyttä.. olisipa maailma noin pieniä ongelmia elämässä