Näin saat lapsesi kuuntelemaan sinua
Kerää lelut. Muista ottaa avaimet. Laita margariini takaisin kaappiin. Pese hampaat. Tässäpä lauseita, joita yksikään normaalikuuloinen lapsi ei kuule. Ei sitten millään.
Olipa kyseessä taapero, leikki-ikäinen, koululainen tai teini, lapsen kuulo on aina yhtä valikoiva. Jostain syystä se toimii täydellisesti lauseilla haluatko karkkia/ rahaa, mutta huonosti tai ei ollenkaan silloin, kun käsketään lopettamaan sisaruksen kiusaaminen tai tarttumaan imuriin.
Voiko tälle ilmiölle tehdä yhtään mitään? Väittävät, että voi. Kokeile näitä neuvoja:
Yksinkertaista ja tarkenna
Lapset eivät muista montaa asiaa kerrallaan, harva aikuinenkaan muistaa pitkiä ohjeita. ”Kännykkä pois, syö iltapala, pese hampaat ja naama, käy pissalla, harjaa hiukset, katso huomisen vaatteet valmiiksi” on liian monimutkainen ohje. ”Laita itsesi univalmiiksi” taas liian ylimalkainen ja jotain tehtäviä jää todennäköisesti pois. Jaa ohjeet useampaan osaan: ensin iltapalaohjeet ja sitten peseytymisohjeet.
Mene suoraan asiaan
Älä jaarittele siitä, kuinka lapsen ei nyt kannata laittaa noita kenkiä, kun vaikka me ensin mennäänkin sisälle, niin sen jälkeen mennään ulos ja siellähän on tainnut sataa eikös olekin, että laita suoraan kumpparit kulta. Sano: laita kumpparit jalkaan!
Mieti, miten kerrot asiat
Katso lasta silmiin ja ehkä kosketa olkapäälle, niin hän keskittyy ohjeeseen paremmin. Voit myös pyytää lasta toistamaan sen, mitä juuri pyysit.
Ylin kuva Cristina Gottardi.
Älä jankkaa
Jos aina toistat ja toistat ja toistat samaa asiaa, puheestasi tulee taustamelua, johon lapset eivät enää reagoi. He oppivat siihen, että vasta kuudenteen käskyyn tarvitsee reagoida. Toistamisen sijaan sano asiasta korkeintaan kaksi kertaa. Muista myös kiittää lasta silloin, kun hän kuuntelee tarkasti ja toimii ohjeiden mukaan!
Opetelkaa kuuntelemista
Lapselle puhutaan päivät pitkät. Se voi olla väsyttävää. Opeta lasta keskittymään kuuntelemiseen. Mitä ääniä hän kuulee? Miltä erilaiset asiat kuulostavat? Millaista musiikkia hän tykkää kuunnella?
Ole läsnä
Miten lapsi oppisi kuuntelemaan, jos sinä et kuuntele? Kyllä, lapsen pajatusvaihe on tosi rasittava, mutta koita jaksaa. Puhelin pois käsistä ja keskity siihen, mitä lapsi sanoo, kysyy tai kertoo!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyviä neuvoja oli, että kosketa, katso silmiin, ja ole itse lapselle läsnä 🙂 Ei se lapsi ala kuunnella vanhempaa, joka ei juuri koskaan vaivaudu kuuntelemaan lastaan. Itse lisäisin vielä, että tee yhdessä lapsen kanssa, etenkin jos se tekeminen on vaikeaa. Kysy vaikka, että saisitko itse pestyä hampaat, niin voidaan sitten yhdessä siivota leikit.
Hiukan jäin ihmettelemään, että mitähän tuossa tarkoitettiin sillä, että asioista pitää sanoa korkeintaa kaksi kertaa? Ja mitäs sitten sen jälkeen, jos lapsi ei tottele? No itse tähän suosittelisin juuri tuota edellämainittua, eli tee lapsen kanssa yhdessä. Ja vanha sanonta, valitse taistelusi, on erittäin hyvä elämänohje. Älä tee riitaa kaikista pikkuasioista, jos lapsi ei niitä saa tehdyksi. Jos ei lapselta yksin onnistu, niin tehkää yhdessä. Ihan hyvin voit antaa lapsellesi aikaa sen verran. Siitä ei tarvitse tehdä mitään taistoa.
Toinen oli tuo ”Mene suoraan asiaan”- kohta. Toki saa sanoa, että laita kumpparit, mutta mielestäni on oltava valmis selittämään lapselle myös syyt käskyihin. Ei vahemman kuulu olla mikään diktaattori, jota totellaan kyseenalaistamatta. Vanhemman ja lapsen kuuluu muodostaa keskenään vuorovaikutussuhde, jossa kumpaakaan osapuolta ei väheksytä. Toki on asioita, joihin lapsi ei pääse sanomaan vastaan. Kuten että autotielle ei saa juosta. Tai että pakkasella on laitettava pipo. Mutta näille löytyy hyvä perusteltu syy, jonka lapsikin ymmärtää jo 2-3- vuotiaana. Ei lapset mitään tyhmiä ole. Ja jos pikkuasioista ei tehdä isoja, niin lapsi jaksaa paremmin kuunnella ne käskyt, jotka ovat oikeasti niitä tärkeitä.
Tämä on nyt vain keittiöpsykologiaa pienellä otannalla, mutta väittäisin, että ehdottomuudella kasvatetuista lapsista tulee ehdottomia aikuisia. Eli perheissä, joissa vanhempi on ennemminkin pomo, kuin ystävä. En siis yritä sanoa, että lapset pitäisi kasvattaa rajoitta, mutta niistä vähemmän tärkeistä rajoista voi mielestäni aina keskustella lapsen kanssa ja päättää molemmille osapuolille sopivat rajat. Meinaan jatkuvasti hermostua omaan mieheeni, joka odottaa minun tottelevan häntä, kuin hän olisi joku hallitsija minulle. Kuten ehkä arvaattekin, niin nämä käskyt eivät yleensä mene ihan sellaisenaan minulle läpi. Hän onneksi jo tuntee minut, ja huomaa heti ilmeistäni, että nyt en suostu. Alkuaikoina hän välillä suuttui pahastikin, kun hän uskoi tietävänsä minua paremmin, ja silti sivuutin hänen käskynsä. Toki siis kuuntelen hänen käskynsä, mutta mietin itse mikä osa siitä sopii minulle ja mikä ei. Nykyään hän useimmiten osaa jo tuoda asiansa paremmin esiin, mutta välillä kyllä vieläkin unohtuu 😀