Kuka äiti on, kun hänestä tulee vain äiti? Miten se tapahtuu ja miksi?

Ensin on nuori nainen, jolla on harrastuksia, kiinnostuksen kohteita ja intohimoja, ja sitten hänestä tulee äiti. Äiti, jonka tehtävä on täyttää kaikkien muiden tarpeita. Äiti, jolla ei ole enää edes nimeä, hän on vain äiti. Äiti, äiti, äitiiii…

Vaikka äidillä olisi omaa aikaa, hän ei osaa käyttää sitä. Mistä hän pitää? Mikä häntä kiinnostaa? Mitä hän haluaa tehdä? Ei hän tiedä enää. Hän ei tiedä, kuka on.

Tältä tuntuu kun kadottaa itsensä ja on ainoastaan äiti:

”Olen vähän päälle 30-vuotias neljän lapsen äiti. Niin, äiti. Milloin tuo sana muuttui adjektiiviksi? Se on ainut sana millä itseni määrittelen. Olen aina lasteni kanssa.

En harrasta mitään. Luovutin jopa lankani pois koska en ehdi kutomaan. Teen kaikkeni lasteni eteen. Mies istuu sohvalla ja huilaa työpäivän jälkeen. Minä laitan tiskit, siivoan keittiön, korjaan pyykit ja lelut lattioilta, ruokin kotieläimet…

Päivään on herätty puoli viideltä rikkonaisen yön jäljiltä. En listaa tähän päivän tekemisiä mutta voisin veikata että tein enemmän kuin mies töissä. En ole ehtinyt istumaankaan kuin 10 minuutiksi ruokapöytään, sekin neljässä osassa. En vähättele miestäni tai hänen osuuttaan perheen pyörittämiseen. Minä vain teen enemmän asioita kodin eteen. Työni ohella tietenkin.


Kuva Jurica Koletic, ylin kuva Chris Barbalis.

Koko ajan vain tuntuu enemmän siltä että minä annan itsestäni kaikkeni mutta minä en saa keneltäkään mitään. Tyhjenen päivä päivältä enemmän. Kadotan itseni. Lapsi kysyy minulta lempiväriä, ei minulla ole. Lapsi kysyy lempimusiikkia, ei minulla ole. Telkkariakaan en ehdi katsomaan. En käy kampaajalla, en käy vaateostoksilla, en muista koska olisin viimeksi meikannut..

Kun lapset kasvaa ja saan aikaa itselleni niin kuka minä olen?”

Nimim. Kadonnut

Tämä keskustelunavaus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeella. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle monen äiti Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Miten minusta tuli pelkkä äiti?”

  • Äitee sanoo:

    Kuulostaa hyvin tutulta. Täälläkin reilut kolmikymppinen äiti ja vaikka vain yksi lapsi, niin muuta minulle ei ole kuin äitiys. Ainakaan vapaa-aikana. Töissä saan loistaa omana itsenäni, mutta työajan päätyttyä muutun taas äidiksi. En harrasta mitään enää. Lopetin musiikkiharrastuksen töihin palatessa, kun tunsin liian vaivalloiseksi pyydellä lapselle hoitajaa tai muistutella miestä tulemaan ajoissa kotiin. Ehkä joskus aloitan uudelleen, kun lapsi menee kouluun. Jos enää jaksan. Osittain tämä pelkkä äitiys johtuu itsestänikin. En osaa lähteä enää mihinkään eikä ystäviäkään monia ole. Ja jos pääsisinkin kaverin luona käymään, on hänellä omat lapset hoidettavina.. Eniten melkein nauttisin siitä, että saisin ihan rauhassa olla yksin kotona päivän tai edes pari tuntia silloin tällöin.

  • Johanna sanoo:

    Minä en tunnista tuollaista ollenkaan. Tosin en ole saanut alle kolmikymppisenä kuin yhden lapsen, 34 vuotiaana sitten kaksoset. Kyllä minä olen aina lukenut kirjoja, katsonut telkkaria, harrastanutkin, eikä ole koskaan käynyt mielessä etten voisi tehdä mitään koska on lapsia ja kotitöitä. Mulle ei kotityöt ole niin tärkeitä. Toki nykyinen aviomieheni tekee nykyään oman osuutensa kotitöistä ja oli kaksosten kanssa kun he olivat sen verran isoja että isä pystyi lähtemään ilman minua johonkin, puistoon tai isoäidin luo. En minä pystyisi elää noin. Minä kai olen liian mukavuudenhaluinen että haluan itsekkäästi aina omat huvini pitää. Mun mielestäni on suorastaan mahdottomuus ”kadottaa itsensä” jotenkin vahingossa, kyllä se luultavasti on niin että jotkut ihmiset vaan suorittavat liikaa ja heittäytyvät siihen hössötykseen että kaikkea pitää tehdä, koti pitää olla aina tiptop ja lasten kanssa pitää olla jotain kehittävää koko ajan tekemässä ja niitä leikittämässä. Jokaisella perheenjäsenellä pitää olla samanlaiset oikeudet harrastuksiin ja vapaa-aikaan, rauhassa olemiseen.

  • Äityli sanoo:

    Tunnistan tuosta itseni. Tämä äiti hoitaa lapset ja kodin, ukko istuu päivät ja illat sekä usein viikonloputkin koneella. Jos johkin menen, lapset kulkee matkassa mukana. Ei tulis kuulonkaan, että ukko lähtis edes yksin puistoon lasten kanssa. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä äitikin kaipaa joskus huilitaukoa.

  • Annukos sanoo:

    Tämä eksistentiaalinen kriisi saattaa iskeä missä vaiheessa tahansa. Minulle se iski, kun olin saanut taas uuden tutkinnon valmiiksi, eikä enää ollutkaan kouluasioita, mutta ei kyllä töitäkään. Passaan kotona parikymppisiä lapsia, viikonloput passaan miesystävää toisella paikkakunnalla, ainakin pari kertaa viikossa käyn katsomassa sairasta isää, välillä auttelen parempikuntoista mutta vanhenevaa äitiä, kituuttelen työttömyyspäivärahalla ja ajoittaisilla pätkätöillä. Yhtenä iltana iski ajatus: ”kuka minä olen ja mitä minä haluan?” En osannut vastata. Itkin sikiöasennossa sängyssä, olohuoneen nurkassa, peiton alla, mahdollisimman hiljaa että jos jälkikasvu ilmestyy omista huoneistaan hakemaan jääkaapista valmista ruokaa niin eivät tule kyselemään että mikä sulla nyt on. En minä vieläkään tiedä vastausta, mutta kun juo tarpeeksi viiniä, voi nukahtaa tarvitsematta miettiä mitään.

  • monen äiti sanoo:

    Työssäkäyvä äiti ja monta lasta:tunnistan. Lähes kaikki vapaa-aika menee lasten kanssa. Tosin miehellä on paljon omia menoja ja puuhaa. Minulla ei ole yhtään omaa harrastusta. Välillä yritän kehitellä jotain yhteistä miehen tai ystävien kanssa, yleensä se on nopea lenkki, muuhun ei ehdi. Kesällä ehkä voimia on enemmän, muutaman kerran aion käydä juhlissa ja tavata ystäviä. Tuntuu usein työläältä lähteä, mutta se hetki kun on jotain muuta kuin ahkera työntekijä tai äiti… Se oikeasti kannattaa.

  • MammaX sanoo:

    Itse huomaan samanlaisia piirteitä… lasten hyväksi teen paljon ja viihdyn niiden kanssa, vaikka välillä tuntuu hermoja koittaa. Ja nyt odottamattoman eron myötä tuntuu näkyy selkeämmin, pitäis lasten asioita enemmän varmistella, hoitoketjut toimii moneen tahoon, ennen riitti yksi taho, puoliso… Äiti näköjään langat pitää yleensä käsissä ja mies luulee siinä ei mitään ihmeitä ole. Silti pitää muistuttaa, voisiko likapyykit erikseen, ettei kaikkia joudu pistämään pesuun kun hyttysmyrkyt tarttuu puhtaisiin. Kaikenlaisia pieniä juttuja ei tuu ajatelleeksi, kun yksin tekee ja työtä tuleekin itselleen enemmän tästä, kun mies ei ajattele itse omilla aivoillaan siltikään vaikka erossa haluaa asua. Rankkaa tää, mutta lapset tuo iloa ja siitä nautin kölliä yhteispedissä höpötellen…