Miten olis arkiseksi?
Looginen Mies haluaa ehdottaa parisuhdeseksiin sellaista lähestymistapaa, että se otettaisiin, mikä on otettavissa. Eli nautittaisiin seksistä arjesta eikä odotettaisi aina pyhää eli jotain ihmettä:
”Kaupan kassalla menee usein tovi ja siinä tulee tiirailtua lehtien kansia. Eräs tunnettu nuorille naisille suunnattu lehti hehkuttaa jatkuvasti ohjeitaan superhienomegahyvä seksivinkeistä, joilla miehen kuin miehen saa kesytettyä ja tyytyväiseksi. Siinä annetaan neuvoja innokkaille siitä miten innokas saadaan sänkyyn. Hieno juttu. Mutta kun lopulta ihmisen elämästä taitaa olla suurempi osa sitä touhua alemman testosteronitason ympäristössä ja erilaisten todellisten tai kuviteltujen hormonien selättämistä. Enemmän niitä neuvoja voisi olla vaikka miesten tekniikkalehdissä ja käsityölehdissä (siis puhun ihan mekaanisesta käsityöstä, ettei nyt kukaan vedä turhia johtopäätöksiä).
Kun tuosta seksin sutinasta suurin osa tapahtuu ihan arkisena toimenpiteenä, niin eikös sitä voisi ajatella että suurin osa seksielämästämme on arkiseksiä? Ihan kuin kaupasta saa arkijuustoa tai kotona puuhaillaan arkiaskareita. Sitä tuttua turvallista, jonka ei tarvitse olla gurmeeta. Se olisi vähän kuin pastaa ja jauhelihakastiketta. Ja onhan jauhelihapastassakin variaationsa. Äiti laittaa siihen basilikaa ja isä oreganoa.
Miten olis? Ruvetaanko hommiin? Nimittäin jos ryhdytään puhumaan arkisen, paineettoman ja konstailemattoman seksin puolesta? Sellaisen joka voi hyvinkin tapahtua vähän kuin arkinen ruoka. Kaikki tietävät että se tulee aikanaan ja sen tarkoitus on täyttää maha (mielellään terveellisesti). Olisiko siinä oikeasti järkeä, jos arkiseksi täyttäisi sen normaalin läheisyyden ja hellyyden tarpeen? Sitten paremmalla aikaa voisi harrastaa seksin fine diningia kaikilla kattauksilla?
Tuli tämä kaikki vaan mieleen sillä, kun nuo jutut tuppaavat luomaan paineita. Kun niitä paineita olisi kiva purkaa, niin niitä pumpataan noilla jutuilla lisää. Sitten kun riittävästi pumpataan, niin kuulu poks. Prinssi ja/ tai prinsessa poksahtavat palasiksi ja siinä sitä sitten ollaan. Menetetään samalla niin huono, keskihyvä, hyvä kuin ultramegamakee seksi. Kun ei ole enää sitä kumppania.”
Terveisin Looginen Mies
PS.Sinun seksikertomuksesi on arvokas, täällä
PS2: Kesäleskellä se seksi vasta villiä onkin
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Venla Peruuta vastaus
6 vastausta artikkeliin “Miten olis arkiseksi?”
Uusimmat artikkelit
Arkiseksi toimisi varmasti miehillä ja murto-osalla naisista. Mutta ainaki meikäakkaa ottaa kupoliin kun mies niin ruuan kuin seksinki suhteen istuu pöydässä lusikka kourassa ja vinkuu nälkää. Eipä sytytä ei, lyödä läskiä lautaselle, kun ei itte viitti eväänsä liikauttaa hellimisen tai viettelyn suhteen (jälkimmäinen ei muuten ole mitään kynttiläillallista, vaan sen verkkarimutsin ohjailua takaisin naiseksi ja seksuaaliseksi olennoksi sanoin ja kosketuksin)
Eikö se vinkuminen ole ainakin merkki siitä, että haluaa sitä? Jos se tuottaa liian monesti pakit, loppuu tuo vinkuminenkin lopuksi… ja siinä samalla pariskunnan yhteinen seksi.
Jokainen verkkarimutsi ja -faija on kylläkin itse vastuussa omasta seksuaalisuudestaan. Ei sen katoamista voi kumppanin syyksi vierittää, todella epäreilua.
Looginen mies on oikeassa. Seksi on vähän kuin pizza: huonoimmillaankin ihan jees.
Naiset ja miehet, älkää lukeko mitään seksivinkkejä ja muuta huuhaata, tehkää niinkun itsestä hyvältä tuntuu!
Jokainen on kyllä vastuussa omasta itsestään, totta, mutta oma kokemukseni on, että varsinkin lapsen saannin jälkeen oma naisellisuus on helposti kateissa. KOSKAAN ennen synnytystä en ollut epävarma sängyssä tai omasta kehosta. KOSKAAN ennen lasta en ole ollut niin väsynyt ja arjessa kiinni. Kaipasin mieheltä hellyyttä ja hyväksyntää sekä enemmän esileikkiä syttymiseen. En ymmärtänyt miksi ennen niin helposti syttyvältä oli kateissa koko kipinä! Onneksi mieheni ymmärsi hyväksyä muutokset (lähinnä kai pääni sisäisiä) ja osasi ”aloittaa alusta”. Hän osasi huomioida enemmän silloin kun sitä tarvitsin ja pikkuhiljaa olen kokenut itseni taas naiseksi. Olen enemmän kuin ennen, olenhan nykyään myös äiti, mutta äitiys ei onnistunut hukuttamaan naiseuttani. Kiitän siitä koko sydämestäni ihanaa miestäni. Olen vastuussa omasta itsestäni ja oman seksuaalisuuteni löytämisestä, mutta mieheni kärsivällisyys ja ymmärrys ohjasi minut oikeaan suuntaan. JA huomio huomio (!) se hyödytti meitä molempia! 😉
Entä sitten kun mies on epävarma? Mitä jos miehisyys on heikoilla isyyden, lapsiperheen kiireen, työpaineiden ja lukuisten torjuntojen sekamelskassa? Onko nainen valmis antamaan hellyyttä ja hyväksyntää ja viettelemään miehen vai onko se vain miehen velvollisuus? Ainakin minä olen törmännyt naisiin jotka olettavat miehen olevan heti valmis kiuas.
Joo, jokainen on toki vastuussa itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan – ja kaikesta muustakin itsessään. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että ainakaan omaa seksuaalisuuttani ei saa sammutettua, vaikka tavallisen läheisyydenkin jatkuva torppaaminen, välttely ja väistely todella rumasti itsetunnon päälle käykin. Toivottavasti toivo pysyy yllä, sillä epätoivoinen, perheellinen mies se vasta surullista onkin.