Mutku kaikki muut saa pelata!!!
”Onko teidänkin parisuhteeseenne hiipinyt kolmas osapuoli, se sulavalinjainen kännykkäkaveri? Meidän perheessä ainakin herätti suunnatonta närää, kun aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä hyväiltiin ja siliteltiin älypuhelimen näyttöä suuremmalla intensiteetillä kuin puolisoa. Känny oli seurana aamupalapöydässä, ja illallisellakin lipsuttiin vuoron perään katsomaan pikaisesti ”ihan vaan yksi kiireinen työmeili”. Oli meillä puhelinparkki, mutta aika löyhästi periaatteita noudatettiin välillä.
Turha se on sitten ihmetellä kun myös rakkaudentaimemme tapittivat omia digiruutujaan alvariinsa, ja täyttivät jokaisen tylsän odotteluhetken räpläämällä rakasta laitettaan. Nykyään meillä on otettu selkeämmät säännöt käyttöön, ja niitä noudattaa koko perhe.
Kauheasti on lehdissä paukutettu nykylasten keskittymisen herpaantumista, ja sitä samaa viestiä tuuttasi myös poikamme opettaja vanhempainillassa. Että alkaa kuulemma hyvin selvästi näkyä, että ketkä ovat niitä kullannuppuja, jotka ihan oikeasti saavat pelata 14 tuntia putkeen viikonloppuna, ja niitä pelejä, joihin ikä ei riitä edes puoleksikaan. Oppilaat eivät jaksa kuulemma ollenkaan keskittyä tekemiseen, vaan häsläävät ympäriinsä ja häiritsevät kaikkien muiden oppimista siinä samalla. Voi opeparat!
Ja toisaalta, voi lapsiparat, jotka saavat kaveripiirinsä sen mukaan, että sallitaanko heille pelit, joiden ikärajat paukkuisivat vasta vuosien ja vuosien päästä. Ainakin meidän poika valittaa, että on kuulemma ainoa luokallaan, yhden tytön lisäksi, joka ei saa Fortnitea pelata päivät pääksytysten. Myös päiväkoti-ikäisten keskuudessa se on kuulemma ihan lempparipeli.
Naapurissakin asuu 5-vuotias sälli, joka silmät säihkyen kertoo tappaneensa taas niin ja niin monta tyyppiä pelissä. Oma kersa sanoo menevänsä pihalle leikkimään, ja pian ovatkin jo puhelimen äärellä pelaamassa niitä pelejä, jotka kotona ovat kiellettyjä.
Tiedostan, että sorrun itsekin räpeltämään turhan monta tovia päivän mittaan puhelimella, mutta perustelen niitä ihan pakollisillakin toimilla. Milloin pitää vastata Wilman viesteihin, milloin maksaa laskukimara tai tilata verkkokaupasta uudet talvihanskat. Koitan myös lapsille selittää avoimesti, että mitä äiti sieltä näytöltään nyt raaputtaa esiin. Joskus on paikallaan nollata myös kissavideoiden parissa tai viihdyttämällä mieltään feediä selailemalla, mutta aivan rajaton pelaaminen ei vain voi olla kehittyville ihmisaivoille pelkästään hyväksi.
Haluaisinkin ihan avoimesti tietää, että te vanhemmat, jotka sallitte lastenne pelata hurjan paljon ikärajoja paukuttavia pelejä, ja vieläpä tuntitolkulla, niin mitkä ovat ne perusteet, jotka puoltavat hommaa?
Onko se vain niin äärettömän paljon helpompaa, kun kerran ”kaikki kaveritkin” saavat vai onko vain nihkeää tapella niistä peliajoista, nukkumaanmenosta ja muista ikävistä vanhempien velvollisuuksista? Aidosti kiinnostaa, eli heti alkuun voi kaivaa suurimmat potut nenästä jo pois.”
Nimim. Ai kaikki muut saa?!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Pilkun viilaaja Peruuta vastaus
6 vastausta artikkeliin “Mutku kaikki muut saa pelata!!!”
Uusimmat artikkelit
Ihan rehellisesti yh-äidiltä tai äidiltä, jonka puoliso on välinpitämätön ei voi vaatia lapsille 2-3 tai useamman puuttuvan aikuisen huomiota. Älylaite tai televisio on helppo lapsen passivoija. Sillä lapsen saa edes hetkeksi hiljaiseksi, jotta huono orjaäiti saa hetken rauhan tehdä kotitöitä tai muuta kuuntelematta rääkymistä. Ja sitten se kääntöpuoli asiassa: peliriippuvuus. Niin, se on itseaiheutettu ongelma. Joskus se pelilaitteen antaminen tuntikausiksi ilman rajoitusta on valinta siitä, haluaako ottaa vastaan lapsen kohtuuttoman aggression, joka kestää tunninkin. Kyllä. Lapsi vetää armotta nyrkillä ja potkii, heittelee tavaroita, ryskyttää seiniä kuin mielipuoli. Ja mitä siitä seuraa? Joku vittumainen naapuri soittaa paikalle poliisin ja lastensuojeluväen tarkistamaan tilanteen. Kerta toisensa jälkeen kotona käy perhetyö, perhekuntoutus, kymmeniä tunteja saamatta aikaan yhtään mitään muuta kuin korkeintaan keskustelua sijoitusmahdollisuudesta. Ei siinä mitään, jos lasta suututtaa, mutta kun sitä helvetillistä huutoa naapurissa ei kestä kukaan ulkopuolinen. Ihmiset kuvittelevat, että lapset rauhoitetaan 3-10 keskustelutunnilla ja vanhemman tylytyksellä lastensuojelun perhetyöväen avulla. Ihmiset eivät tajua, että nämä raivohullut lapset rähjäävät jopa perhetyöntekijöiden edessä. Vanhempi joutuu pitämään kiinni. Mitä perhetyö sanoo? Heillä ei ole lupaa lapsen kiinnipitoon, vaikka olisi tarve. Lapsi saa pistää talon vaikka paskaksi raivopäissään, koska ei saa jotain peliä. Siinä sitä sitten seisoo kaksi poliisia ja kaksi sossua pahimmillaan turhan panttina töröttämässä kun vanhempi pitää raivohullua lasta kiinni. Onneksi lastensuojeluväki ei ole yhtä tyhmiä kuin random-naapurit ja tuttavat, jotka eivät tiedä, mitä on ottaa se lapsen raivo vastaan toistuvasti ja miksi joskus vaan antaa lapsen tehdä mitä tahansa, ettei lapsi raivostu, kun siitä ei seuraa muuta kuin tunnin raivari ja muutama kolaus puolin ja toisi ja jonkun nimettömäksi jäävän naapurin lasuilmoitus, kun on niin rankkaa. Kaikki lapset kun eivät opi edes vuosien keskustelun jälkeen. Joskus tekisi mieli sanoa näille arvostelijoille, että tulkaa vittu itse viihdyttämään näitä lapsia tunti tai pari, ottakaa itse turpaan? Ainiin, yh-äidin pitää olla lapsille sekä puuttuva isä että koko maailma? Sossut ainoa tuki ja turva, jos nekään viitsivät mitään?
Heitän tavallaan vähän vastakkaisen kommentin, koska oma taimeni, joka on jo viittä vaille aikuinen, ei ole pahemmin rajoja ”ruutuajan” osalta kokenut. Pelaaminen ja pelaaminen voi olla eri asia. Meillä haettiin taapero- ja alakouluiässä niitä kehittäviä lasten pelejä, sen jälkeen toki tuli näitä viihdepelejä, mutta räiskintä ei onneksi ole pahemmin kiinnostanut. Aika pian (alle 10v) tuli mukaan kuvioihin koodaaminen ja 7.luokalla koodasi kännykkäpelin, jota pelasi välitunneilla ”koko koulu”. Hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvä mikä tuleva työura tullee olemaan ja sitä kohti kaikki pelaaminenkin vie.
Haluan vain tuoda esille sen näkökulman, että maailma on nykyään erilainen kuin joskus aikoinaan ja ainakin omasta mielestäni on paljon kehittäviä asioita peleissä ja koneella/kännykällä olossa. Eli laatuun voi panostaa ja tuoda esille muitakin asioita, mitä pelien osalta voi tehdä. Koodaus, englanninkielen opettelu jne.
Toki siinäkin kohtuus kaikessa.
Olen ekaluokalla töissä, ja kun lapsilta viikonloppukuulumisia kysellään, yhä useampi kertoo viettäneensä sen pelaten.
Jotkut pelaavat Frotnitea ja jopa GTAta koko viikonlopun.
Lapset, joiden pitäisi pelata pikkukakkosen pelejä, tappaa muita ruudun kautta koko viikonlopun.
Onko ihme, että lapset oireilee todella pahasti??
Pitäkää noista ikärajoista kiinni, edes parilla vuodella, ei ole mahdoton tehtävä.
Ihan sama mitä kaverit tekee mutta meillä kotona on meidän säännöt, eli pelaamista on rajoitettu.
En ymmärrä vanhempia, joille uppoaa tuo klassinen vedätys ”kun kaverit saa”. Valitan, ei mene läpi meillä. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa ja perheensä
Meillä on munakello jolla pelaaminen ajastetaan, 45 min päivässä riittää. Pelit ovat vanhempien tarkastamia jos rikkoo sääntöjä menettää 1 päivän – viikon peliajat. Hyvin on mennyt, eikä suuria tappeluita ole ollut. Välillä pyydetään uusia pelejä ja ne menevät vanhempien tarkastukseen, sitten perustellaan miksi peli joko otetaan tai ei oteta käyttöön.
Nimenomaan selkeät rajat ja niissä pysyminen vähentää taistelua. Meilläkin ajastimen kanssa pelataan, 2 h viikossa on ps-aikaa ja sitten omalla toiminnallaan (tavarat paikoilleen ja omien sotkujen siivous yhteisissä tiloissa) saa ansaittua aikaa puhelimelle. Meilläkin 8 henkeä taloudessa, niin se olisi valtava kaaos, jos ei jotain porkkanaa laittaisi järjestyksen ylläpidolle. Tästä huolimatta ajoittain saa kuulla, että kun kaverit saa pelata koska tahtoo ja mitä tahtoo (mukaan lukien k-18 pelit), mutta se on mulle ihan sama ja meillä niin ei tehdä.