Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

“Olen eronnut lasten isästä jo yli 15 vuotta sitten. Tuntuu kuin hän olisi vieläkin minulle katkera. Miten näin pitkän ajan jälkeen vielä voi kantaa vanhaa kaunaa sisällään?

Suhteemme ei kestänyt pikkulapsiarkea, ja otin lapset ja lähdin yhteisestä kodistamme kun lapset olivat alle kouluikäisiä. En lähtenyt hetken mielijohteesta, vaan yritimme hakea apua parisuhteemme pelastamiseen. Tai minä yritin, ei hän halunnut tulla enää kahden tapaamiskerran jälkeen parisuhdeterapeutin tapaamiseen.

Hän ei arvosta lapsiaan, ne ovat hänelle vain ylimääräinen kuluerä. Hän on aina maksanut elatusmaksua minimimäärän, vaikka minä opiskelin tai olin työtön. Itse hän kehuskelee hyvillä tuloillaan. Omien lapsien hyvinvointi ei sen vertaa kiinnostanut, että haluaisi lapsillaan menevän hyvin. Alussa jouduin hakemaan ulosoton kautta elatusmaksuja. Muistan miten raskasta se olikaan, lähteä hoitamaan tällaisia asioita kolmen pienen lapsen kanssa virastoihin! Hän kuvittelee että elatusmaksu tulee minun käyttööni. Ihan kun hän ei ymmärtäisi, että isompi asunto maksaa enemmän kuin yksiö. Tai että kolmen lapsen ruoka-, vakuutus- lääkäri- ja vaatekulujen jälkeen ei opintolainalla tai työttömyyskorvauksella maksella enää harrastuskuluja. Toki yritin saada elatusmaksua suuremmaksi, kun lapset ovat kasvaneet ja kulut myös. Mutta hän ei koskaan suostu tulemaan lastenvalvojalle, niin asia ei etene ja uutta sopimusta ei synny.

Mies on jo keski-ikäinen. Luulisi, että tuohon ikään mennessä oppisi tajuamaan mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Lapsemme ovat nyt nuoria aikuisia, ja ovat oppineet ymmärtämään minkälainen mies heidän isänsä on. Tänään vanhin tyttäreni kertoi minulle ensimmäistä kertaa, että: ”sinä aina puhuit isästä niin kauniisti, ja sitten kun me menimme isän luo niin hän haukkui sinua koko ajan”. Sydämeni särkyy siitä ajatuksesta, että lapset ovat kantaneet näitä asioita sisällään vuosia.

Isä ei koskaan kunnioittanut tapaamissopimusta, vaan hän huoli lapset luokseen vain noin 4-8 kertaa vuodessa. Tänään kerroin tyttärelleni, että pikkulapsina eron jälkeen heidän miettiessään että koska mennään isän luo, valehtelin heille että isällä on työkiireitä, vaikka sisälläni kiehui siitä syystä, että hän taas vähät välitti tapaamissopimuksesta.

Mitä pitää maailmassa tapahtua, että eksä heräisi ymmärtämään miten upeat lapset hänellä on. Mikä saisi hänet arvostamaan omaa jälkikasvuaan?”

Nimim. Alkaa ymmärrys jo loppua

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Älyhoi! Peruuta vastaus

22 vastausta artikkeliin “Miten saisi ihmisen arvostamaan lapsiaan?”

  • Nexä sanoo:

    Ei mitenkään.

    Oma exäni maksattaa elarit kelalla ja kerryttää ulosottovelkaansa. Lapsia näkee kerran kuussa tai harvemmin. Yleensä silloin kun ei ole parisuhteessa, ei näe ollenkaan ja kun on nainen kuvioissa, leikitään vähän parempaa isää. Kesäloman aikana näkee lapsiaan viikon verran ja vain jos saa äidiltään lastenhoitoapua (lapset yläkouluikäisiä).
    Nyt nähnyt lapsia viimeksi jouluna.

    Nyt on taas edellisen eron jälkeen kumppani kuvioissa niin eiköhän tämä tästä taas aktivoidu. Uudella kumppanilla on myös lapsia ja olen usein miettinyt että kauankohan menee että nainen tajuaa millaisen ”isän” kanssa on yhdessä.

    Välillä tekisi mieli kertoa lapsille totuus eikä vain pyöritellä jotain epämääräistä kun kysellään milloin menevät seuraavan kerran isälle.

    • mummuvaan sanoo:

      Näin veronmaksajana suututtaa, että nykyään elatusmaksut voidaan maksattaa Kelalla. Minun lapsuudessani perhepinnarit pantiin pakkotyöhön.

  • Nimetön sanoo:

    Nyt ei ihan natsannut toi kohta ettei isukki saavu lastenvalvojan tapaamiseen niin ei ole muka keinoja,itse tuossa tilanteessa olevana tiedän että elatusvelvolliselle annetaan tasan 3mahd jonka jälk käräjille ja nuina aikoina jolloin ei maksuja häneltä saa lastenvalvoja kirjoittaa kelaan tositteen tilanteesta ja kela maksaa sulle ja perii elatusvelvollisuutta rikkovalta osapuolelta maksut. Tällänen fakta,ja nyt itse asiaan eli parempi että pääsitte moisesta pässistä eroon. Ei ne lapsetkaan tollasta tyyppiä tartte mihinkään,tottakait surettaa&vihastuttaa jne muttei kyllä kannata. Oikeesti elämä on niin paljon iisimpää jne ilman jonninjoutavaa riippaa! Tsempit!

  • Kolmen lapsen äiti sanoo:

    Niin tuttua. Nuorimman lapseni isä oli juuri sellainen, että ei ajatellu lapsen etua, vaan omia rahojaan. Eron jälkeen lapsi oli meillä vuoroviikot, mutta eihän sujunut, kun ei isä yhdessä ollessammekaan juuri osallistunut arjen pyöritykseen. Oikeuteen oli menossa, mutta tuli järkiinsä. Pilkuntarkasti vaati lapsen luokseen, mutta elatusmaksun kanssa jatkui kiusaaminen. Kunnes hain elatusapua, saivat sitten periä mieheltä ne.. Niin vaan hänelläkin alkoi alamäki lähdettyäni mm. talonsa pakkohuutokaupattiin. Olin aina se, joka huolehti laskut ajallaan. Nyt tytär asuu omillaan eikä juuri pidä yhteyttä lapseensa. Meillä myös oli niin, etten koskaan puhunut lapselle isästä pahaa, mutta isän luona oli eri juttu.. Surullista todellisuutta.

  • Zzzz sanoo:

    Olen sitä mieltä että homma meni pieleen siinä vaiheessa kun ”otin lapset ja lähdin yhteisestä kodistamme”. Moni ei ymmärrä kuinka suuri merkitys tällä onkaan toiselle vanhemmalle. Oikea ratkaisu olisi että eroa haluava osapuoli muuttaa pois ja muut perheen jäsenet jäävät yhteiseen kotiin. Sen jälkeen vasta aletaan selvittämään miten lapset vanhemmillaan vierailevat.
    Yleensä se on äiti kuka ottaa lapset ja lähtee, ilman että olisi edes kysynyt lasten isän mielipidettä asiaan. Tai lapsienkaan mielipidettä.

    Eroja vierestä seuranneena sanon että tällä on suuri merkitys siihen millaiset välit vanhemmilla myöhemmin on.

  • Tää on naurettavaa sanoo:

    Erosta viisi vuotta. Isossa kuvassa asiat sujuu, pienissä ei. Lapsilla ei ole edelleenkään isänsä luona toimivaa tietokonetta/ nettiyhteyttä läksyjen tekoa varten. Käyvät minun luona tekemässä läksyjä.
    Esikoinen lähtee opiskelemaan syksyllä.
    Tulen siis kustantamaan mokkulan lapselle syksyllä.
    Samaan aikaan isä suunnittelee ostavansa kolmannen sijoitusasunnon.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Jokaikisessä kännykässä on toimiva nettiyhteys, kännykän yhteyden voi jakaa. Jaetulla kännykän nettiyhteydellä meidänkin perhe netissä surffaa.

  • Elämä maksaa sanoo:

    Minimielareilla ei millään maksa lasten osuutta elinkustannuksista eli vuokrasta, vedestä, sähköstä, ruuasta plus kaikesta mitä he tarvitsevat. Vaatteet, harrastukset, tavarat, puhelimet, kulkemiset, pyörät, lahjat ynnä muu. Kolmesta lapsesta summa nousee aika suureksi.

    Neuvoisin juu hakemaan apua exän ohi. Tässä on kyse lasten edusta.

    • En ymmärrä sanoo:

      Ja kyllä kuule maksaa, eron jälkeen olen saanu enemmän rahaa kuin koskaan elämässäni ja kaiken saan miniminä, en ymmärrä alkuunkaan millaista elin tasoa oletatte toisen kustantavan, kaikki menot pitääkin laskea halvimman mukaan ja käytettyjen tavaroiden mukaan, uusia ostaa ne vaan jotka paljon tienaavat!

    • Maksaja sanoo:

      Ei niillä minimielareilla maksakaan, vaan lisäksi toinenkin vanhemmista maksaa osuutensa ja lapsilisät päälle. Alkaa riittämään. Ihme oletus, että etävanhemman pitäis maksaa kaikki..

      • Kk sanoo:

        Siis just tämä. Ihme oletus että joko etävanhemman tai yhteiskunnan pitää elättää se oma lapsi eron jälkeen. Vittu valoja haloo!!!

        • Ahneita ihmisiä on maa täynnä sanoo:

          No pitäähän siitä saada joku korvaus, että on synnyttänyt lapset, eiks niin? ;]

  • Tau sanoo:

    Moni asia totta, monta asiaa mitä on väärin mutta.
    Ei isän, eksän velvollisuus ole maksaa eksälleen isompaa asuntoa ja piste.

    • Lastenoikeus sanoo:

      Ei olekaan, mutta isän eli exän velvollisuus on maksaa (oma osuus) lapsille isompi asunto ja ruoka ja vaatteet ja harrasteet, halusi tai ei. Lapset ovat kuluerä myös sille, joka asuu lasten kanssa sitä isompaa asuntoa. Näin se vaan menee. Pakko ei ole lapsia tavata, mutta pakko on maksaa laskennallinen osuus ja hyvä niin.

    • Älyhoi! sanoo:

      Eihän tässä exälle isompaa asuntoa makseta vaan lasten kotia. Vai ajattelitko että lapset tungetaan vaikka vaatekomeroon ja äiti asustaa yksin kaikissa kodin huoneissa??! Järki käteen hei. Lapset kasvaa ja haluavat omia huoneita eli tarvitaan isompia koteja. Juuri tuollainen logiikka että exän ei tarvitse kustantaa isompaa asuntoa on se, minkä takia lapset sitten kärsii..

      Isä on valinnut myös saada 3 lasta. Joten vastuuta pitää kantaa myös 50/50 kunnes lapset on lähtenyt kotoa pois. Olisi muuten voinut miettiä kaksi kertaa kannattaako lapsia edes tehdä.

  • Been there sanoo:

    Haasta se paska oikeuteen äläkä jätä sitä tekemättä vaikka onkin raskasta. Niin saat elatusmaksut kohdilleen.

  • Näillä mennään sanoo:

    Et mitenkään. Se juna meni jo. Onnittele itseäsi että olet ymmärtänyt erota ajoissa. Ihanaa että puhut lastesi isästä nätisti lapsillesi. Näitä yksin jääviä puusta veistettyjä puolisoita on paljon. Ehkä heiltä vain puuttuu kyky ottaa muut huomioon. Hyvää ja onnellista elämää sinulle ja perheellesi.

  • Been there sanoo:

    Elatusavun muutosta voi hakea yksin, ei tarvitse saada exää paikalle…
    Tai asian voi hoitaa oikeusaputoimiston kautta. Maksaa vähän ja kestää pidempään mutta sillä saa asian eteenpäin.

  • Beenthere sanoo:

    Usein miehet kostavat ex-vaimoilleen lastensa kautta. Oma exäni suoraan myönsi tekevänsä niin, koska tiesi, että lapseni suru satuttaa minua enemmän kuin mikään muu. Onneksi hän tuli sittemmin järkiinsä. Yllättävän moni mies (ja heidän uudet puolisonsa) myös ajattelee elatusmaksujen olevan ex-vaimon elättämistä varten, ja ex-vaimojen vaatimukset jostain muusta kuin minimielatusmaksuista ovat vain ahneutta.

    • Vivian sanoo:

      Viis välitä exästä, sitä saa mitä tilaa.
      Isäni kuoli reilu 10 vuotta sitten, en ole käynyt haudalla tai kaivannut häntä. Kovasti pyyteli anteeksi kuolin vuoteellaan.
      Sanoin että annan anteeksi mutta vieläkään tiedä mitä.
      Äijä oli minulle uppo vieras, minulla on kyllä isä jota rakastan ja kenen kanssa olen läheinen mutta se ei ole biologinen isäni. Hän ei tuntenut minua enkä minä häntä.

      Biologinen isäni oli se joka menetti siinä että ei ollut läsnä. Kuihtui viimeiset päivät naisen luona joka tyhjensi tilit ja häipyi seuraavan sänkyy heti kun arkun kansi sulkeutui että eipä ollut kummoinen loppu, mutta mitäpä siitä kun muutenkin arki oli varmaan aika tyhjää, pyhät kännäten ja talous kituuttaen.

      Elämä on täynnä valintoja joskus vaan seuraukset tuntuu vasta myöhemmin