Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Alko.

”Tiedättehän, että jos jotakuta säikäytetään oikein usein, hän voi toisinaan muuttua kokonaan näkymättömäksi” – Tuu-tikki, Muumilaakson tarinoita

Kun alholinkulutus ei enää ole tippa, vaan tapa, se pakottaa myös lapset selviytymään, ja kehittämään keinoja, joilla pärjätä päivästä toiseen. Lapsi voi myös kokea että on parempi olla lähes näkymätön, jotta saa olla edes hetken elää normaalisti, tai niin lähellä normaalia, kuin se oli mahdollista. Näin kertoo lukija nimimerkillä Näkymätön Ninni:

Lapsuudessani oli muutamia vuosia, jolloin kotona ei käytetty lainkaan alkoholia. Kaikki muut vuodet isäpuoleni joi viikon-kahden putkia ja putkien välissä oli ärtyisiä selviä jaksoja, jotka kesti kuitenkin pidempään kuin ryyppyputket. Mutta en tiedä oliko kumpikaan jakso parempi. Humalassa ollessaan isäpuoli oli äkkipikainen örveltäjä, kylän miehiä kävi meillä tai sitten etsittiin äidin kanssa isäpuolta ympäri kylää. Selvien jaksojen ajan isäpuoli oli kipeänä, joko krapulan tai sairauksiensa vuoksi. Selvinä jaksoina koitin olla näkymätön, ettei hän suutu/ärsyynny äänistä/tekemisistäni. Ryyppyputken aikaan sain pitää ääntä, mutta sammuttuaan täytyi olla taas näkymätön, ettei heräisi juomaan lisää.

Kuva Kristina Flour.

Muistan joulun, kun kuuntelimme/katselimme aivan hiljaa televisiota, yritimme ruokailla mahdollisimman hiljaa, etteivät haarukat kolise lautasiin ja avasimme lahjoja äänettöminä. Ettei isäpuoli heräisi örisemään, juomaan lisää tai muuta sellaista.  Näistä jouluista oli ilo kaukana.

Onneksi oli myös jouluja, jotka vietimme mummolassa. Opin, ettei omien lasteni tarvitse koskaan olla näkymättömiä tai pelätä sanoa, iloita tai ylipäätään elää. Juhlapyhät on yhteisiä juhlia, jolloin kuuluu iloita, vaikka siitä tulisikin ääntä. Esikoiseni on nyt 7-vuotta ja muutaman vuoden olen osannut näyttää, että alkoholi voi kuulua myös lapsiperheeseen. Ja aivan eri tavalla, kuin omassa lapsuudessani. Meillä juodaan joskus lasillinen tai muutama viiniä tai saunassa saunajuomat, mutta suuremmat alkoholiannokset nautitaan lasten ollessa yökylässä. – Näkymätön Ninni

Pelko humalaisen vanhemman käytöksestä voi seurata lapsen mukana myös vuosia tapahtuneen jälkeen, aikuisuuteen ja parisuhteisiin saakka:

”Kyllä tähän varmaan miehetkin voi kirjoittaa ja kertoa? Kerron lyhyesti, monta surkeaa tapausta olisi, mutta ydin on tässä tärkein. Vietin lapsuuteni ja suuren osan teinivuosista alkoholistivanhempien lapsena. Viikonloput täyttyivät vanhempien ja heidän ryyppyremmin sekoilua katsellessa, ja heidän menoaan pelätessä. Unet jäivät usein väliin, kun en pystynyt siinä metelissä nukkumaan: riitelyt, huuto, kaatuilut ja kovaääninen puhe häiritsivät. Aamulla kun oli hiljaista, hiivin varovasti keittiöön ja jääkaapille, ei siellä kovin usein syötävää ollut, ehkä voipaketti ja vajaa maitotölkki.

Pahinta noissa juopotteluissa oli se, kun isä oli omilla reissuillaan, sitten kun joskus palasi, niin hän ”heitti” perheen ulos ja siinä sitten äiti koitti etsiä meille yösijaa. Noista vuosista ja hetkistä on jäänyt jonkinlainen trauma: olen jo aikamies, mutta en pysty nukkumaan jos naiseni on viettämässä ystävien kanssa iltaa ja tulee jossain vaiheessa kotiin, ”pelkään” että hän heittää minut (pienen pojan) ulos yöhön.” – Yöllä pakkaseen

Kuva Kat J.

”Pyhien lähestyessä Lasten ja nuorten puhelimeen ottavat usein yhteyttä lapset, jotka pohtivat hieman alakuloisen oloisena joulutunnelmiaan.” ”Lasten kanssa keskustellessa heidän toiveensa joulun suhteen eivät ole erikoisia tai vaikeita toteuttaa. Kaikki lapset toivoivat mukavaa joululomaa.” Näin kertoo MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden Päivystysohjaaja Laura Pilkama Alkon #nofilter-blogin kirjoituksessaan.

Kokemukset aikuisen alkoholinkäytöstä eivät unohdu. Joulu on lasten juhla, ja jokainen lapsi ansaitsee hyvän joulutunnelman.

”Äitini oli alkoholisti. Alkoholi oli läsnä joka päivä, joulunakin. Pienenä en asiaa ymmärtänyt ja kun ymmärrys kasvoi, kasvoi ahdistus sen mukana. Ikää kun oli tarpeeksi join itsekin sitten niin paljon, että äidin dokaaminen, raivoaminen, syyllistäminen ja itsesääli ei haitannut niin paljoa.

Ensimmäinen joulu, jonka äiti vietti sairaalassa ryyppäämisen tai oikeastaan sekakäytön (kipu- ja nukahtamislääkkeet) oli todella outo. Ei tarvinnut riidellä, ei yrittää miellyttää, varoa askeleitaan. Sai olla rauhassa ja nauttia hyvästä ruuasta ja tunnelmasta.

Sekakäyttö lopulta tappoi äidin. Nyt minä olen 39 vuotias neljän tytön äiti. Meidän jouluun ei alkoholi kuulu. Eikä meillä juoda muutenkaan. Nuorena tuli ryypättyä riittävästi ja pelästys oli suuri kun huomasin muistuttavani äitiäni. Lasten syntymä pisti korkin lopullisesti kiinni. En halua heidän kokevan samaa ahdistusta ja häpeää, mitä itse koin joka päivä, myös jouluna.” – Neko

Kuva Dejan Zakic.

”Olen suurperheen lapsi, jonka isä poistui oman käden kautta. Alkoholi oli kuvioissa jo ennen tätä, mutta sama rata jatkui äidillä. Joskus oli kuivia kausia, mutta ne ei tuota lämpöä kaiken muun yllä.

Olen syntynyt jouluaattona. Yleensä äiti pysyi joulut selvänä ja järjesti pienituloisena kykynsä mukaan ruokaa ja lahjoja kaikille. Tällä kertaa äiti oli tullut reissuiltaan aattoa edeltävänä yönä. Tapana oli että sain aattoaamuna syntymäpäivälahjat, illalla joululahjat. Täytin 12 vuotta ja koputtelin aamulla äidin ovea, kun ei ollutkaan tapansa mukaan hääräämässä jo aamutuimaan riisipuuroa keittiössä. Vastaukseksi koputukseen sain krapulaisen äidin raivot niskaan, kun olin niin Helvetin itsekkäänä syntymäpäivälahjoja pummimassa. Lopulta hän nousi sängystä kylpytakki puoliksi yllä, edelleen huutaen, ainuttakaan lahjaa löytämättä. Loppujoulusta en muista mitään, ja ehkä hyvä niin.” – Joulun lapsi

Kuva Joyce Romero.

Tämä juttu on osa Huonon Äidin ja Alkon yhteistyösarjaa vastuullisesta alkoholinkäytöstä. Pyysimme Huonon Äidin lukijoita kertomaan kokemuksiaan lapsuudesta, jossa tärkeä ihminen käytti liikaa alkoholia. Alkon Lasten seurassa -ohjelma haastaa pohtimaan, miten aikuisen kohtuullinenkin alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa lapsen elämään ja miltä se voi lapsesta tuntua.

Totuus on, että alkoholinkäytöllä on vaikutuksia myös läheisten hyvinvointiin. Omaa alkoholinkäyttöä kannattaa pohtia etenkin silloin, kun tilanteessa on läsnä lapsia. Nautitaan myös joulun aikaan vastuullisesti. Lue lisää aiheesta, ja vinkit vastuulliseen juhlakauteen, täältä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Näkymätön Ninni ja äänettömät joulut”

  • Kuu sanoo:

    Olen 43v. Ja käyn terapiassa lapsuuden asioidenkin vuoksi. Olen vasta nyt tajunnut miten Olen joutunut ottamaan vastuuta liikaa pienenä, valvonut viikonloppuöitä kunnes isä sammuu.
    Meidän perheen asioista ei tiennyt juurikaan kuin sukulaiset jos hekään. Olimme aika hyvin toimeentuleva perhe, josta oli vaikea uskoa mitä kodin sisällä on.
    Meillö oli ruokaa ja kaikkea. Mutta isän alkon käyttö tuhosi minut ja psyykkeeni. Hän oli minulle väkivaltainen.
    Alkoholi ei sovi kaikille. Viinilasillinen tai olut ok. Mutta omat lapseni eivät ole minua humalassa nähneet eivätkä näe. Valitsin myös puolison jolla ei ole ongelma.a.

    Puuttukaa sukulaustenne kännäämiseen. Lapsen ei kuulu nähdä ja kokea kännistä aikuista. Olkaa viemättä sitä pulloa lahjaksi lapsiperheeseen. Siitä ei kukaan hyödy.

  • Alkin aikuinen lapsi sanoo:

    Äiti oli alkoholisti eli joi joka pv enemmän tai vähemmän. Jouluna oli lupa juoda enemmän, kuten aina kun oli juhlaan aihetta. Isä oli kylmä, etäinen, ärtynyt ja tunnevammainen vaikka ei juurikaan juonut.

    Muistan edelleen hyvin ne TV:n tietoiskut joissa pyydettiin aikuisia olemaan ryyppäämättä. Ne tuntuivat niin pahalta pienestä lapsesta. Ekat vuodet rukoilin ne nähdessäni että meillekin tulisi selvä joulu. Pyysin sitä äidiltä ja hän lupasi, mutta ei koskaan pitänyt lupaustaan. Kännissä lupasi myös tippa linssissä lopettaa, ei pitänyt lupaustaan ikinä. Aina kun näin ne tietoiskut, tunsin hirveää epäoikeudenmukaisuutta, riittämättömyyttä ja hylkäämistä koska lapsena kuvittelin että tietoiskut tehoavat. Todellisuudessa ne ovat turhia, pelkkää silmänlumetta ja vain satuttavat lisää alkoholistien läheisiä.

    Nyt kun olen aikuinen, vietän joulut niin kun itse haluan. Elämässäni ei ole yhtään alkoholistia, marttyyriä, mököttäjää, riidanhaastajana, kiusaajaa tai piilovit**ilijaa. Olen pistänyt kaikkien kanssa välit poikki, olivat sukua tai ei. En siis ottanut itselleni alkoholistia mieheksi enkä edes ystäväksi tai läheiseksi. Elämä ja joulut ovat todella hyvää aikaa ilman tuollaisia ihmisiä. Siitäkin huolimatta että tulen luultavasti loppu elämäni kärsimään lapsuuden aiheuttamista traumoista. Niitä voi kuitenkin lieventää ja elää ihan hyvää elämää, vaikka huippuyksilöä minusta ei koskaan tule, kiitos vanhempieni.

  • Hambu sanoo:

    Mikä läppä, että Alko sponssaa 😂 pikkuinen eturistiriita… ihan pikkuinen vain.

    • Jago sanoo:

      Alkohan on tässä nimenomaan yhteistyössä puhumassa alkoholin vastuullisesta käytöstä, ja tuomassa esiin sitä nurjaa puolta minkä liikakäyttö tuo tullessaan. Ja hienoa että onkin!

  • Nimetön sanoo:

    Surullisia tarinoita. Meillä kotona ei juotu mutta muuten piti aina olla varpaisillaan ja näkymätön, me pe se edellä syntyneet kuten isä sanoi. Meistä jokainen oli tullut pää edellä.
    Mieheni isä oli rapajuoppo joka oli pilannut kaiken. Mieheni on pitkälle keski-ikäinen mutta ei pysty vieläkään puhumaan noista ajoista.