Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen nuorehko nainen ja minusta tuntuu, että tarvitsen apua. En ole minkään burn outin partaalla, en ainakaan uskoakseni. Mulla on vakkariduuni, jossa pääsen haastamaan itseäni, päätin lähteä hakemaan vielä lisää haasteita amk:iin menemällä, koska enhän voi vain tyytyä siihen mitä olen. Kun menin opiskelemaan, ja lähes heti kun opiskelut alkoivat, niin alkoi työpaikassanikin tulemaan uusia kuvioita ja näin ollen työaikani ei riitä enää kaiken työn aikaansaamiseksi. Lisäksi vielä amk opinnot siihen päälle, ja ai niin, olis tää parisuhdekin, mistä pitää huolta.

Mutta en halua laittaa noita tämän kaiken syyksi. Mielestäni minulla ei ole kaikki hyvin sisälläni. Ongelmani on se, että en ole valmis luopumaan tai luovuttamaan missään näissä asioissa, tai mistään asioissa elämässä ylipäätään, koska koen olevani silloin heikko ja aikaansaamaton ihminen, petän itseni. Ja se on vain osa ongelmaani, näen vain kaiken negatiivisesti ympärilläni, en nauti enää mistään, en ole iloinen tai onnellinen mistään saavutuksista, missä onnistun itse, saati että osaisin nähdä niitä asioita millä mieheni yrittää tehdä minusta onnellisen.

Kuva Hello I’m Nik.

Olen alkanut tiedostamaan tätä asiaa itsessäni kesän jälkeen. Meille tuli miehen kanssa ihan helvetin iso riita ja siitä ei meinattu päästä yli taikka ali. Noh, päästiin sittenkin, ainakin hän. Minä en niinkään, vaikka hän pyysi anteeksi ja pahoitteli omaa osuuttaan riitaan, niin siltikin koko ajan minusta tuntuu, että etsin vain kaikkea negatiivista mistä loukkaantua tai suuttua hänelle, koska mukamas itse olen niin täydellinen.

Mies sanoo olevansa onnellinen suhteessamme ja että meillä kaikki toimii hyvin, mutta mun sisällä kiehuu, enkä osaa antaa anteeksi tai olla onnellinen vaikka kuinka haluaisin päässäni. Pahinta on se kun tajusin tänään, että meille on tulossa koiranpentu, sellainen mistä minä olen haaveillut vuosia, mutta en osaa olla siitäkään asiasta onnellinen tai iloita, teeskentelen vain muille, mutta sisältä olo on turta.

Mulla on oikeesti elämässä kaikki hyvin, tosi hyvin oikeesti paperilla, mutta miksi mä en osaa nähdä tai tuntea sitä itse? Miten saan omassa päässäni käännettyä ajatuksiani niin, että osaisin iloita elämäni ihanista asioista? Miten lakkaan kaikkien asioiden yli analysoimisen? Help me, mä en halua tuntea näin ja olla tällainen, mitä mulle on tapahtunu…”

Nimim. Avunhuuto 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “Miten päästä eroon negatiivisuudesta?”

  • Auttaja sanoo:

    Oireesi voivat viitata uupumukseen, jos sinulla on liikaa tehtävää ja olet vaativa itseäsi kohtaan. Silloin mielikin masentuu eikä nauti mistään. Tilaa on vaikea itse tunnistaa ajoissa. Jos mahdollista, hakeudu työterveys- tai opintopaykologille. He voivat auttaa sinua.

  • Nimetön sanoo:

    Tällä neuvolla ei vielä kuuhun mennä, mutta entäpä, jos aloittaisit kirjoittamalla joka päivä ylös vaikka 3 hyvää asiaa puolisostasi, työstäsi ja itsestäsi? Kun etsii hyvää, sitä alkaa nähdä. Itselleni tämä oli tärkeää. Tärkeää on myös sanoa ne hyvät asiat ääneen, ainakin puolisolle. Yhtä lailla itselleen ja niille ympärillään, joita ne koskevat.

    Tätä voi jatkaa myös kirjoittamalla, mitä haluaisit olla ja mitä tulevaisuudelta haluaisit. Lopulta usein huomaa, että asiat, joita tekee, eivät välttämättä tähtääkään noihin.

    Ei maailmasta tule koskaan täydellistä. Sen kolhut ja mutkat matkassa voi kyllä ylittää, liian isoa kuormaa voi järkevästi tasoitella ja jakaa sopiviin annoksiin. Jollei, on kuitenkin jotenkin saatava pidetyksi tähtäin kirkkaana mielessä. Kun on liikaa juttuja kuljettimella, alkaa vain suoriutua päivästä päivään.

    Kokemusta on. Exäni näki vain huonon, muttei etsinyt apua. Hän oli tyytymätön elämäänsä, ja minuun se paljon heijastui. Hän lähti, perhe jäi, ja ilmeisesti uusi elämä ei ratkaissutkaan ongelmaa. Joskus tyytymättömyydelle on todellisia syitä, jotain puuttuu, mutta se ei ainakaan ratkea näkemällä ja kertomalla ympärilleen vain negatiiviset asiat.

    Saatko sinä positiivista palautetta ja lohtua joltakulta?

  • Been there done that sanoo:

    Minulle psykologi joskus sanoi, että kannattaa työstää tota asiaa, kun kommentoin yhdessä palautejutussa että olen perfektionisti. Tunnistan itseni, tai ainakin entisen itseni tosta tekstistä. Siksi lataankin suoraa tekstiä:

    Todennäköisesti olet burn outin partaalla. Ja ihan sama mitä teet se ei ikinä tule riittämään sinulle etkä sinä tule ikinä tykkäämään itsestäsi tai pitämään itseäsi juuri minään. Jos kuvittelet että jonkun tietyn asian saavutettuasi tulet olemaan tyytyväinen tai hyväksymään itsesi, niin et tuu. Usko pois. Nykyisellä tavallasi tuut ajamaan itsesi loppuun ja vihaamaan itseäsi sekä ympäristöäsi.

    Minä hakeuduin psykologin kommentin perusteella psykologille. AMK:ssa opikelevana sinulla on etuna YTHS ja tliden kautta mahdollisesti jopa ilmaisia psykologin käyntejä. Hyödynnä ne. Varmasti joku saa laivan käännettyä itsekin, mutta se on haastavaa. Me oikeasti jouduttiin käymään juurta jaksain psykologin kanssa läpi, mistä riittämättömyyden tunne on juontanut juurensa ja rakentamaan sitä että itsensä hyväksyminen tai oma arvo on itseisarvo. Se ei ole jonkun suorituksen tai statuksen kautta saatava ja niistä riippuvainen oleva asia, vaan sinun tulee oppia hyväksymään itsesi ihan sellaisena keskeneräisenä ihmisenä. Tähän osioon kuuluu se kaikki lässynläältä kuulostava itsensä hyväksyminen ja rakastaminen, armollisuus itseään kohtaan ja myös omien voimavarojen rajallisuuden hyväksyminen. Kaikkialla ei voi suorittaa 100% tehokkuudella ja yhden ihmisen sanoin sä voit tehdä tai saavuttaa ihan mitä vaan, mutta et kaikkea mitä vaan.

    Tässä on pari vuotta mennyt aikaa ja kehitys onalta osaltani on ollut huimaa. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni eikä se maailma ole siihen kaatunut. Tsemppiä sinullekin ja toivottavasti löydät sen sisäisen rauhan, joka auttaa sinua tekemään itseklesi hyviä päätöksiä. Viimeisenä huomiona vielä että toi stressi ja alkava ylikuormittuminen voivat hyvinkin aiheuttaa ton negatiivisuuden, missä vellot.

  • Terapiassa minäkin sanoo:

    Tiedän mistä puhut, kuulostaa hyvinkin tutulta. Olet suorittaja. Tämä on ollut tapasi selviytyä elämässä eteenpäin varmaan jo hyvin pitkään. Olet varmaan jo lapsuudesta saakka saanut vanhemmiltasi hyväksyntää ja huomiota suoritustesi ja saavutustesi kautta. Nyt olet ajautunut kuvaamaasi ”sitten, kun” -elämään, jossa onni tuntuu olevan aina seuraavan etapin jälkeen. Mutta eipäs olekaan, koska seuraavat pari ”suoritetta” jo siintävät näköpiirissä. Et pääse ikinä perille onneen. Suosittelen sinulle lämpimästi psykoterapiaan hakeutumista, mikäli se vain on taloudellisesti mahdollista. Ilman osaavaa ulkopuolista apua on hyvin vaikeaa jos ei mahdotonta oppia uutta tapaa elää elämäänsä.

  • Muuttunut sanoo:

    Itselleni kävi niin että kun pidin asioita ympärilläni itsestäänselvinä niin menetin ne. Menetin mm. aivan ihanan rakkaan miehen ja tajusin mitä olen menettänyt vasta kun hän jätti minut ja lähti toisen matkaan. Halusin tappaa itseni ja elämänhalu meni kokonaan, mutta siinä täysin hajonneena, rikkonaisena opin arvostamaan asioita ympärilläni. Se ei ikinä unohdu, hajosin niin totaalisesti silloin että koko elämänkataomus muuttui ja minä ihmisenä. En voinut enää jatkaa vanhana versionani itsestäni, niin musertavaa oli hyljättynä tajuta etten ole sen toisen arvoinen, hän on onnellinen toisen naisen kanssa ja ansaitsee sen, minä en. Oli pakko muuttua silloin ihmisenä jotta myös minä ansaitsisin niin ihanan ihmisen rinnalleni joskus. Sen jälkeen vielä seuraava kumppani paljastui narsistiksi joka potki minua ja kohteli kuin roskaa. Meni kahdeksan vuotta että löysin aviomieheni ja voin olla hänelle ihan erilainen kumppani. Monesti se niin meneekin että ne asiat joita ei arvosta, menettää. Ja täysin pohjalla voi muuttua kauniimmaksi ihmiseksi.

  • Sanni sanoo:

    Myös ahdistus voisi olla taustalla. Psykoterapia auttoi mulla vähän, toki itsellä oli aika pahoja juttuja taustalla. Mutta myös huomaan, että kun luonne on tietynlainen, niin siitä seuraa joitakin toimintamalleja, esimerkiksi just tuo että kaikkea pitää tehdä koko ajan. Suorittajan perusongelma. Ei voi levätä, en ole riittävän hyvä ikinä. Mutta opin siellä kyllä armollisuutta itselle ja opettelen joka päivä pysähtymään asioiden äärelle. Ellei ihan terapiaan asti hakeutuminen tunnu sun jutulta niin mindfullnes-harjoituksia löytyy YouTubesta, ne voisi yksinäänkin helpottaa läsnäolossa. Mutta kyllä tuo siltä kuullostaa että saattaisit olla vähän masentunut tai myös joku kilpirauhasen ongelma taikka rauta-arvot voi olla pielessä joten ehkä se lääkärissä käyminen kannattaisi.

  • Kuuppa sanoo:

    Sama kokemus täällä. Onnellisuus ja ilo jää pinnalle ja valuu pois. Se ei tule sydämeen asti, vaikka järki käsittää, että kaikki on hyvin ja nyt pitäisi olla onnellinen.
    Itse pidän sitä ihan selkeästi masennuksen oireistona.

  • Ex-tuönarkomaani sanoo:

    Minä suosittelen että laitat jäihin joko työn tai opinnot.Jos olet oikeutettu vuorottelu-/opintovapaaseeniin hae jompaa kumpaa ja keskity vain siihen.Käy juttelemassa työterveydessä asiasta ennenkuin iskee totaalinen burnout.

  • Tiuku sanoo:

    Masennus minullekin tuli ensimmäisenä mieleen tätä lukiessa. Mutta olipa diagnoosia tai ei, niin selkeästi sulla on liikaa asioita lautasella. Työt ja opiskelu yhtä aikaa on tosi iso juttu ja vielä jos kotona kaikki ei toimi niin se vielä lisää siihen haastetta. Puhumattakaan tulevasta pikku koirasta joka ei sekään hoidu tuosta noin vaan. Nykyinen yhteiskunta toitottaa miten pitäisi osata ja oppia koko ajan kaikkea uutta mutta ei sitä voi koko ajan jaksaa. Välillä on vaan todettava ettei voi tehdä kaikkea. Voisiko jompaa kumpaa lopettaa, töitä tai opiskelua ? Keskity siihen mikä nyt tuntuu sulle oikeammalta asialta, mistä saat voimia jatkoon. Puhu miehesi kanssa näistä fiiliksistä tai etsi ulkopuolista apua. Se että esim jätät koulun kesken kirpaisee, mutta aina on mahdollisuus lähteä myöhemmin uudelleen opiskelemaan. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä. Toisinaan on vaan voimat vähissä. Ja vielä mitä tulee positiiviseen ajatteluun, niin olen itse todennut että kiire ei siihen auta, kun rauhoittaa elämää niin tuokin on helpompaa. Kaikkea hyvää sulle! Toivottavasti löydät avun tilanteeseesi!

  • Kukka sanoo:

    Ota yhteys työterveyteen ja pyydä lääkäriaika ❤ Aika paljon masennuksen oireita, mutta voi siinä olla muutakin. Lääkäri voi verikokein sulkea monta asiaa pois, jotka voivat aiheuttaa masennukselle tyypillisiä oireita. Hae apua nyt, ennen kuin tilanne menee yhtään vaikeammaksi. Uskon, että hyötyisit valtavasti työpsykologista. Paljon tsemppiä, kyllä asiat järjestyy ❤

  • L sanoo:

    Se hiukan kuulostaa masennukselta vaikka sitä varmaan olis vaikea uskoa. Käy tekemässä bdi masennustesti netissä, saisiko siitä uutta ideaa..