”Kaikkihan sen tietää että kannattaa ehdottomasti oppia tuntemaan omien lasten kaverit. You know, seura tekee kaltaisekseen. Ja ilman muuta kaverit saa tulla lapsen kotiin, sillä tavallahan sitä just oppii ne kaverit kunnolla tuntemaan. Ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi ja viihtyy itsekin kotosalla. Kaikkea sellaista ihanaa.

Vaan entä kun kaverit lusii nurkissa vaivaksi asti. Vanhimpien lasten kaverit tulee meille suoraan koulusta, käyttävät kyllä koirat lenkillä ja tekevät usein läksynsäkin porukassa mutta pyörivät siellä edelleen kun tulet töistä, jollei jollakin ole treenit. Syövät valipalaa, lanittavat, jutustelevat, tubettavat. Hyppivät ehkä trampalla, käyvät pyöräilemässä tai pelaamassa fudista mutta tulevat sen jälkeen takaisin meille.

Nuorimman lapsen kaveri naapurista soittaa usein ovikelloa lauantaina jo ysin maissa. Äiti kutsuu lapsensa lounaalle kotiin mutta lounaan jälkeen tenava on oven takana taas tulossa viettämään meille loppuiltapäivää. Äidille tietty varsin kätevää kun mukula on koko päivän hoidossa naapurissa!

Ei minua tässä ylimääräinen ruoan menekki haittaa, se on melko vähäistä koska usein niin teinit kuin pienemmätkin vieraat syövät kyllä omissa kodeissaan, mutta välillä tuntuu kuin asuisi rautatieasemalla. Aina on joitain ylimääräisiä naamoja sohvilla ja tuoleilla ja vaikkei ne mitään varsinaista häiriötä aiheutakaan (ja itse asiassa toisinaan myös auttelevat hommissa kuten leikkaavat nurmikkoa tms.) niin joskus sitä kuitenkin haluaisi rauhoittaa oman kodin vain omalle perheelle.

Juttelin tästä tovi sitten vanhimman pojan kanssa joka kuunteli kyllä kaiken mutta tuijotti takaisin ihmeissään. ”Mutta missä me sitten oltas jos ei meillä?? Ei me olla porukkana tervetulleita kenenkään muiden kotiin!”. Just.”

Terv. Aina ei vaan jaksa

…..

Naapurin kakaroista on kirjoitettu tässäkin, suosittelen!

Ja perheiden eri lähtökohdista ja ajatusmalleista juttua tässä, kannattaa vilkaista!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Katinka Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “Ne naapurin kakarat!”

  • Katinka sanoo:

    Itse en jaksaisi jos meillä ”asuisi” muita kuin meidän perheeseen kuuluvia. Kylässä voi käydä, mutta joskus pitää lähteäkin. Mikseivät mene vaikka kaverille välillä, vastavuoroisesti. Pitää se joku yksityisyyskin olla, ei voi tehdä tai keskustella ihan kaikkea mitä haluaisi, kun on muita kylässä vaikka jossain huoneessa olisivatkin. Itsellä kokemusta vasta 10 – ja 6 – vuotiaiden kavereista, että sitten rampataan huoneissa ja tullaan keittiöön norkoilemaan ja pyytämään jotain juomista tai syömistä. Annan mielelläni mutta usein tekisin niin että laittaisin valmiiksi ja pyydän syömään kuin että suunnilleen heti tulevat keittiöön. Näitä käytöstapojakin pitäisi lapsille opettaa ettei tultaisi häiritsemään ennen kuin on pöytään kutsuttu. Ja kyselevät kauheasti kaikkea, sellaisiakin mitä korkeintaan muutaman kerran käyneet ei minun mielestä saisi aikuisilta alkaa kyselemään. Esim. miksi teillä on tämä tai tuo asia näin ja onko teillä sitä tai tätä, ovat tavaroista yms. ihmeen kiinnostuneita ja yksi lapsi alkoi puhua alapää juttuja kuulteni, kuin olisi näyttänyt mitä osaa sanoa ja kokeili miten reagoin, tuli sellainen kunnioituksen puute olo. En mielelläni halua kavereita jotka eivät osaa käyttäytyä.