Narkkaritkin ovat ihmisiä, jonkun lapsia, jonkun lapsenlapsia, veljiä tai siskoja.Narkomaanillakin on äiti, kuten tämän tekstin kirjoittaja:

”Voisiko armon antaa käydä oikeudesta?

Uskoisin, että meistä ainakin tuntee jonkun, jolla on lapsia tai lapsi. Minullakin on, yksi heistä on narkomaani.

Ei kukaan halua narkomaaniksi, tai ainakaan halua sellaiseksi jäädä. Elämä toi eteen vaihtoehdon, jonka tietämättömyyttään tai lapsellisuuttaan tai huonon itsetunnon takia valitsi. Sillä tiellä on nyt ollut 6 vuotta.

Äitinä olen välillä auttanut ja toisinaan ollut auttamatta. Kannatellut ja tukenut. Vienyt katkolle ja käynyt kuntouspaikoissa tapaamassa. Kannustanut. Antanut ruokaa ja joskus rahaakin. Hoitanut virallisia asioita. Suuttunut ja suututtanut.

Tässä kaupungissa (kai koko Suomessa) on päihdehoidossa kantava ajatus se, että motivaatiota täytyy olla. Katkoille jonotetaan kolmekin viikkoa. Se on pitkä aika ihmiselle, joka on fyysisesti ja psyykkisesti riippuvainen päihteistä. Usein se aika on liian pitkä.

Kun nuori ( tässä tapauksessa 21 vuotias) jää hoidon ulkopuolelle, ja käytön lopettaminen ei omin avuin onnistu, seuraukset tulevat kalliiksi. Jossain vaiheessa on käyttö rahoitettava rikoksilla. Kuinka moni vangeista on päihderiippuvaisia vankilaan saapuessaan? Töitä et saa, koska koulu on jäänyt käymättä, tuskin töihin pystyisikään. Kouluun et pääse, tai sinut kirjataan sieltä ulos, koska kouluissa on nollatoleranssi huumeille, tai poissaoloja on liikaa, kun joinakin aamuina ei pysty vaan nousemaan sängystä.

Jokainen päivä pois ”radalta” on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jokainen selvä päivä antaa uskoa tulevaan ja siihen, että tästä voi selvitä. Jokainen selvä päivä antaa eväitä seuraavalle kerralle, kun ollaan pohjalla ja sieltä pitäisi ylös päästä.

Monella päihteidenkäyttäjällä on mielenterveysongelmia. Niitäkään ei juuri hoideta, ennen kuin päihteet ovat poissa kuvioista.

Mitä yritän sanoa? Ehkä sitä, että narkkaritkin ovat ihmisiä, jonkun lapsia, jonkun lapsenlapsia, veljiä tai siskoja. Heillä on myös läheisiä, jotka kärsivät tästä heidän sairaudestaan. He palavat loppuun töissä, masentuvat. Siskot ja veljet ovat huolissaan. Se narkkari on heidän veljensä tai siskonsa, heille rakas ja tärkeä. Päihderiippuvuus ei ole sen käyttäjän syy. Yleensä se on seuraus jostain.

Anna ihmiselle arvo, narkkarillekin. Anna armoa.”

Äiti

— Huono Äiti

Artikkelissa on 43 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Vastaus henkilölle Supersankari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

43 vastausta artikkeliin “Narkkari on myös jonkun lapsi, vaikka minun”

  • Väsynyt v*itun väsynyt sanoo:

    Äitipuoli joka ei saa olla olemassa.

    Olen tilanteessa, jossa olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.
    Meillä on yksi yhteinen lapsi, ja lisäksi miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta.
    Tulen erittäin hyvin toimeen mieheni lasten kanssa, he ovat minulle kuin omia lapsia. Rakastan heitä.

    Ongelma on miehen ex. Hän inhoaa minua, puhuu minusta pahaa lapsille ja kohtelee lapsiansa kaltoin. Hän tekee erittäin selväksi lapsille että nimeäni ei äidin luona saa mainita, ellei se ole jotain negatiivistä. Hän purkaa oman kiukkunsa minua kohtaan lapsille. Lapset purkavat pahan olonsa minulle. Lapset oireilevat minulle ja meillä, koska kokevat sen turvalliseksi. He pelkäävät omaa äitiänsä eikä sosiaali puolelta ole juuri apua herunut. Tiedän että en ole täydellinen, enkä myöskään ole näiden lasten äiti, mutta tiedän sen, että lapsilla on meidän luona hyvä olla. Rakastan näitä lapsia, mutta lasten äidin käytös alkaa käydä sietämättömäksi, ja kaikki kohdistuu aina minuun, ei koskaan lasten isään ja lasten äiti on tietenkin täydellinen kaikessa. Ja vaikka rakastan näitä lapsia, niin tilanne lasten äidin kanssa alkaa käydä omien voimieni päälle niin, että oma mielenterveyteni romahtaa kohta. Olen aina syypää kaikkeen ja minua on aina helppo haukkua. Olen niin väsynyt että pelkään sitä kuinka kauan jaksan enää. Ja kuinka käy meidän lasten..En pysty edes laskemaan niitä iltoja, kun lapset itkevät sylissäni pahaa oloa, mutta kukaan ei usko. Eivät, vaikka lapset ovat itse kertoneet nämä asiat viranomaisille. Syyttävät tietenkin että minä pistän nämä ajatukset lasten päähän. Koska eihän kukaan äiti kohtele lapsiaan sillä tavalla….

    Olen niin väsynyt tilanteeseen. Lapset eivät puhu isällensä, eivätkä enää kenellekkään muulle. Lisäksi hoidan suurimmaksi osaksi yksin meidän kotityöt ja yhteisen lapsemme hoidon, sillä mies on paljon työn puolesta reissussa. Alan itse olla tilanteeseen niin uupunut ja masentunut.

    Miksi aikuiset käyttävät oman vihansa ja kiukkunsa purkamiseen lapsia pelinappuloina?

  • Voimaton sanoo:

    Aina puhutaan siitä, että vanhemmat eivät hylkää käytön vuoksi lapsiaan, mutta minun käyttäjälapseni on hylännyt minut.

    En ole nähnyt häntä puoleentoista vuoteen. Hän ei ole vastannut viesteiheni kuin harvakseltaan. Eräänä päivänä hän laittoi pitkän viestin jossa paljasti käyttäneensä yli vuoden suonensisäisiä huumeita. Tämä oli suuri shokki minulle. Olemme heikosti viestiväleissä ja olen tarjonnut hänelle apua ja tukea. Hän ei silti halua tavata minua. Ei varmaankaan halua äidin näkevän häntä heikossa jamassa. Hän tietää, että autan häntä tarvittaessa. Hän ei pyydä rahaa tai häiritse elämääni, että sikäli en ole ehkä tyypillinen narkomaanin lähiomainen.

    On voimaton olo kun ei voi auttaa. Voi vain odottaa puhelua, että häntä ei enää ole :”'(

  • Toivottavasti ei osu omalle kohdalle sanoo:

    Suomessa päihde-ja mielenterveyspalvelut on riittämättömät. Päihdekasvatus saattaa ehkäistä jonkun lapsen tai nuoren hölmön kokeilun, mutta ei pelasta käyttäjiä.
    Raiskaajat, pedofiilit, juopot, väkivaltaiset, narsistit ym ovat myöskin jonkun lapsia, puolisoita, ex-puolisoita, vanhempia, sukulaisia, naapureita…
    Kaikki on jollekin jotain, ainakin toivottavasti. Se ei riitä siihen että huumeiden käyttäjien aiheuttamat ongelmat kanssaihmisille pitäisi hyväksyä. Se, että antaa rahaa, tukee ja auttaa, on mahdollistamista. Päihdehoidossa ainakin painotetaan läheisten merkitystä ongelmakäyttäytymisen mahdollistamisessa. Mutta ymmärrän äitinä, ettei ole helppoa hylätä ja olla auttamatta omaa lastaan. Silti se auttaminen (muuta kuin hoitoon pakottaminen) ei auta. Se väsyttää ja sairastuttaa läheiset.

  • Äiti sanoo:

    Yksi viidestä lapsestani, kahden lapsen isä on ollut kateissa nyt jo yli 2 kuukautta ja häntä etsitään kuolleena. Huumeet ovat kuuluneet hänen elämäänsä enemmän ja vähemmän ammattikoulusta asti. Viime syksynä oli taas jo hetken parempi vaihe ja uskoin että hän vielä kuntoutuisi hoitamaan lapsiansa mutta valitettavasti ei. Marraskuussa teimme hänestä katoamisilmoituksen ja melkein heti rupesi tulemaan vihjeitä sieltä sun täältä että olisi tapettu. Poliisin tutkija sitten myös ilmoitti että nyt etsitään ruumista, enempää poliisi ei suostu kertomaan. Ihan kauheeta tämä odottaminen kaikille meille omaisille.

  • Toivoa on sanoo:

    Raskasta on, voimia vaan sinne kovasti! Apua ei saa juuri mistään, tai jos saa ”apua”, se tarkoittaa oikeasti moralisointia, paheksuntaa ja rankaisua siitä mitä on tehnyt (siis kaikenlaiset hoitsut yms. katsovat tämän oikeudekseen, vaikka potilas olisi jo menettänyt luottotiedot, terveyden, perheen yms).

    Täällä omakohtaisen kokemuksen jälkeen voisin lohduttaa, että on mahdollista selvitä myös ilman hoito-/sossualan apua, omin voimin. Hyvin vaikeastakin riippuvuudesta voi päästä eroon ja toipua. Toivoa on, AINA!! Irtipääsyä voi auttaa myös sen ajattelu, että jos jatkaa, voi seuraava kerta olla viimeinen ever, että tekee yhtään mitään.

  • Narkkarin sisko sanoo:

    Minä olen narkomaanin sisko. Narkomaanin joka tuhosi koko perheen, narkomaanin joka ei ole ikinä välittänyt kenestä muuta kuin itsestään.
    Tämä narkomaani on imenyt vanhempamme kuiviin, vienyt kaiken, terveyden, rahat.
    Vieläkään häntä ei kiinnosta.
    Onneksi sain itseni pois tästä kaikesta. Sain lapseni pois tappouhkausten luota. Pääsin eroon narkomaanista mutta menetin siskoni.
    En tiedä kuinka äitini jaksaa. Itse en jaksaisi.

  • Ikuinen ikävä sanoo:

    Jo edesmennyt poikani oli narkomaani. Pohjalta löytyi suuri ahdistus (lääkärin toteama), johon hän ei saanut apua lukuisista yrityksistä huolimatta. Miksi ei voida hoitaa ensin syytä eli ahdistusta ja sitten päihdeongelmakin olisi helpompi hoidettava. Poikani kävi loppuvuosinaan kuitenkin töissä. Elämä meillä vanhemmilla oli elämää pelon kanssa. Pieniä rikoksiakin hän teki, mikä selvisi meille hänen kuoltuaan. Poikani menehtyi henkirikoksen uhrina 10 vuotta sitten.

  • miekkii sanoo:

    Voimia kaikiööe asian kanssa painiville, toivon sydämestäni että lapsesi/omaisesi pääsee ja pysyy kuivilla. Toivottavasti myös sinä löydät itsellesi ihmisiä jotka ovat sinun tukenasi.

  • Tiituliitu sanoo:

    Voimia kaikille äideille jotka asian kanssa painivat.

    Minulla on vielä pieni lapsi ja tuon tasoiset huolet eivät ole vielä arkipäivää. Mielelläni kuulisin kaikki vinkit ja ajatukset teiltä, millä tuon voisi välttää, jos vältettävissä on.

    Mitä olisitte tehneet toisin jos kelloa voisi kääntää taaksepäin? Millainen oli lapsenne vauvavaihe, varhaislapsuus tai kouluaika? Tapahtuiko silloin jotain millä voisi olla yhteyttä nykytilanteeseen?

    • Muutama asia sanoo:

      Jos haluat yrittää ehkäistä lastesi päihdeongelman, neuvoisin että puhu heille elämästä niin rehellisesti kuin lapsille voi puhua. Kuuntele, älä arvostele vaan ymmärrä, ole aina heidän puolella, mutta puutu jos he tekevät jotain väärin. Lapsen täytyy oppia kantamaan tekojensa seuraukset, mutta vanhemman kuuluu olla tässä apuna ja tukena. Opeta vastuullisuutta: omat tehtävät hoidetaan loppuun ja jos tarvitsee niissä oikeasti apua, autetaan. Älä tee puolesta, hössötä ja pidä lasta ikuisesti vauvana. Anna kasvaa, rohkaise kokeilemaan erilaisia asioita, kannusta löytämään oma tie (harrastukset ym). Jos kaverisuhteissa on ongelmia, opasta mitä voi missäkin tilanteessa sanoa tai tehdä. Jos kavereissa on huonoille teille viejiä, puhu asiasta suoraan ja rajoita kanssakäymistä. Pidä lapset mielummin kotona kavereidensa kanssa, kuin kaupungilla. Puhu asiallisesti huumeista ja alkoholista jo kun lapset on pieniä. Ole se, jolle lapsi tulee itse kertomaan huolensa ja tietää saavansa sinulta aina apua. Älä silti yritä liikaa. Pidä omat rajasi ja opeta lapsesi kunnioittamaan sinua ja muita ihmisiä.

      • Inkivääri sanoo:

        Ehdoton rakkaus. Kysyin entiseltä alkoholistilta, joka juodessaan syytti äitiään että mitä hän toivoi että äiti olisi tehnyt toisin. Hän sanoi, että ei mitään – äiti oli hyvä, syyttävä sormi osoittaa nykyään omaa itseä.

        Rakkaus hyvässä ja pahassa, mutta hyvää tuetaan, pahaa ei. Ja ymmärrys että.se voi sattua kenelle vain, ei vain ns. ongelmaperheille.

  • Prinsessa sanoo:

    ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

  • Inkivääri sanoo:

    Me olemme onneksi päässeet siitä kierteestä. Tytär taisi sanoa valon sanat – hän haluaa tappaa itsensä, että pääsee helvetistä – helvetistä joka houkutteli joka hetki. Valon sanoilla hän pääsi psykiatriselle osastolle odottamaan katkopaikkaa.

    Mutkia oli matkassa, hänet lähetettiin pois katkopaikasta, toinen kerta oli lopulllinen. Hoitaja sanoi, ettei lapseni ehkä vielä ole kyllin pohjalla.

    Hän tuli kotiin maalle ja sanoi haluavansa eroon aineista mutta että hän ihailee niitä, jotka pärjäävät kadulla. Minä sanoin että emme voi estää sinua jos sinne haluat palata. Mutta me emme tule sinne mukana, me emme tue emmekä auta millään tavalla vaan olet siellä omillasi. Rakkautta ei voi ottaa pois, rakastamme sinua aina vaikka mikä olisi, mutta sinne emme tule ja toivon että pystyt pitämään puhelimen että joskus voin kuulla äänesi ja mitä sinulle kuuluu. Sitten, jos jonain päivänä haluat sieltä pois kerro – silloin olemme sinun tukenasi kaikin voimin ja keinoin.

    Hän ei lähtenyt kadulle vaan jäi kotiin ja pääsi kodin lähellä olevaan kouluun opiskelemaan, minun lintuseni. Hauras ja herkkä, mutta kuivilla.

  • "narkkarin" puoliso sanoo:

    Yksi entinen narkkari on pienen tyttöni isä ja rakastava puolisoni. Nuoruus ja osa aikuisuudesta meni aineiden kanssa. Päihteet pilasivat elämän, ihmissuhteet ja mielenterveyden. Fyysinen terveyskin meni osittain. Kun tapasimme mies oli jo ollut vuosia ilman päihteitä ja tiesin historiasta. Mutta sitten tuli leikkauksia ja lääkeriippuvuus. Alkoholi ja lääkkeet oli osa elämää. Rakastin miestäni. Moni sukulainen ei ole päästänyt vieläkään irti siitä epäluottamuksesta häntä kohtaan. Luuseriksi haukkuvat ja eivät ymmärrä, että hän ei voi olla töissä. Lääkevieroituksia on ollut useita, mutta koska ei pärjää ilman lääkettä oli pakko saada jotain lääkäriltä. Sitten tapahtui ihme ja tulin raskaaksi. Molemmilla ikää ja lääkityksiä. Mies hakeutui korvaushoitoon. Siellä on ymmärretty ja autettu kivun kanssa ja päihdehoitajan kanssa tapaamiset viikoittain. Mies on maailman lempein ja huolehtivan aviopuoliso ja isä. Hoiti lapsen syntymästä asti, vaikka kipulääkitys ja korvaushoito oli vielä riittämätöntä. Ammattilaisten asenne on kyllä ollut välillä ennakkoluuloista perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen puolelta. Epäilijöitä ja kontrollia on liikaa ja mitätöintiä ja aliarvioimista. Itse en käytä mitään päihteitä ja olen pitänyt puolisoni puolia, että on saanut asiallista kohtelua ja hoitoa. Välillä tuntuu, että vaikka itse on hoitanut asiansa hyvin, niin sukulaiset ja viranomaiset eivät luota, kun on päihdetausta. Rankalta ja väärältä tämä on tuntunut puolisona, kun viereltä näkee miten hyvin toinen hoitaa asiansa ja lapsen. Narkkari on ihminen ja puoliso, lapsi, vanhempi tai isovanhempi. Ilman luotettavaa ja auttavaa läheistä ei saa asiallista hoitoa tai apua. Ei silti pidä hyväksyä aineiden käyttöä. Mutta jos toinen yrittää hoitaa itsensä, niin pitäisi olla mahdollisuus elää normaalia elämää. Voimia teille läheisille. En voi edes ajatella mitä se olisi, jos lapsistani joku alkaisi käyttää. Mutta toivoa on, että narkkarikin voi joskus elää melkein tavallista elämää. Vaikka on pilannut aineilla elämäänsä, terveyttä ja ihmissuhteita. Apua on, mutta myös läheisten tukea tarvitaan.

  • Supersankari sanoo:

    Kirjoitus oli kuin omasta kynästä. Sama tilanne täällä 😢 . Narkomaanin äidit/ isät on todellisia supersankareita. Huoli on aina joka päivä ja kuolemanviestin pelko mielessä mennään eteenpäin.

  • Koiso sanoo:

    Poikani – narkomaani – sanoi kerran: Vaikka sinä äiti olisit ainoa ihminen maailmassa, joka uskoo minun pärjäävän, niin tulen pärjäämään.
    Se lause on syy, miksi en voi hyljätä poikaani, niin paljon surua, tuskaa ja kyyneleitä kuin hän on aiheuttanutkin. Lukemattomia yrityksiä ja retkahduksia, rikoksia ja tuomioita. En voi elää hänen puolestaan, mutta olen synnyttänyt hänet, ja niinpä olen aina hänen äitinsä.

  • tiedän tunteen, tunnen tuskan sanoo:

    KIITOS julkaisusta <3 <3
    Puhut meidän monien suulla! Minun oma lapseni alaikäinen, ei ole vapaankasvatuksen lapsi, mutta on vain ajautunut tekemään vääriä valintoja, me rakastamme häntä, emme huumepersoonaansa. IRTI HUUMEISTA yhdistys tarjoaa valtakunnallista vartaistukea jota ilman olisin itse jo 6 feet under.. päivä vain ja hetki kerrallansa!!

  • Lasikyynel sanoo:

    Hyvin kirjoitettu tärkeästä asiasta, josta usein vaietaan. Päihdeongelmat koskettavat todea monia suoraan ja välillisesti.

  • Stiina sanoo:

    Lohduttavaa luettavaa.Vertaistuki auttaa, koska tuntuu ettei kukaan muu voi ymmärtää.Oma lapsi joutui 16-vuotiaana kannabiskierteeseen, koska alkoholin juomisesta tuli niin kauhea krapula.Suurin osa nuorista aloittaa päihteiden kokeilun silloin ja Suomessa ”pidetään normaalina” kännääviä nuoria.Mitään sen suurempaa psyykkistä syytä ei tarvitse, kun ihminen jää koukkuun.Se on biokemiaa ja vaatii ihmiseltä itseltään valtavaa tahtoa ja luonteenlujuutta, jotta onnistuu lopettamaan käytön. Läheisillä on oikeus asettaa rajat oman jaksamisensa takia, mutta oikeanlainen tuki voi helpottaa koulusta pois pääsevää.