Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen uunituore äiti. Lapsia minulla on kolme ja vauva-arki on alkanut ihanasti. Vauva on tähän asti kaikista helpoin. Ei juuri muuta tee kuin nukkuu ja syö ja olemme eläneet ihanassa vauvakuplassa. Nyt se alkaa kuitenkin pikkuhiljaa särkyä.

”Ongelma” on perheemme esikoinen, joka vauvaa odottaessa oli todella innoissaan asiasta, ja vauvan synnyttyäkin vielä. Kyse ei ole nyt siitä, etteikö jokainen lapsi saisi tarpeeksi huomiota. Lapsi on myös jo sen ikäinen, että ei ole enää mikään taantuva taapero eikä uhmaikäinen, vaan häneltä voi ja täytyykin odottaa jo tietynlaista käytöstä.

Hän kuitenkin on alkanut terrorisoida koko perhettä. Aamut alkaa aina dramaattisella huokailulla, kaikki on paskaa, kaikki on tylsää, loma on paskaa, koulu on paskaa, kaverit on paskaa, kaikki on äidin vika. Yritän järjestää nyt lomalla koko perheelle kivaa yhteistä tekemistä, mutta lopputulos on joka aamu se, että olen jo itku kurkussa ennen kuin päivä on edes puolessa.

Lapsi paiskoo ovia ja lampsii huoneeseensa soittamaan isälleen, jolta tulee sen jälkeen minulle viestiä, miten pilasin lapsen elämän uuden mieheni kanssa ja kyllä hän tämän arvasi jne. Lapsi siis tietoisesti valehtehtelee isälleen ja huutaa minulle tämän jälkeen että aikoo muuttaa isälleen, koska siellä ei ole paskoja sääntöjä eikä paskoja sisaruksia.

Isälleen väittää etten anna ruokaa, jota siis on tarjolla ja joka ei kelpaa. Koska sekin on paskaa. Teen paskaa ruokaa ja ainoa mikä kelpaisi, olisi karkit ja hampurilaiset. Olen siis paska, kun en niitä osta vaan tarjolla on vain kotiruokaa.

Seuraavaksi väittää, että lukitsen hänet omaan huoneeseensa ja pakotan olemaan yksin. Totuus on että on ensin paiskonut jokaisen tavaran hajalle, heittänyt sisaruksensa ulos, lyönyt, karjunut, huutanut ja viimein kukaan ei ole enää halunnut hänen kanssaan leikkiä. Leikkiessä haluaa myös aina päättää mitä tehdään ja miten, ja jyrää pienemmät sisaruksensa joka kerta huutamalla päälle ja kiukuttelemalla. Tästä siis merkkejä ollut jo aiemmin, ja selvitty puhumalla ja keskustelemalla että näin ei yhteiset leikit toimi.

Nyt on meidän perhe-elämä mennyt siihen pisteeseen, että yksi pilaa kaikkien hyvän olon ja aletaan voida huonosti koko perhe tällä menolla. Mitä tässä pitäisi tehdä?”

Nimim. Nyt riittää

Löytyisikö juuri sinulta neuvoja, vinkkejä tai vertaistukea kirjoittajalle? Keskustellaan asiallisesti kommenteissa alla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Muutto? Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Miten purkaa pahan olon pattitilanne perheessä?”

  • mummuvaan sanoo:

    Yritäpä asettua hetkeksi tuon parjaamasi lapsen asemaan. Ensin lähtee isä, sitten tulee huusholliin vieras mies ja vielä uusi lapsikin, jonka kanssa ollaan onnen kukkuloilla.

    Lapsella on ikävä isäänsä ja entistä elämäänsä. Asiaa ei voi enää auttaa, mutta koeta ymmärtää.

  • Sutsu sanoo:

    Heippa,
    Itsellä oli esikoisen kanssa sama homma. Kuulostaa siis todella tutulle. 6 vuotta tätä isäpuolen kanssa jaksettiin, ei saatu apua mistään.
    Lopulta uhkasin tehdä itsestäni lastensuojelu ilmoituksen koska en jaksanut enää poikani terrorisointia. Koulu otti asian perheneuvolan kanssa vasta silloin tosissaan ja saimme apua. Poika laitettiin ADHD testeihin ja kappas kummaa hänen sairaus paljastui.
    Nyt poika syö ADHD lääkkeitä ja käytös on muuttunut huomattavasti. Tietysti vieläkin on vaikeita päiviä mutta paljon vähemmän.
    Yritä pyytää apua ongelmaan ja toivottavasti sitä saatte. Kenenkään ei pidä jäädä yksin.
    Voimia syksyyn.

  • Erovertaisryhmien vetäjä :) sanoo:

    Kasperin lasten eroryhmät ovat ihania ja niistä hyötyy koko perhe. Kysele löytyykö omalta paikkakunnalta ryhmää. Lapsi pääsee kivojen satujen ja tehtävien myötä käymään läpi eroon ja uusperheeseen liittyviä tunteita ja ajatuksia toisten lasten kanssa. Ei kannata jäädä yksin asian kanssa. Voimia koko perheelle!

  • Muutto? sanoo:

    Voisiko tämä kyseinen lapsi sitten vaikka muuttaa sinne isälleen jos kerran siellä on kaikki hänen mielestään paremmin?

  • Kokemusta on. sanoo:

    Se on Sille lailla, että lapsi ei ole perheenpää, eikä todellakaan sanele/ määräile. Jos kaikki on tylsää ja paskaa, niin yksinkertaisesti jättää lapsen reissuista pois (vaikka mummula an hoitoon).

    Ei tule mitään, jos yksi pilaa kaikkien muiden fiilikset. Ja jos koulu on paskaa, loma on paskaa, niin voi vaan todeta joka kerta kun näin sanoo, että se on sinun mielipiteesi ja joskus voi mölyt pitää mahassaan omana tietona.

    Joko lapsi on vaan perus negatiivinen luonteeltaan tai hän on liikaa päässyt eikä arvosta mitään.

    Tällaisen lapsen kohdalla ottaisin myös pois kaikki digi jutut (kännykkä, tietsikka ja tv). Toki ekana varoittaa asiasta, että jos sama linja käytöksessä jatkuu, näin tulee tapahtumaan. Eikä mikään päivä tai kaksi, vaan kuukaudeksi pois.

    Sekin, että jos lapsi on kokoajan digi laitteiden kanssa, hän ei enään ”arvosta” oikeaa elämää. Mikään ei tunnu miltään. Mutta kun on ilman laitteita, oppii muistamaan mikä on todellinen tylsyys ja joutuu käyttämään omaa päätänsä tekemisen keksimiseen. Se kehittää ja kasvattaa häntä.

    Lapsen kuuluu olla utelias seikkailia, tutkia asioita, leikkiä ja olla kekseliäs. Tänäpäivänä vaan tuppaa olemaan niin, että ne lapset on liian helppo tuupata viihteen pariin. He ovat ihan liian paljon koneella, kännykällä ja katselevat telkkaria.

    Koulussa lapsi ei saa enään olla lapsi nii kuin ennen. Pitää opiskella, ei saa hassutella ja samaa vähän kotonakin. Lapset yritetään aikuistaa liian aikaisin. Ja tämä on pahinta, kun ne tuupataan pelaamaan tai tuijottelemaan erilaisia ruutuja, jotta vanhemmat/ muut saa olla hetken ”rauhassa”.

    Koita mitä tapahtuu.

    • Yksäippävaan sanoo:

      Ei tsiisus taas tätäkin kommenttia. Lapsi selkeästi reagoi vauvan syntymään ja vauvan saamaan huomioon ja pelkää, että hänestä ei enää välitetä ja että hän ei enää saa huomiota.

      Vauvakupla on ihanaa, mutta se aiheuttaa vanhemmissa sisaruksissa hyvin ristiriitaisia tunteita ja varsinkin, kun teillä on uusioperhe, niin lapsella on pelkotiloja siitä, että hän ei enää kelpaa.

      Lapsi kaipaa nyt rakkautta, huomiota ja läheisyyttä, hän haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

      Lapselle kehuja hyvästä käytöksestä, ei huomioida negatiivista, jos se ei ole ketään satuttavaa tai vaarallista. Ja paljon rakkautta.

      Omalla negatiivisella käytöksellä aikuinen ei voi odottaa saavansa lapselta positiivista käytöstä, sen kun muistaa ja käyttäytyy sen mukaan, saavuttaa jo paljon. Ja aina voi hakea apua vaikka perheohjauksesta.

    • Psykologista turvallisuutta, ei valtapeliä sanoo:

      Ei ainakaan niin kuin kokemusta on kirjoittaa!! Lapsi kokee turvattomuutta ja reagoi siksi. Hän koittaa toki löytää turvallisia rajoja, huomiota ja omaa paikaansa muuttuneessa perheessä. Sitä ei kuintenkaan tule tehdä tehdä lisäämällä jo ahdistuneen lapsen ahdistusta. Äitinä sun pitää näyttää lapselle että on tärkeä ja arvokas myös silloin kun hän käyttäytyy toisia satuttavaasti. Tämä rajaus tehdään vahvalla lempeydellä, niin että lapsi kokee vanhemman arvostuksen häntä kohtaan vaikka hänen tekonsa ovat toista. Anna lapselle kokemus että hän on rakas ja erota lapsi teoistaan. Vasta kun lapsi on rauhoittunut ja luottaa taas sinuun voit ottaa käsittelyyn teot. Sovitte rajat käytökselle jotta kaikilla on hyvä olla. Luulen että kannattaa hakea apua neuvolasta tai eroryhmistä jotta lapsi pääsee purkamaan tunteitaan tavoilla jotka ei satuta teidän perhettä

  • Anna sanoo:

    Vaikuttaa siltä että suhde tähän lapseen on sinulla katkennut. Oletko muistanut viettää hänen kanssa aikaa myös? Kaksistaan, vain sinä ja hän. Ite ottaisin runsaasti ja säännöllisesti yhteistä aikaa tämän lapsen kanssa jolloin kontakti saadaan palautettua.

  • Omppuna sanoo:

    Perheneuvolaan suosittelisin ottamaan yhteyttä, jos siellä kävisi lapsen kanssa keskustelemassa ja saisi apua. Ehkäpä isänkin olisi hyvä olla mukana.