Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen ollut pitkissä suhteissa, yli 10 v. kerrallaan, ja näitä on pari ehtinyt tähän 43:n ikävuoteen kertyä. Ensimmäisestä suhteesta syntyi kaksi lasta ja tässä toisessa en yhteisiä lapsia edes halunnut. Ns. aikuisten rakkaussuhteena haluttiin pitää.

Vuodet ovat vierineet ja elämä oli ihanaa, mutta nyt tökkii. Molempien lapset on aikuisiän ylittäneet/kynnyksellä ja meidän oma yhteinen elämämme voi vihdoin alkaa. Itse odotan tätä innolla ja olen jo ehdotellut mitä kaikkea voitaisiin tehdä, mutta näen pakokauhua toisen silmistä. Nyt olen hämmennyksissäni, että minut torjutaan järjestelmällisesti ja yhteistä aikaa ei löydy.

Nyt olen pikku hiljaa heittänyt itsekin pyyhettä kehään ja miettinyt, että ovatko ihmiset toisten elämässä vain jotain tarkoitusta varten? Ensimmäinen lasten teon merkeissä, toinen auttoi niiden kasvatuksessa, eli onko tämä tuleva kolmas sitten suurta rakkautta, intohimoa eli juuri SE oikea. Aika näyttää senkin ja aika on nyt ystäväni.”

Nimim. Ihmettelijä

Kuva Jonathan J. Castellon.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Maalaiseukko Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Nyt kun yhteistä aikaa olisi, niin toinen ei halua sitä viettää?”

  • Salla sanoo:

    Se on ihanaa aikaa, kun voi alkaa tekemään itselle tärkeitä asioita. Nauti nyt elämästäsi ja tee niitä asioita joita kaipaat! Jos mies ei halua mukaan, nauti silti äläkä sure asiaa. Mies kyllä varmasti tulee mukaasi ja nauttii seurastasi, kun huomaa elämänilosi. Jos ei tule, niin vietä elämäsi sitten niiden ihmisten kanssa, jotka nauttivat seurastasi!

  • Lissu sanoo:

    Niin tuttua. Heittelen miesystävälle ajatuksiani, mitä toivoisin meidän kokevan. Mihinkään ei tartu, unelmoi kanssani, vie ajatusta eteenpäin. Kavereittensa kanssa voi suunnitella futismatkaa ulkomaille vuoden, kai minä ole se kotona odottava enkeli vain.
    Harmi, pikkuhiljaa varmistuu vaan tunne, että parisuhde voisi enemmänkin antaa näihin viimeisiin vuosikymmeniin.

  • Maalaiseukko sanoo:

    Mulla on ollut vaan tämä yksi ja sama suhde neljän lapsemme isään. Nyt kun lapset lähtivät, eniten harmittaa se, miten mies ikäänkuin odottaa uutta kuherruskuukautta. Ne ajat olivat ja menivät. Minulla ei ole mitään hätää, eikä mitään vaatimuksia. Olen hirveän tyytyväinen tyhjään pesään, enkä edelleenkään tarvitse kädestä pitäjää arjessa. Joskus ehkä olisin tarvinnut, mutta selvisin ilman ja menneet on menneitä, mitä niitä vatvomaan. Vaihtamalla ei parane, kuten kokeneemmat kertovat. Sain hyvän ja kunnollisen miehen, toivotut lapset ja epätodellisen täyden elämän, josta kiitän lakkaamatta. Eiköhän tämäkin ”kriisi” tästä tasaantuu, kuten yleensä käy.

  • voe voe sanoo:

    Mikä kolmas rakkaus? Mitä, jos jäät yksin tai päädyt huonoon suhteseen, koska on pakko olla jossain suhteessa?
    Jospa saisit tuosta lapsenlikasta vielä jotain irti?

  • Kokemusta on sanoo:

    Kyllähän niitä syitä on syytä nyt lähteä miettimään siinä parisuhteessa, eikä haikailla jotain tuntematonta.
    Ensinnäkin särähti korvaan tuo auttoi lastenkasvatuksessa, juu tietysti jos yhdessä asutaan, mutta tämän tekstin perusteella heräsi ajatus, että kuinka hyvin olet sitä parisuhdetta vaalinut? Onko se toinen ollut vain lastenkasvatus apuri, arjen pyörittäjä jne.
    Minulla on miehen kanssa molemmilla lapsia edellisestä liitosta, mutta ei tämä suhde pysy kasassa näiden lasten avulla, eikä tuo mies ole lapsistani mitenkään vastuussa, enkä minä hänen. Meillä on parisuhde, johon lapset toki kuuluvat, mutta kumpikin hoitaa oman tonttinsa, toista toki tarvittaessa auttaen ja tukien. Parisuhdetta pitää vaalia ja pitää yllä. Ei toista voi pitää itsestään selvyytenä ja odottaa, että se suhteen kipinä laitetaan 10 vuodeksi kaappiin ja kaivetaan esiin , kun susta alkaa tuntua, että sulla olisi suhteelle aikaa. Kuulostaa siltä, että mies on jo etääntynyt teidän suhteesta, eikä todellakaan jaa tulevaisuuden suunnitelmia sun kanssa.
    Nyt Kannattaisi istua alas ja pohtia suhteen tilaa ja koska olet viimeksi ”huomannut” miehesi ja kysynyt mitä kuuluu. Oletteko koska viimeksi puhuneet kunnolla?
    Naiset on kummia , kun ne ei arjessa huomaa eikä huomio miestä mahdollisesti vuosiin ja sitten ihmetellään, kun se lähtee. Kukaan ei ole suhteessa huonekalu, joka kiltisti odottaa nurkassa, koska sitä käytetään.
    Tämmöisen perusteella on toki vaikea sanoa, voin vaan sanoa , minkä vaikutelman sain tekstistä. Totuus voi olla ihan muuta, sen tiedät vain sinä itse. Mutta silti ihan ensiksi suosittelen peiliin katsomista ja miettimistä, sen jälkeen istutte miehen kanssa alas ja kysyt häneltä suoraan ja olet myös valmis kuulemaan totuuden.

    • Maalaiseukko sanoo:

      Tuntui melko tutulta, mutta täällä minä aion loppuun asti olla, vaikka vähän itsekseen olen perhettä lasten kanssa leikkinyt. Ei kukaan toinen ole vastuussa minun onnestani. Tämä on minun elämäni, jonka aika on ollut minun aikaani koko ajan. Ruuhkavuosina tein ajallani eri juttuja kuin nykyään, mutta vain omaa aikaa olen elänyt, en kenenkään muun.