Nainen, älä alistu kenenkään kynnysmatoksi!

Mitä virkaa on suhteella, jossa ei saa tukea ja apua, vaan on toiselle pelkkää viihdettä ja seksifantasioiden kohde?

Ei paljon mitään, totesi tämä nainen, jonka kokemus muistuttaa siitä, että muista aina oma arvosi. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa:

”Mä haluan katsoa kun toinen mies panee sua 30-senttisellä melalla” ilmoitti puhelimeni suljettu näyttö yllättäen. Mulle nousi tuskanhiki, ahdistuksen kiristävä vanne alkoi hiertää kaulallani ja häpeän puna nousi poskilleni. Ihminen, jonka kanssa mä halusin viettää loppuelämäni, lähettelee mulle nykyään vain härskejä viestejä vain viikonloppuisin vain ollessaan humalassa.

Tää on nyt se viimeinen niitti. Mä en enää pysty tähän. Loppu. Piste.

Puhelinseksi, visuaalisesti innostavat kuvat, kiihottavien ääniviestien lähettäminen ja vastaanottaminen ovat minusta hienoja suhdetta piristäviä yksityiskohtia MUTTA EI NYT. Viimeisen kolmen kuukauden aikana mun vanhin lapsi muutti pois kotoa, mä päätin etsiä uuden pienemmän asunnon, jouduin myymään pienen kesäpaikkani kun minulla ei ole enää varaa pitää sitä, äidilläni todettiin syöpä, se leikattiin ja hän odottaa nyt sädehoitojen alkamista. Kaikki tämä saman aikaan ja mä tunnen huolta, ahdistusta ja luopumisen tuskaa.

Mun elämäni manteli loistaa poissaolollaan ja ilmoittelee itsestään silloin kun hänelle sopii. Helmikuussa hän soitti ja pyysi mut vierelleen yöksi. Kaipasin minulle rakkaan ihmisen kosketusta ja itkin ilosta ajatellessani hänen lämmintä kainaloaan. Ei seksiä vaan halailuterapiaa. Lähdin innosta hehkuen matkaan yöpukuineni kunnes puoliväliin matkattuani kävi ilmi että hän puhui kielikuvin, ja että todellisuudessa mies oli mökillään Savossa viettämässä talvilomaa.

Totuuden selvittyä, häpeän puna poskillani, tunsin saaneeni maailmankaikkeuden isoimmat rukkaset avokämmenellä tarjoiltuina. Mä murruin sillä hetkellä: jos en voi luottaa mulle tärkeän ihmisen sanaan, niin mihin sitten? Mistä mä voin tietää puhuuko hän kielikuvin vai tarkoittaako hän sitä mitä sanoo?

Mä tunsin itseni loukatuksi ja halusin viettää aikaa ystävieni kanssa miettien muita asioita, kerroin miehelle meneväni ystävien kanssa viettään iltaa ja kerroin että otan yhteyttä kotiin palattuani. No puhelimeni piipitti viestiä viestin perään, hän soitti minulle niin monta kertaa että mun oli pakko blokata numero ja laittaa äänet pois päältä. Murruin tästä vielä enemmän – mun toiveilla ei oo mitään merkitystä miehelle.

Stressi, äidin sairaus ja elämänmuutos herkistivät mut niin, että aloin pelätä miehen yhteydenottoja ja mikä pahinta, hiljaisuutta. Näin painajaisia, nukuin äärettömän huonosti ja pelkäsin niin paljon, että arkipäiväisten asioiden tekemisestä tuli melkeinpä ylivoimaista. Narskutin hampaitani niin etten saanut suuta auki aamuisin. Jännitin niskaa ja hartioita niin että päätä särki koko ajan. Vatsa oireili. Mä aloin pikku hiljaa rappeutua, voida äärimmäisen huonosti ja kasvoihin ilmestyivät halveksuntaa, ärtymystä ja tyytymättömyyttä osoittavat juonteet. Päänahka alkoi kesiä, ja pohkeet jumittuivat. Käytännössä siis istuin pytyllä suonenvetoisena naama rutussa pää kipeänä hilseen varistessa lattialle. Monta kertaa päivässä.

Kuva Zach Guinta, ylin kuva Riccardo Mion.

Koen myös vahvasti että mitä huonommin mä voin ja kun kerroin asiasta hänelle, sitä törkeämpiä viestejä hän lähetti. Mä piilotin puhelimen yöksi kylppäriin, blokkasin miehen numeron viikonlopuiksi, loin törkysanasuodattimen. Mitä törkyisempiä viestejä hän lähetti, sitä vähemmän häntä arvostin ja sitä kuivempia ja nasevampia vastauksia kirjoittelin, mikäli vastasin yhtään mitään. Silti viestien äärimmäisen roisi sisältö vainosi mua jatkuvasti vaikken niihin vastannutkaan.

Viime perjantai-iltana kilahti törkyviestisuodattimeeni viesti, jossa hän kertoi haluavansa nähdä kuinka toinen mies panee mua isolla melalla, sellaisella 30-senttisellä. Mun limakalvot kuivu siihen paikkaan, päätä alkoi särkeä ja purskahdin itkuun. Olin saanut vähän aiemmin kuulla ikäviä uutisia lähipiiristäni, ja tunsin kuinka sydämeni särkyi tuhanneksi pirstaleeksi. Mies jonka kanssa halusin jakaa elämäni halusi minut mieluummin jonkun toisen käsivarsille. Ei lohduta, ei tue, ei kuuntele vaan mieluummin katsoo sivusta seksiaktia. Ei hemmetti!

Vastasin erittäin töykeästi jotain puolihuolimatonta, syljin loukkauksia tekstimuodossa pitkin pääsiäisenpyhiä. Lopulta totesin, että kun mä ajaudun siihen pisteeseen, etten pysty muuhun kuin hirvittävän karkeaan kielenkäyttöön, en voi luottaa sanaan, enkä tule kuulluksi, on kadonnut jotain tärkeää. Ja sitä on melkein mahdotonta enää korjata.

Lähetin miehelle eilen viestin: ”Moi. Lopetetaan tää, ok. Mä en jaksa enää.” Mä tunsin kuinka ahdistus alkoi helpottaa, ja samalla tiesin että tää on ainut tapa. Pyytää että me lopetamme tämän, mitä tää nyt sit ikinä onkaan. Mä en ole ollut enää aikoihin selvillä, mitä tää sekoilu oikein on, mutta tajusin että mies ei lopeta, minun pitää tehdä se. Jotakin. Sitten sain mieheltä viestin: ”Joo. Moi.”

Mä itkin vähän, ja samalla tunsin kuinka tän julman ja luonnottoman asetelman paino alkoi hellittää, hengitin muutaman rauhallisesti syvään ja aloitin uuden luvun elämässäni.

Äiti on vieläkin sairas, kesäpaikka on myyty, pienempi asunto on löytynyt ja vanha asunto on irtisanottu. Elämä on himpun verran kevyempää, askel ihan pikkiriikkisen pontevampi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.”

Nimim. Pimpelipom

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.