Nyt lähdetään Korkeasaareen!

Kaupallinen yhteistyö Korkeasaaren kanssa

Korkeasaaren vuosikortti on avannut silmät Korkeasaareen uudenlaisella tavalla. Vuosikortin paras puoli on se, että Korkeasaaren käynnit eivät ajoitukaan enää vain heinäkuuhun, jolloin kaikki ovat yhtä aikaa viettämässä lomaa Korkeasaaressa, tai helteisiin päiviin, jolloin ihmiset nauttivat lämmöstä, mutta monet eläimet viettävät siestaa. Kevät, talvi ja syksy Korkeasaaressa ovat myös huiketa, kun paikalla ei ehkä ole ketään muuta kuin sinä ja kissaeläimet totisesti huomaavat sen. Siinä saa mielikuvitus äkkiä raaka-ainetta, kun kuvittelee, miten se kissa lähtee just nyt tuolta häkistään ja syö minut. Molskis vaan. Tämä siis kuvittelua. Korkeasaaren eläimet eivät tavoittele ihmissyöntiä edes talvella, koska niille tarjotaan lajinmukaista lempiruokaa.

 

Ne lempieläimet sitten:

Ensin on käsiteltävä mangustit. Sitähän voi äkkiä kuvitella, että perheellä olisi Korkeasaaressa yksi yhtenäinen suosikki, mutta näinhän ei ole. Nuorimmaisen suosikki on ilman muuta mangustiporukka. Pikkumangustit ovat sosiaalisia laumaeläimiä Afrikan kuivilta savanneilta ja puoliaavikoilta. Ne elävät perhekunnissa. Koko suku auttaa poikasten hoidossa, saalistuksessa, vartioinnissa ja reviirin puolustamisessa. Korkealla paikalla kurkkivan vartijamangustin vinkaistessa vaaran merkiksi lauma vilistää piiloon onkaloihinsa. Siinä se piilee se mangustin viehätys, siinä on jotakin veikeää. Mangusti katselee katselijaansa valpaasti ja mangustiporukan  tuijotukseen voi hyvin käyttää hyvän tovin. Vielä kotonakin voi lapset istuttaa seuraamaan mangustien elämää, nimittäin ne löytyvät myös netin livekamerasta!

Teiniosastoa kiinnostaa hivenen toisen kokoluokan eläinhahmo, nimittäin kameli. Kameli keinuu kyttyröidensä kanssa aitauksessaan ees taas ja herättää vakiokysymyksen: mitä kyttyröissä on sisällä? Onko siellä vesivarasto vai onko siellä ihan jotakin muuta? Se on kamelin ylimääräistä ravintoa, jonka kamelit varastoivat kyttyröihinsä rasvana. Kamelin ollessa hyvin ravittu kyttyrät ovat isot ja pystyssä, ne kutistuvat kun eläin on pitkään syömättä.

Koska perheen aikuinen on törmännyt metsässä oikeaan karhuun, karhu on nähtävä joka kerran. Karhu on nimittäin huomattavasti miellyttävämpi nähdä lasin ja aidan takaa kuin tuijottaa sitä itä-suomalaisessa metsässä silmästä silmään. Kerrotaan tässä kohtaa, että kaikki hyvää tarkoittavat puheet siitä, että älä käännä sille selkääsi tai tekeydy kuolleeksi ovat suureksi osaksi hölynpölyä, kun tosipaikka on kyseessä. Silloin ainoa muistikuva päässä on vain: pakene! Mene henkesi edestä!

No Korkeasaaressa ei tarvinnut paeta.

Eläintarhan alkutaipaleen karhuista muistuttavat myös 1900-luvun alussa rakennetut karhulinnat, jotka ovat arkkitehtuuriltaan hienoja mutta eläintiloina nykymittapuun mukaan kelvottomina. Nykyisessä Karhulinnassa asuu kaksi karhua, Ähtärin eläintarhassa vuonna 2001 syntynyt Sofia sekä sen vuonna 2006 Korkeasaaressa syntynyt tytär Yulia.

Vaikka eläintarhoissa vietetään vapaa-aikaa ja viihdytään, nykyaikaiset suojelutyötä tekevät eläintarhat eivät toimi sun viihteesi takia kuten puoli vuosisataa sitten oli vielä aivan tavallista. Eläintarhojen tärkeimpiä tehtäviä ovat lajien suojelu, ympäristökasvatus sekä tutkimus.

Eläintarhat suojelevat lajeja verkostona. Ne pitävät yhdessä yllä perimän monimuotoisuuden kannalta riittävän suurta tarhakantaa uhanalaisten lajien tulevaisuuden turvaamiseksi. Korkeasaarenkin eläimet on kirjattu eläintarhojen yhteiseen tietokantaan, jossa on tietoa yli 10 miljoonasta eläinyksilöstä, jotka edustavat yli 22 000 ero eläinlajia. Kun geneettinen vaihtelu on runsasta, on lajilla on paremmat mahdollisuudet sopeutua luonnon muuttuviin olosuhteisiin. Tämä onkin luontoonpalautusten onnistumisen perusta. Kaikkia lajeja, kuten suuria kissapetoja, ei voida palauttaa tarhoista suoraan luontoon, sillä ne ovat niin tottuneita ihmisiin, ettei yhteentörmäyksiltä vältyttäisi. Uhkana olisi petoviha ja salametsästys ja siten suojelutyön valuminen hukkaan. Luontoon palautettavat yksilöt syntyvät ja kasvavat totutustarhoissa, jolloin ne eivät totu missään vaiheessa ihmisiin.

Kun eläintarhoissa on saatu kasvatettua riittävän suuri tarhakanta ja uhanalaisuuden syyt luonnossa on saatu hallintaan, eläimiä voidaan palauttaa tarhoista luontoon. Esimerkkejä Korkeasaaren luontoonpalautuksista ovat mm. visentti, mongolianvillihevonen sekä partakorppikotka. Lisäksi eläintarhojen suojelutoiminnalla ollaan saatu tuettua esimerkiksi alppivuohien säilymistä luonnossa. Onnistunut luontoonpalautus on pitkä ja eläintarhojen eläimistä riippuvainen projekti. Parhaimmillaan sillä voidaan kuitenkin rakentaa eläinlajille jälleen elinvoimainen kanta luontoon.

Korkeasaaressa toimitaan eläinten hyvinvointi ja luonnon monimuotoisuudenn suojelu edellä. Korkeasaaren eläimistä huolehtivat koulutetut eläintenhoitajat, biologit ja villieläimiin erikoistuneet eläinlääkärit. Eläimiä hoidetaan lajinsa edustajina ja yksilöinä. Laumaeläimillä on seuranaan lajitovereita, erakot saavat elää yksin. Luonnosta eläimiä tulee vain poikkeustapauksissa; Villieläinsairaalan kautta, viranomaisten takavarikoimana, lahjoituksena tai jos lajin suojelun kannalta on tärkeää, että tarhakantaan saadaan lisää geneettistä vaihtelua. Missään näistä tapauksista eläin ei tule Korkeasaareen vain eläintarhan päätöksellä, vaan luvan antaa viranomainen. Korkeasaaressa on useita viranomaisten takavarikoimia eläimiä, kuten lemmikkinä pidettyjä berberiapinoita sekä liskoja ja tarantuloja, joita kuljetettiin laittomasti myytäväksi lemmikiksi.

Ps. Osallistu Huonon Äidin kanavissa arvontaan, jossa jaossa Korkeasaaren vuosikortit kahdelle!!  Kommentoi, milloin olet viimeksi käynyt Korkeasaaressa  ja olet mukana arvonnassa. Voittajat arvotaan Huonon Äidin kaikilla alustoilla osallistuneiden kesken 4.6.23

Kuvat: Korkeasaari, Huono Äiti -toimitus, Max van den Oetelaar, Tapio Haaja

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 156 kommenttia, jätä oma kommenttisi.