Kramppeja, pyörtyilyä, oksentelua, vapinaa, yhdyntäkipuja ja ulostuskipuja. Ihan tavallista, asiaankuuluvaa ja normaalia jokaiselle, jolla on kuukautiset. Vai ei sittenkään?

Toisilla meistä ei ole kovin kivuliaat kuukautiset. Toisilla on. Mutta olipa kipujen määrä mikä tahansa, ne helposti kuitataan ”asiaankuuluvina”.

Kyseessä on ”vain kuukautiskivut”. Toki kuukautiskivut ovat ikään kuin normaaleja ja asiaankuuluvia, mutta se ei tarkoita sitä että niitä pitäisi vain kestää. Tai että ne eivät olisi oikeasti tuskallisia vaan turhasta valittamista.

Pahat kuukautiskivut voivat tehdä niistä kärsivän vuodepotilaaksi ja aiheuttaa pahoinvointia ja pyörtyilyä. Yksi syy voimakkaisiin kuukautiskipuihin on endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti.

Brittiläinen näyttelijä Sacha Parkinson kertoi pyörtyneensä ja joutuneensa sairaalaan kuukautiskipujen takia. Hän oli pitänyt kipuja normaaleina ”hankalina kuukautisoireina”, mutta syyksi paljastui endometrioosi.

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen tulehdusreaktion, kertoo Terveyskirjasto.

Tavallisin endometrioosin oire on alavatsakipu, joka voi alkaa jo ennen kuukautisia ja voimistua vuodon aikana. Lisäksi endometrioosissa esiintyy ulostamis- ja virtsaamiskipuja ja yhdyntäkipuja. Endometrioosi voi aiheuttaa myös lapsettomuutta.

Endometrioosia hoidetaan kipulääkkeillä, hormoneilla ja leikkaushoidoilla. Joskus tila rauhoittuu itsekseen.

Avun saamikseksi olennaisinta on se, että voimakkaista kivuista kärsivä nainen ei turhaan pidä niitä normaaleina ja asiaankuuluvina. Jos lääkäri vähättelee kipuja, etsi toinen lääkäri. Kovien kipujen syy pitää selvittää, ja niitä voidaan hoitaa.

P.S. Ottaako lääkäri naisen oireet vakavasti?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Meemi Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Nuohan ovat pelkkiä kuukautiskipuja”

  • Helly sanoo:

    Kärsin kivuista ja runsaista vuodoista alusta lähtien,olin koulusta poissa viikon, koska oksensin kivusta, sain kipulääkkeitä reseptillä, asiaan ei sen enempää puututtu. Pillerit aikoinaan helpottivat vähän, muuten ne eivät pitemmän päälle sopineet. Myöhemmin ensimmäisessä keisarileikkauksessa löytyi endometrioosi joka selitti paljon nuoruuden oireita. Nykyään pärjään, ehkäisynä rengas ja vuodot siedettävät. Voimia kaikille kipujen kanssa taisteleville.

  • Meemi sanoo:

    Temppeli on rikki

    Minulla on endometrioosi ja sen myötä näin 40+ naisena myös adenomyoosi, jossa kohdun limakalvon alle kohtulihakseen kasvaa jotain, mikä ei sinne kuulu. Vuosi vuodelta kuukautiset ovat olleet runsaammat ja kivuliaammat. Siinä vaiheessa, kun työssä oleminen alkoi käydä tiettyinä päivinä ylivoimaiseksi suostuin vihdoin ja viimein kierukkaan, se kun on lääketieteen vastaus noiden vaivojen hoitoon.
    Tiedätte varmaan sanonnan ”kehoni on temppelini”. Vaikken ole terveyden ruumiillistuma; olen ylipainoinen, tupakoiva, vähän liikkuva nainen, niin olen aina pyrkinyt toimiman kehoni toivomalla tavalla ja ollut tyytyväinen ja hyvinvoiva. Huolimatta em. sairauksista.
    Nyt se temppeli on rikki. Sain kierukan ja välittömästi asetuksen jälkeen tunsin kuinka kehoni ja kohtuni panivat kaikin mahdollisin tavoin vastaan pusertaen kehoon kuulumattoman esineen pois. Onnistumatta. Olen ollut kipeä kaksi ja puoli viikkoa. Osin sen vuoksi, että kohdussa jyllää nyt myös tulehdus. Lääkärit kehoittavat odottamaan että tulehdus helpottaa, kyllä se kipukin helpottaa ajan kanssa. Mietin vain, että missä vaiheessa kieltäydyn kuuntelemasta lääkäreitä ja kuuntelen kehoani. Tästä asiasta on vuosien varrella yhden jos toisen ammattilaisen kanssa väännetty. Nykylääketieteessä tuntuu olevan mahdotonta uskoa, että potilas voi oikeasti olla ”kehotietoinen”, kyetä kuuntelemaan mitä kehossa tapahtuu ja tuntea, milloin kaikki ei ole kohdallaan. Olen jopa kuullut joskus, että et sinä voi tuntea kipua siellä. Miksi en ? Jokainen meistä on erilainen, ja jokaisella on omat erityiset herkkyydet. Minun naiseuteni on herkkä. Raskaaksi tullessa tiesin (tunsin) jo kolmannella viikolla hedelmöityksestä, että nyt onnistui.
    Kunnioittakaa temppeliänne.

    • A-M sanoo:

      Endometrioosi täälläkin 11-vuotiaasta lähtien, ja 34-vuotiaana adenomyoosin vuoksi jatkuvaa turvotusta ja supistuskipua, kun kohtu yritti työntää ylimääräistä roinaa ulos. Pyysin kohdunpoistoon lähetteen, mutta julkisella puolella olisi pitänyt odottaa 6 kk pääsyä konsultoivalle lääkärille, joka päättäisi leikkauksesta. En kestänyt enää yhtään, joten menin yksityiselle gynelle ja kohtu poistettiin seuraavalla viikolla. Hysterektomiasta nyt aikaa 8 vuotta ja on ollut ihanaa elää ilman endo- ja adenomyoosikipuja.

  • Huono äiti? sanoo:

    Juuri näin. Entäs sitten kun yläasteikäinen tyttö kärsii todella voimakkaista kuukautisoireista…? Opettajat nalkuttavat poissaoloista jne… Mutta kun tyttö on todella kipeä. Ja kyseessähän ei ole sairaus. Enpä henkilökohtaisesti lähtisi suosittelemaan minkäänsorttisia hormonivalmisteita.

    • Pilvi sanoo:

      Itse kärsin samasta myös koko teini-iän, 12-vuotiaasta alkaen. Kipuihin aloitin 16-vuotiaana e-pillerit, jotka olivat suorastaan taivaan lahja. Ei enää rampauttavia kipuja ja koulupoissaoloja joka ikinen kuukausi. Endometrioosi todettiin lopuksi 20-vuotiaana. Olen sitä mieltä että se aiheutti kovat kipuni jo hyvin nuorena.

    • Jaana sanoo:

      Vie tyttö tutkimukseen, jos syynä endometrioosi niin ainakin tietää heti syyn, jos vaikka nykyään voidaan hoitaa ilman vuosien kärsimystä kunnes saa pillerit myrkyttämään kehoaan ja toisenlaista kärsimystä sitten… Tsemppiä!

  • Iita sanoo:

    Seitsemän vuotta meni itselläni diagnoosin saamiseen. Ensimmäistä kertaa mainitsin asiasta 19-vuotiaana opiskelijatyttönä ohimennen lääkärille, että menkkojen aikaan koskee ihmeellisesti vatsaan, turvottaa ja koskee jotenkin eri tavalla kuin aiemmin. Meni viisi vuotta ja sanoin uudelleen terveyskeskuksessa asiasta. Kivut eivät olleet järkyttäviä, pärjäsin, mutta huoletti. Tehtiin gynekologinen tutkimus (ilman ultraa) ja lääkäri totesi, että ”no ei tässä mitään lähdetä tarkemmin tutkimaan. Jos sulta löytyisi tennispallon kokoinen kysta, niin sitten vasta tutkitaan tarkemmin.” Tuntui siltä, että en ymmärtäisi omaa kehoni viestejä tai olisin luulosairas. Että vasta sitten, kun sairaus on edennyt niin vakavalle tasolle, että tarvitaan leikkausta, saisin apua.

    Pari vuotta tämän jälkeen olin tilanteessa, että pelkäsin kuukautisia, koska se tietäisi yrittäjälle kolmen päivän työkyvyttömyyttä, itkua sängynpohjalla kuumavesipullon ja kipulääkkeiden kanssa. Päätin, että nyt jumaliste otan selvää, mikä on hätänä – varasin ajan yksityislääkärille, joka heti oirekuvauksen kuultuaan sanoi, että kuulostaa ihan tekstikirjatapaukselta Endometrioosista. Toki tiesin jo, mikä endometrioosi on, mutta tämän varmistuksen saatuani pystyin tekemään asialle jotain! Laitettiin hormonikierukka, joka on vienyt vuodot ja pahimmat kivut mennessään, korjasin ruokavaliota endometrioosiystävällisempään suuntaan ja opin ymmärtämään, että koko kehon kummalliset kivut ympäri kuukauden johtuvat todennäköisesti endometrioosista. Nyt voin edes yrittää tehdä niille jotain!

    Liityin Endometrioosiyhdistykseen ja toivon todella, että tulevaisuudessa lääkärit kohtelisivat mahdollisia endometrioosipotilaita inhimillisemmin ja välittävästi. Sairauteen puuttuminen ajoissa voi helpottaa potilaan koko loppuelämää, vaikka varsinaista parannusta endometrioosiin ei tunnetakaan.