Istun kampaajalla. Päässä on papiljotteja ja kädessä kampaajan keittämä kahvi, sylissä uusin Seiska. Ja viereisessä penkissä äiti, jonka sylissä ryömintäikäinen vauva, joka huutaa raivohuutoa nyt toista tuntia.

Äiti hyppyyttää vauvaa ja kampaaja hyppii hänen takanaan samaan tahtiin, klips klips, yrittää osua takatukkaan edes sinne päin. Kaikki hikoavat. Kun äiti lähtee, kampaaja sanoo, että toinen äiti oli ajanut lastenvaunun keskelle kampaamoa ja ilmoittanut, ettei hänen lapsensa siedä sitten mitään lakkahöyryjä. Lopettakaa hiusten lakkaaminen senkin kampaajat, täältä tulee meidän vauva ja vauvan vankkuri.

Kampaamot eivät ole ainoita paikkoja, joihin vanhemmat tuovat pieniä lapsiaan, vaikka lapset olisivat paljon onnellisempia muualla. Väitöstilaisuudet keskeytyvät lasten puolen tunnin huutoihin, lääkärit tekevät aikuisten tutkimuksia niin, että lapset polkevat vieressä jalkaa. Jos hääpari ilmoittaa pitävänsä vain aikuisten juhlat, kutsutut vanhemmat ottavat nokkaansa eivätkä tule lainkaan paikalle, koska ”me tehdään aina kaikki yhdessä, perheenä.”

Minä en ole lastenvihaaja. Lapset ovat ihania, viattomia epeleitä, jotka ansaitsevat kaiken hyvän maan päällä. Niitä on itselläni kaksi kokonaista enkä ole mistään ihmissuhteista opppinut niin paljon kun elämästä heidän kanssaan. Olen kaikin tavoin vanhempana epätäydellinen ja monesti epäonnistunut ja silti olen tätä mieltä: lasta ei pidä tuoda paikkaan, jossa hän vain ja pelkästään kärsii, turhautuu ja huutaa sekä samalla pilaa mahdollisesti jonkun ihmisen tärkeimmän päivän. Tai vain kampaamopäivän, koska siinä huutavan lapsen viereisessä penkissä voi istua väsynyt äiti, joka on raahannut lapset hoitoon ja tulee pariksi tunniksi nauttimaan vain omasta ajasta. Ja vielä maksaa siitä lystistä 130 euroa.

Lasten valtaamat kampaamot ja muut aikuisten tilat kertovat siitä, millaisessa minä- maailmassa me nyt elämme, ei niinkään suunnattomasta äidinrakkauden uusnoususta. Siinä on kyse siitä, että minä teen ihan mitä minua huvittaa, koska minulla on siihen oikeus. Minä tulen kampaamoon lapseni kanssa, koska on minulle helpointa olla järjestämättä hoitajaa. Mitä sinä, toinen asiakas tai sinä, kauneusammattilainen, siitä tuumit, se on toissijaista. Se ei oikeastaan edes kosketa sitä pintaa, jossa asioita pohditaan syvällisesti. Ja tarkoitan tässä ihan perusjamppoja, niitä perheitä, joilla on peruslapset, ilman erityishuomion tarvetta.

Liikenteessä tekstaajat ovat sukua kampaamovauvoille. Tutkimukset osoittavat, että tekstaaminen ja sähköpostittaminen samalla kuin ajaa, on tappava harrastus. Ihmisiä kuolee sen takia, koska ihminen ei vain pysty tarkkailemaan liikennettä ja näpräämään kännykkää yhtä aikaa, mutta ei. Silti aikuiset, asialliset ihmiset lukevat tekstareitaan ja vastaavat meileihin kaikkivoipaisesti, koska parhaat meistä ovat lain yläpuolella. Samat ihmiset viettävät kahvilahetkeä ystävän kanssa säpsähtäen jokaiseen tekstariin ja vastaten jokaiseen puheluun, koska minulla on siihen oikeus, olenhan minä.  On vielä surullisempaa, että aikuisen elämää pompottaa pieni mobiililaite kuin lapsi, johon aina kuitenkin sisältyy toive paremmasta huomisesta.

Jos vielä palataan siihen kampaamoon, jossa kaikki kärsivät. Olen ihan lopen kyllästynyt niihin juttuihin, ettei lasta saa hoitoon mihinkään kahdeksi tunniksi kuussa. Jokainen tuntee jonkun. Myös minä olen tuntenut tässä elämässä, jossa ei ole ollut mummoloita. Naapuri hoitaa, kaveri hoitaa, jos lapsella on toinen vanhempi, hän hoitaa sen aikaa, että aikuinen hoitaa asioitaan tekemättä lasta ja ympäristöä hulluksi. Väitän, että suurimmalla osalla meistä on joku apukäsi, johon voi turvautua kun haluaa olla ilman lastaan edes hetken. Ja jos lapsen saatua tuntuu siltä, ettei siitä ihmeellisestä olennosta halua päästää irti hetksikään, se tunne kyllä muuttuu viimeistään esiteini-iässä. Trust me. Siihen asti voi tietysti harkita tällä kampauspuolella kotivärejä.

Julkaistu Annassa15.8. 2013

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kaikkia-ei-voi-eikä-tarvitse-miellyttää Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “Mun vauva haluu kampauksen!”

  • Bööbötti sanoo:

    Vauvat ovat ihania.
    Vanhemmat joskus ajattelemattomia, kyllä minun vauva voi osallistua ja olla mukana. Aikansa kutakin.

  • Kaikkia-ei-voi-eikä-tarvitse-miellyttää sanoo:

    Miten liittyvät ”aikuisten paikossa” huutavat lapset ja kännykät toisiinsa?
    Ja fakta ”jokainen tuntee jonkun” minä en tuntenut, ei vain ollut ketään joka poikani kanssa olisi ollut sen 2 tuntia aikoinaan.
    Tosin en kävisi muutenkaan kampaajalla kerran kuussa.
    Notenkin tuntuu että kaisista selityksestä huolimatta nyppii sen verran yksi jos toinenkin mikä kirjoittajaa häiritsee, on muiden vika ja heidän ryhdistäyttävä ja korjattava toimen kirjiåoittajaa miellyttävään muotoon.
    Vaikka tosiaankin hajuongelmaisen vauvan tuominen kampaamoon on käsittämätön ratkaisu vanbemmalta
    Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää.

  • Yh sanoo:

    Moni kunta/kaupunki tarjoaa perhetyöntekijäpalvelua, joka tulee alle kouluikäisiä lapsia hoitamaan, jotain 25€/pv muistaakseni maksoin siitä joskus vuosia sitten, mutta saattaa olla porrastettu tulojen mukaan.
    Ja kannattaa olla itse aktiivinen, etsiä yhdistyksiä, seuroja, liittyä vaikka Marttoihin, tai käydä seurakunnan kerhoissa, jollei muuten tapaa ketään; jos suku asuu kaukana, on turvaverkko tehtävä itse.

  • EE sanoo:

    Kommentoin nyt tähän ketjuun,mutta… Minusta on hiukan hupaisaa, että Huono äiti on oikeasti aika hyvä äiti ja niin ovat ne kaikki muutkin jotka kirjoittavat huono-vanhemmuus blogeja. Omituinen diskurssi, jonka johdosta täytyy keksiä uusi tapa puhua todella huonoista äideistä. Onko ne sitten kelvottomia äitejä vai kentien päihdeäitejä vai moniongelma äitejä?

  • kaksosten äiti sanoo:

    Minä asuin kaukana sukulaisista ja ystävistä. Parturiin oli joskus päästävä. Vauvana ne nukkui vaunuissa ja vanhempana leikkivät lattialla ja söivät karkkeja. Mutta myönnän, ne oli aina hiljaa ja minä ainut asiakas. Tällä hetkellä minua ärsyttää itkevät vauvat ravintolassa, kauneushoitolassa ja muissa paikoissa jossa haluan olla ilman lapsia ja koska maksan palvelusta en halua kuunnella huutavaa kakaraa…
    Mutta aina niitä nuppuja ei vaan saa hoitoon, mutta sitten pitää valita paikka missä ei muita häiritse.

  • kampaaja sanoo:

    Pitkän, pitkän uran tehneenä kampaajana voin kertoa omankin mielipiteeni. Lapsi ei ole este siellä kampaamossa. Esteitä ovat ymmärtämättömät aikuiset. Kun lapsi tuodaan outoon ympäristöön, tottakai hän reagoi, kuka nyt milläkin tavalla. Aikuiset odottavat lapselta aikuisen käytöstä ja jokaisen pitäisi ymmärtää, että lapsi on hukassa tässä yhteiskunnassa, hän sitä tukea tarvitsee, eikä aikuiset joiden pinna ei kestä tai sitä ei ole sattunut koskaan olemaankaan. itse aina sanonut, että lapset saavat olla mukana, mutta sydämestäni toivoisin, että jokaisella äidillä olisi joku, jolle voisi lapsen jättää hetkeksi, kaikki voisivat paremmin. Ja todellakaan huono vanhempi ei ole se joka ei saa lastansa julkisella paikalla hiljenemään, minusta se on juuri oikea vanhempi, joka antaa lapsen rauhassa opetella tunteita ja käytöstä;D

  • Susa sanoo:

    Olet oikeessa tuossa että monelle äidille tuo parituntinen kuukaudessa kampaajan hemmottelussa on ainoa hetki jolloin saa aikaa itselle. En itse olisi missään vaiheessa kun lapset (4 ihanaa nyt jo isompaa)oli pieniä,ottanut lasta,saati sitten kaikkia mukaan hemmotteluhetkeen sillä ajattelen myö s muita samassa paikassa kävijöitä + kampaajaa,joka ei pääse tilannetta karkuun ja joutuu hymyilemään vaikka tekisi mieli kirkua,asiakaspalveluihminen kun on. Ehkä olen itsekin huono äiti kun haluan edes joskus aikaa itselle kun muuten elän lasten ehdoilla. Sitä paitsi,Mannerheimin lastensuojeluliitolla sekä 4H-kerholla on aivan loistavia,motivoituneita sekä ammattitaitoisia hoitajia juuri sitä varten että vanhemmat saavat tarvittaessa edes vähän sitä omaa aikaa jotta jaksavat olla hyviä vanhempia. Jokainen ansaitsee oman hetken olematta huono vanhempi.

  • Hanna sanoo:

    Tunnustan: olen ottanut vauvan mukaan kampaajalle… Koin sen helpoimmaksi vaihtoehdoksi kun toinen lapseni oli vauva. Vanhempi lapsi oli kerhossa ja kävin tuon vuoden aikana useasti kampaajalla niin, että otin vauvan mukaan. Minulla oli siihen aikaan lyhyt tukka ja sitä piti siistiä noin 5 viikon välein. Leikkauksessa meni muistaakseni noin ½ h ja hoidin homman niin, että vauva ei huutanut koskaan. Toivottavasti en aiheuttanut häiriötä kenellekään!

    Olen kyllä muuten samaa mieltä tästä kirjoituksesta. En tosin ole koskaan todistanut tällaista ”vauva-terrorista” kampaajalla, eli ei kai se kovin yleistä ole että tullaan kampaajalle pariksi tunniksi vauva tai isommat lapset mukana.

    Toivoisin kovasta Suomeen uudenlaista kulttuuria, jossa lapset otetaan huomioon mutta heiltä myös odotetaan ikätasoisesti paljon enemmän. Tämä on pitkälti meistä äideistä kiinni.

    Lukekaa (Huonon Äidin kirjan lisäksi tottakai) ranskalaistuneen toimittajan / kirjailijan French Children Don’t Throw Food -kirja. Erittäin hyviä pointteja oli tuossa kirjassa!

  • täti sanoo:

    Minä en käy kampaajalla, se ei ole pakollista. Tänään menen jälkitarkastukseen ja toivon että vauva sen aikaa nukkuu. Hammalääkäriin pitäisi mennä, mutta sinnekin vauva pitäisi ottaa mukaan. Hieroja olisi ihana, mutta pitäisi löytää illalla vastaanottava muuten vauva seuraa sinnekin.

    Ei meillä kaikilla ole ”joku”. Sukulaiset ja ystävät ovat 100-200 kilsan päässä, mies töissä pyöreitä päiviä eikä sieltä voi olla poissa (osan vielä reissussa). Yhtäkään naapuria en tunne, kommunikoimme lähinnä isännöitsijän kautta saman taloyhtiön vanhemmille rouvashenkilöille joita häiritsee meidän elämässämme milloin mikäkin. Ja täällä ei ole edes mll:n maksullista lastenhoitoa, lähin lienee 90 kilometrin päässä.

    Että ei meillä kaikilla vaan ole ketään ja lääkäriin vaan on pakko mennä.

  • mie sanoo:

    Ja missään ei ole niin lapsivastaista kansaa kuin Suomessa…

    • Marttyyri sanoo:

      Missään ei ole niin äiti/lapsi/polkupyöräilijä/autoilija/kävelijä/yrittäjä/maanviljelijävastaista kuin Suomessa!

      Eiköhän tämä ole jo kuultu. Kaikki kokevat itsensä vastustetuksi, kun lukevat netistä kommentteja tai äisi kerran näkee mutruisen mummon ilmeen bussissa kun lapsi huutaa.