Narkkaritkin ovat ihmisiä, jonkun lapsia, jonkun lapsenlapsia, veljiä tai siskoja.Narkomaanillakin on äiti, kuten tämän tekstin kirjoittaja:

”Voisiko armon antaa käydä oikeudesta?

Uskoisin, että meistä ainakin tuntee jonkun, jolla on lapsia tai lapsi. Minullakin on, yksi heistä on narkomaani.

Ei kukaan halua narkomaaniksi, tai ainakaan halua sellaiseksi jäädä. Elämä toi eteen vaihtoehdon, jonka tietämättömyyttään tai lapsellisuuttaan tai huonon itsetunnon takia valitsi. Sillä tiellä on nyt ollut 6 vuotta.

Äitinä olen välillä auttanut ja toisinaan ollut auttamatta. Kannatellut ja tukenut. Vienyt katkolle ja käynyt kuntouspaikoissa tapaamassa. Kannustanut. Antanut ruokaa ja joskus rahaakin. Hoitanut virallisia asioita. Suuttunut ja suututtanut.

Tässä kaupungissa (kai koko Suomessa) on päihdehoidossa kantava ajatus se, että motivaatiota täytyy olla. Katkoille jonotetaan kolmekin viikkoa. Se on pitkä aika ihmiselle, joka on fyysisesti ja psyykkisesti riippuvainen päihteistä. Usein se aika on liian pitkä.

Kun nuori ( tässä tapauksessa 21 vuotias) jää hoidon ulkopuolelle, ja käytön lopettaminen ei omin avuin onnistu, seuraukset tulevat kalliiksi. Jossain vaiheessa on käyttö rahoitettava rikoksilla. Kuinka moni vangeista on päihderiippuvaisia vankilaan saapuessaan? Töitä et saa, koska koulu on jäänyt käymättä, tuskin töihin pystyisikään. Kouluun et pääse, tai sinut kirjataan sieltä ulos, koska kouluissa on nollatoleranssi huumeille, tai poissaoloja on liikaa, kun joinakin aamuina ei pysty vaan nousemaan sängystä.

Jokainen päivä pois ”radalta” on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jokainen selvä päivä antaa uskoa tulevaan ja siihen, että tästä voi selvitä. Jokainen selvä päivä antaa eväitä seuraavalle kerralle, kun ollaan pohjalla ja sieltä pitäisi ylös päästä.

Monella päihteidenkäyttäjällä on mielenterveysongelmia. Niitäkään ei juuri hoideta, ennen kuin päihteet ovat poissa kuvioista.

Mitä yritän sanoa? Ehkä sitä, että narkkaritkin ovat ihmisiä, jonkun lapsia, jonkun lapsenlapsia, veljiä tai siskoja. Heillä on myös läheisiä, jotka kärsivät tästä heidän sairaudestaan. He palavat loppuun töissä, masentuvat. Siskot ja veljet ovat huolissaan. Se narkkari on heidän veljensä tai siskonsa, heille rakas ja tärkeä. Päihderiippuvuus ei ole sen käyttäjän syy. Yleensä se on seuraus jostain.

Anna ihmiselle arvo, narkkarillekin. Anna armoa.”

Äiti

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “Narkkari on myös jonkun lapsi, vaikka minun”

  • Koiso sanoo:

    Poikani – narkomaani – sanoi kerran: Vaikka sinä äiti olisit ainoa ihminen maailmassa, joka uskoo minun pärjäävän, niin tulen pärjäämään.
    Se lause on syy, miksi en voi hyljätä poikaani, niin paljon surua, tuskaa ja kyyneleitä kuin hän on aiheuttanutkin. Lukemattomia yrityksiä ja retkahduksia, rikoksia ja tuomioita. En voi elää hänen puolestaan, mutta olen synnyttänyt hänet, ja niinpä olen aina hänen äitinsä.

  • tiedän tunteen, tunnen tuskan sanoo:

    KIITOS julkaisusta <3 <3
    Puhut meidän monien suulla! Minun oma lapseni alaikäinen, ei ole vapaankasvatuksen lapsi, mutta on vain ajautunut tekemään vääriä valintoja, me rakastamme häntä, emme huumepersoonaansa. IRTI HUUMEISTA yhdistys tarjoaa valtakunnallista vartaistukea jota ilman olisin itse jo 6 feet under.. päivä vain ja hetki kerrallansa!!

  • Lasikyynel sanoo:

    Hyvin kirjoitettu tärkeästä asiasta, josta usein vaietaan. Päihdeongelmat koskettavat todea monia suoraan ja välillisesti.

  • Stiina sanoo:

    Lohduttavaa luettavaa.Vertaistuki auttaa, koska tuntuu ettei kukaan muu voi ymmärtää.Oma lapsi joutui 16-vuotiaana kannabiskierteeseen, koska alkoholin juomisesta tuli niin kauhea krapula.Suurin osa nuorista aloittaa päihteiden kokeilun silloin ja Suomessa ”pidetään normaalina” kännääviä nuoria.Mitään sen suurempaa psyykkistä syytä ei tarvitse, kun ihminen jää koukkuun.Se on biokemiaa ja vaatii ihmiseltä itseltään valtavaa tahtoa ja luonteenlujuutta, jotta onnistuu lopettamaan käytön. Läheisillä on oikeus asettaa rajat oman jaksamisensa takia, mutta oikeanlainen tuki voi helpottaa koulusta pois pääsevää.