Nyt kyllä pyydät anteeksi!!
Eikö olis aika ärsyttävää jos sulle tultais sanomaan milloin tulee olla pahoillaan. No, on se ärsyttävää varmasti lapsistakin.
Nyt pikku-Ville menee ja pyytää Niilolta nätisti anteeksi. Äiti puskee selästä eteenpäin ja hoputtaa ”no, no…tuleeko se anteeksipyyntö vai jätetäänkö jälkkärit väliin?”. Nimimerkki Hard to say I’m sorry ei usko anteeksipyynnön pusertamiseen ulos väkisin.
”Kiitos ja anteeksi ovat kauniita sanoja, mutta pitääkö lasta pakottaa pyytämään anteeksi? Monta monituista kertaa olen nähnyt vanhempia polvillaan ravistamassa kersojensa takin lievettä ”Nyt kyllä pyydät anteeksi”. Sata kertaa ipana raahataan paikalle ja koitetaan tiristää se anteeks sieltä hampaiden väliltä. Väkisin tokaistulla ja pakotetulla sanalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä todellisen pahoillaan olemisen kanssa. Kunhan vanhempi saa poistuttua tilanteesta voittajana ja puhtain jauhopussein. Jääkö lapsi tapahtuneen jälkeen miettimään tekosensa oikeutta tai vääryyttä. Luultavasti hän kokee vain katkeruutta vanhempaansa kohtaan kuka nolasi hänet ja pakotti joko oikeaan tai väärään anteeksipyyntöön.
Eikö olisi parempi ottaa asia keskusteluun tilanteen jo lauettua ja silloin käydä läpi sitä miltä toisesta on tuntunut ja olisiko ollut syytä pyytää anteeksi. Itse yritän pyrkiä käymään tilanteet läpi kokonaisvaltaisesti ja tunteiden kautta, mutta kieltämättä minullakin meinaa joskus ympäristön paineesta tulla olo, että nyt täytyy saada lapsi pyytämään anteeksi keinolla millä hyvällä. Muistan vain itse lapsuudesta ne tukalat tilanteet, joissa en kokenut edes tehneeni mitään väärää ja silti oli mentävä halaamaan vierasta lasta, kenet olin muka tönäissyt liukumäestä alas liian kovaa. Se nöyryytyksen tunne oli valtava. En tahtoisi omien lasten joutuvan käymään läpi näitä anteeksipyyntöjä väkipakolla vaan omasta, luontaisesta tahdostaan pahoitella ikäviä tekojaan tai sanojaan.”
Eikös samasta aiheesta ole puhuttu myös sillä helikopterivanhemmuus-termillä?? Kun ohjaillaan lasta vähän marionettinuken tapaan; nyt sinne, nyt tänne, nyt sanot näin, nyt olis hyvä tuntea noin….
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle tepsu Peruuta vastaus
Yksi vastaus artikkeliin “Nyt kyllä pyydät anteeksi!!”
Uusimmat artikkelit
Totta!
Itse en ole pakottanut lapsia pyytämään anteeksi sen jälkeen kun vuosia sitten kerhokaverina oli perhe jonka vilkas lapsi kävi tönimässä toisia nurin…”hyökkäsi” päälle tai toisen juuri päästyä ylös, nappasi kaulasta tiukasti kiinni..pyysi anteeksi ja hetken päästä tönäisi seuraavan nurin.
Moni lapsista pelkäsi tätä anteeksipyyntöä enemmän…ja ko lapsi tuntui pitävän koko hommaa vaan leikkinä 🙁
Olen yrittänyt omille ja hoitolapsille opettaa anteeksipyynnön nimenomaan keskustelun kautta…kun vahingossa satuttaa toista, hänestä tuntuu pahalta, miltä sinusta tuntuisi jos sinulle kävisi noin?!
Ja usein lapsi on pienen harjoittelun jälkeen spontaanisti oppinut pyytämään anteeksi.
Anteeksipyyntö tulee tunteella, ei pakolla!