Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Nuoreni on masentunut, enkä tiedä mitä tehdä. Sain tietää kouluterveydenhuollon kautta, että 16-vuotiaalla lapsellani on ollut masennuksen oireita, itsemurha-ajatuksia ja ihan konkreettisia suunnitelmia. Olin yllättynyt ja suunnattoman surullinen, että en ollut huomannut mitään olevan vialla. Tuntui, että sydän särkyy ja tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi… Yritimme lapsen isän kanssa tietysti sitten ottaa asian puheeksi nuoren kanssa, mutta hän sulkeutui kuin simpukka kuoreensa. Ei tunnusta, että mikään olisi vialla, ei suostu puhumaan tunteistaan. On useimmiten apaattinen ja vetäytyy omaan huoneeseensa ja ei juuri kommunikoi millään lailla. Koulu hänellä sujuu jotenkin ja nousee joka päivä vuoteesta, huolehtii hygieniastaan, nukkuu ja syö. Tosin kouluarvosanat ovat laskeneet useammalla numerolla, mutta on kuitenkin yrittänyt.

Hänellä on hoitokontakti, mutta meitä vanhempia ei ole otettu mukaan. Nuori on perunut aikoja omatoimisesti ja olemme saaneet hänet käymään ammattiauttajalla vain ”uhkailemalla” lastensuojelulla. Olisimme valmiit maksamaan myös vaikka yksityistä terapiaa, jos kunnan tarjoaman keskustelukumppanin kanssa ei kemiat kohtaa, mutta nuori kieltäytyy jyrkästi. Hänellä ei kuulemma ole mitään ongelmaa ja ei tarvitse mitään apua.

Aiemmin positiivinen ja iloinen nuori on syrjäänvetäytynyt ja iloton. Hän ei osallistu mihinkään perheen yhteisiin aktiviteetteihin, vaikka on yritetty hyvällä ja pahalla. Nyt hän on etäkoulussa koronan takia, eikä ole poistunut kotoa viikkoon edes pihalle. 16-vuotiasta ei oikein voi kaapata kainaloon ja viedä ulos. Perusasiat meidän perheessä on kunnossa, enkä keksi mitään selkeää syytä, miksi nuori on masentunut. Hänellä on ollut hyviä kavereita ja ei ole ollut kiusattu. Nyt hän on riidoissa kavereidensa kanssa, koska ei jaksa lähteä kotoa mihinkään ja kaverit eivät tykkää jatkuvista ohareista. Tästäkin sain tietää vahingossa, nuori itse ei ole kaveriongelmistaan kertonut. Kun yritin kysellä, hän sanoi ettei enää tykkää kavereistaan ja ei enää kiinnosta nähdä heitä. En oikein usko tätä, masennus se siellä puhuu… Ehdotin, että voisi kertoa kavereille että on masentunut ja ei nyt jaksa nähdä, mutta en usko, että on kertonut. Äidin neuvot tuntuvat vain ärsyttävän.

Välillä on ollut parempia hetkiä ja välähdys entisestä luonteesta on noussut esiin. Kesä meni aika mukavasti. Mutta pimeän vuodenajan alettua pimeys laskeutui taas nuorenkin mieleen. Olen niin surullinen ja väsynyt tähän tilanteeseen. En tiedä kuinka voisin auttaa, kun nuori ei tunnusta, että mikään olisi vialla.”

Nimim. Surullinen 

Artikkelikuva Eric Ward.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Pip Peruuta vastaus

26 vastausta artikkeliin “”Nuoreni on masentunut, enkä tiedä mitä tehdä””

  • Apua sanoo:

    Löytyisikö tukihenkilöä? Mitä enemmän hössötät, sitä vähemmän nuori puhuu. Ymmärrän että huoli on kova. Itsemurhasuunnitelma on syy päästä osastolle. Toivottavasti masennukseen on lääkitys. Masentunut helposti peruu sovittuja tapaamisia, koska lähteminen on vaikeaa. Voisitteko kuljettaa nuorta hoitokontaktin tapaamisiin? Ja onko hän sopiva nuorellenne? Jos ei, pyytäkää vaihtoa.
    On myös järjestöjä jotka työskentelevät itsemurhia ehkäistäkseen.