Nainen on ihme ja nainen on ihmeiden tekijä. Naisen näpeissä on myös aamun ihme joka ikisenä aamuna. Siksi nainen, ansaitset mitalin!

– Nainen herää 3 tuntia ennen töihin lähtöä, jotta ehtii tehdä kaikki ne tehtävät, joita elämä on hänen varalleen sijoitellut. Tällä ei tarkoiteta aamun lehden lukemista vessassa tunnin ajan, jos miehet näin erheellisesti erehtyivät luulemaan.

– Nainen kantaa nukkuvat lapset keittiöön ja tarjoilee heille puuroa, jota he yleensä eivät halua. Nainen saa kuulla, ettei leipää voi syödä ilman kurkkua eikä omenaa kuorineen ja kun nainen ne kuorii, ei lapsilla enää ole nälkä. Nainen ehtii just ja just kurlata suuta kahvilla ja vetää toiseen silmään luomiväriä.

– Nainen vastaa kysymyksiin siitä, missä ne pitkät kalsarit ovat, jotka lapsen piti illalla ripustaa tuolin selkämykselle valmiiksi ja joita lapsi ei ripustanut. Pitkien kalsareiden löydyttyä mytystä koulupöydän alta nainen vastaa myös kysymyksiin siitä, miksi -15 asteeseen on tarkoitus pukea pipo. Nainen havaitsee, että uudet hanskat on hukattu metroon. Siitä hyvästä nainen uhkailee jälkikasvua kaikin mahdollisin tavoin. Nainen kurlaa taas vähän kahvilla ja vetää toiseen silmään ripsiväriä.

– Nainen sanoo ei 300 kertaa. Ei, et saa kouluun rahaa, ei et pelaa aamulla, ei älä näpelöi enää kännykkää, ei et lähde lenkkareissa, ei en vie sinua autolla, ei en anna karkkirahaa. Hyvin harvoin nainen sanoo, ei en jaksa enää vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Pakko jaksaa. Nainen ottaa lisää kahvia ja tajuaa, että tukka piti pestä. Koska pestä ei ehdi, nainen yrittää parantaa tukkaa tupeerauksella huonoin tuloksin.

– Nainen kampaa tukat, tekee letit, pukee kerrastot ja sukkahousut, väittelee villatakeista ja lisää vähän poskipunaa. Aamupala käy naisen mielessä, mutta se ei koskaan ehdi suuhun asti.

– Nainen kiskoo suojapuvun lapsen päälle ja vihaa niitä typeriä remmejä, jotka pitää änkeä jalan alle. Koska on myöhässä, nainen vetää itsensä päälle ensimmäiset vaatteet, jotka saa käteensä ja toivoo, etteivät ne haise hieltä. Nainen lisää varmuuden vuoksi runsaasti hajuvettä.

– Nainen raahaa kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja kiitää työpaikalle tasan sovittuun aikaan. Koko työmatkan hän miettii, jäikö jääkaappiin mitään sellaisia tähteitä, joista saa illalla ruoan. Nainen päättää turvautua eineksiin.

Näin nainen tekee aamun ihmeen.

Sama ihme toistuu myöhemmin päivällä ja toki myös yöllä.

Naisten yöseikkailuista lisää täällä.

 

Hyvä hyvät naiset!!!

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Vastaus henkilölle Sara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

203 vastausta artikkeliin “Nainen, olet mitalisi ansainnut!!”

  • Isäiti sanoo:

    Kyllä se yh isä ihan nämä samat jutut tekee. Ei se ole äidin yksinoikeus. Ehkä äidin kannattaisi joskus antaa pariksi viikoksi aamun vastuupallo sinne isän päätyyn ja katsoa mitä tapahtuu. Ehkä se isä ei herää kolmea tuntia aiemmin ja ehkä ne kuralenksut ei aina mene paikalleen, mutta kyllä ne lapset siitä hengissä selviää. Ja se isä. Ja ehkä myös se äiti…

  • Eloveena75 sanoo:

    Taisin myöhästyä mitallin jaoista, kun onnistuin missaamaan tämän kirjoituksen ajallaan..joka taas todennäköisesti johtui siitä että vielä kaiken mainitsemasi aamukaaoksen keskellä sain tehdä lumitöitä päästäkseni autol pois pihastani ja kantaa puita valmiiksi illan takkojen lämmitystä varten, unohtamatta tietenkään että koirakin piti jossain välissä pissittää. Ja koska yksinhuoltajana pyöritän rumbaa niin toivon että tämä yksi kommenttini vain kerrotaan kahdella kun seuraavat mitalit ovat jaossa. Onnekseni saan joissakin väleissä lukea kirjoituksiasi ja myös niistä saan virtaa puskea vaikka läpi harmaan kiven.

  • kirsti sanoo:

    Auts mikä flahsback …aikaa on kulunut noista aamuista yli 30 vuotta mutta muistan ne kuin eilisen päivän
    …pojat , ikäeroa 1v3pvä.. silloin 2 ja 3 v…ennen kuutta ylös molemmat ja lähes nukkuvat vaatteisiin ..onneksi hoitotäti asui lähellä…sitten parin kilometrin juoksu junalle…aina viime sekunnilla roikuin ovenkahvassa päästäkseni vaunuun mukaan..onneksi ei silloin ollut sähköjunia, en ikinä kai olisi ehtinyt ajoissa töihin…sama ruljanssi takaisin päin…sussiunatkoon , me selvittiin hengissä ja nyt voi jo huokaista 🙂 Tsemppiä kaikille äideille ja isille <3

  • Saara sanoo:

    Mutta vaan yhden lapsen kanssa. Eli mä kait pääsen helpolla. Mut ne herrrrrmot, ne herrrmot!

  • Saara sanoo:

    Yh-na luen näitä. En tiedä itkettääkö vai naurattaako enempi. 🙂

  • Satumainen sanoo:

    Niiiin tuttua…ukkokin löytyy mutta aamuvuorossa kun on niin on jo lähtenyt ennen muita ja iltavuorossa hän saa nukkua myöhään kun on ollut myöhään töissäkin. Mrrr! Ja viikonloppuisin tietty hänen pitää nukkua univelkaa pois! Voimia siskot♥

  • Susanna sanoo:

    2. kommenttini tulee tässä 🙂

  • Susanna sanoo:

    1. kommenttini: tässä tapauksessa se tupakointi tosiaan kannattaa: saa edes sen viiden minuutin hengähdystauon arjen haasteiden keskellä – ainakin kuvainnollisesti, koska käytännössä omat pieneni ovat tällä aikaa mm. aiheuttaneet kotiimme vesivahingon, jonka korjaus keittiössämme kesti läpi joulunpyhienkin 🙂

  • riina sanoo:

    ja tämä totaaliyhärinä. oma elämä-mitä se on? haudassa levätään.

  • riina sanoo:

    hyvin ehtii juomaan kahvit, kun menee sata vuotta ennen kuin erityislapsen saa sparrattua sängystä ylös, pukemaan ja lopulta lähtemään ovesta ulos. pitäis vissiin alkaa polttamaan tupakkaa niin hermot kestäis vähän paremmin.

  • Äitivirkku sanoo:

    Osui ja upposi. Itse tosin lähden yleensä töihin jo kuuden jälkeen ennen muiden heräämistä, jotta ehdin takaisin ajoissa hakemaan nuorimman päiväkodista. Silti useimmiten tulee laitettua lapsille ulkovaatteet valmiiksi, ettei tarvitse töissä puhelimen päässä tarvitse arvuutella, missä mikäkin vaatekappale on. Junasta laitan tekstiviestejä miehelle, jos tarvii muistaa päiväkotiin jotain erityistä tai muistuttaa koululaista jostain.

  • Tiina sanoo:

    arkea hoidan suurimmaksi osaksi yksin, mies sitten saa ne rauhalliset vkonloput.. ollaan siis erottu

  • Tiina sanoo:

    Noh…joskus pääsee nukkumaan vasta muutama tunti ennen herätysaikaa niin ei sitä aina ole terävimmillään aamulla.Ekaluokkalainen vetää kuivia muroja kun ei yllä maitoon.Kun äiti nukkuu.Teini missaa koko aamiaisen samalla syyllä..vaikka koululääkäri sen kielsi.Kun pitää syödä.Vaikka äiti nukkuu pommiin ja koulussa piti olla vartti sitten.Huono tunnustaa opettajalle olevansa syyllinen.Vauva muistettiin syöttää kuitenkin,ekaluokkalaisella oli vaatteet oikein ainakin lähtiessä,kirjat repussa.No reppu toki jäi kotiin ja se vietiin vauvan ja pikkuveikan kanssa (kyllä autossa voi olla yökkärissä ihan hyvin). Normiaamu. Mikäs sulla on lomaillessa,töitäkin tarvii tehdä vaan viikonloppusin.Sanoi siis mies. Ja muutti vierashuoneeseen kun vauva ei nuku,ei sitä jaksa aamulla töihin jossei saa nukkua. Mun ei tarvi nukkua paljoakaan.Kun oon kuitenkin kotona neljän lapsen kanssa ja vaan viikonloput töissä.Vähä niinku jatkuvaa lomaa tässä viettäis. Aamut on parhaita,kahvi yhdessä kädessä,vaatteet lapsille toisessa,aamupalat kolmannessa,harjat ja ponnarit neljännessä…kaaos<3

  • Sara sanoo:

    Kiitos mitalista, juuri tätä tänään kaipasikin. Herään itse aamulla tunnin ennen lähtöä, mutta tutulta kuulosti, kaksi koululaista ja kaksi hoitoikäistä valmiiksi. Kahdelle aamupala, neljälle huolehtia vaatteet. Kahdelle puhelimet, avaimet, linja-autorahat ja kaikki muut mahdolliset tarvittavat mukaan. Pienemmille taas hoitoon kaikki tarvittava mukaan. Mies on mukana aamutoimissa, hänen aamunsa: nukkuu vartin pitempään, selailee puhelintaan, käy rauhassa vessassa ja suihkussa, pukeutuu omaan tahtiinsa ja syö aamupalan. Oma aamuni on aikalailla päinvastainen.

  • anu sanoo:

    mä olen ypö-yh kolmelle tenavalle, joista keskimmäinen vaikeasti kehitysvammainen. Puoliso väsähti tähän totaalisesti, ja lepää nyt hautausmaalla.
    Kaikki menee hyvin, jos ehdin aamulla keittää puuron ennen keharin heräämistä. Hänellä on aamuisin susilauman nälkä, jos puuro ei ole valmis, pitää saada lautasellinen pastaa ja juustoraastetta ja ketsuppia alkajaisiksi ja sitten jaksaa odottaa kahta puurolautasellistaan. Ja oi sitä raivaria, jos puuro on myöhässä JA jääkaapissa ei ole edellisillalta jäänyt jämiä. Kun hänet saa koulutaksiin, vuorossa ekaluokkalainen kuopus, joka on tänä lukukaudella ehtinyt kokonaista kerran ajoissa kouluun. Kuopuksen koulumatkalla voi sopivasti ulkoiluttaa koiran. Jossain välissä on neuvoteltu esikoisen kanssa onko tänään koulupäivä vai migreenipäivä kotona. Ja sit reippaasti itse töihin, jos auto suostuu. Jos ei, juoksu bussipysäkille.

    Mut oikeastaan osallistuin tähän voidakseni jakaa yhden ihanan talviaamun. Se alkoi juuri kuten kaikki synkät talviaamut. Lisänä puhelu keharin opettajalta joka kaipaili lapsen lääkkeitä. Siinähän ne ruokapöydällä… Siispä ylimääräinen lenkki koulun kautta. Vaan sielläpä oli ihan pimeää ja hiljaista?! Missä kaikki? Tai oikeastaan, missä joku aikuinen, jolle lennosta heittää lapsen lääkkeet. Hiljaisuuden ja pimeyden keskeltä alkaa kuulua laulua ja näkyä pientä valoa. Käytävää pitkin on tulossa oppilaiden Lucia-kulkue, kiertämässä luokasta luokkaan. Minunkin kotosalla raivoava muruseni odottaa hiirenhiljaa ja nauttii hetkestä. Niin minäkin. Ja jatkoin töihin onnellisena lapsistani ja elämyksistä, joihin aamun unohdukset voivat johtaa. Ei lapsettomana tällaisista ymmärtänyt uneksiakaan.

  • marge sanoo:

    Miehelle lähtöön riittää 10min. Tupakka, tukka, vaatteet ja menoksi. Itse oon oppinut nousemaan ainakin tuntia aiemmin kuin lapsi, jotta saan -rauhassa-herätä, syödä aamupalan ja istua vessassa.Vaikkakin se välillä korpeaa.