Tiedätkö ne ihmiset, joilta sujuu aina kaikki? He osaavat, he muistavat, he pystyvät, he onnistuvat! Ennen kaikkea he saavat aikaan asioita! Heillä riittää aikaa ja heillä riittää virtaa!

Toisille arki vaikuttaa niin helpolta. Joillain on organisointikykyä ja kaikki jotenkin vaan sujuu. Ei voi kuin ihmetellä.

Esimerkiksi nämä asiat hämmentävät:

– Jotkut ihmiset muistavat self help -kirjojen opit ja vieläpä elävät niiden mukaan! Itsellä lähtee nollasta sataan heti, eivätkä mikään ”peilikirkas mieli – näin sinusta tulee tyyni kuin buddhalaismunkki” -oppaan neuvot todellakaan ehdi siihen väliin ennen kuin puoliso on ehtinyt kuulla kunniansa.

– Self help -oppaista puheenollen: jotkut ihmiset osaavat sekä heittää ylimääräiset tavaransa pois että olla hamstraamatta uusia. JA he osaavat viikata vaatteet pystyyn. Miten se tapahtuu? Miksi minulta vie kaksi sekuntia saada koko vaatehuone näyttämään uffin lajittelukeskukselta ja jotkut osaavat pitää vaatteitaan siististi pystyynviikattuina?!

– Kaikki eivät myöskään pukeutumisen jälkeen näytä siltä, että he ovat kierineet siellä uffin lajittelukeskuksessa ja päälle on tarttunut lähimmät asut, mutta toiset meistä näyttävät köh köh en siis puhu itsestäni köh köh..

– Joillain ihmisillä tietysti myös pysyy kynsilakka paikoillaan. Ehkä jopa viikon! VIIKON!

– Nämä samat ihmiset jaksavat totta kai myös tehdä trendikkään 10-kohtaisen aasialaisen ihonhoitorutiinin ja näyttävät raikkailta ja rypyttömiltä. Omalle naamalle on kalliin seerumin sijaan levinnyt lähinnä kuolaa, kun on nukahtanut sohvalle telkkaria katsoessa. Ei siitä jaksa enää lähteä millään misellikasvovesillä ja seerumeilla läträämään.

– Toki monet käyvät oikein kauneushoitoloissa, joihin siis pitää varata aika, ja miten kukaan ikinä muistaa varata aikaa minnekään? Olkoot kauneushoidot, mutta kaikki hammaslääkärit ja sen sellaiset?! Lapsista sentään pitää yhteiskunta huolen ja kutsuu heidät tasaisin väliajoin hammas- ja terveystarkastuksiin, mutta aikuiselta naiselta ei yhteiskunta halua nähdä mitään muuta kuin kohdunkaulan.

– Ehkä pitäisikin mennä sinne kohdunkaulan tiiraamiseen, olisi edes jotain vipinää alapäässä.

– Vipinä kun kerran mainittiin, niin onko sullakin niitä kavereita joilla on sosiaalinen elämä? Lue hitaasti, nuo ovat vaikeita sanoja varsinkin yhdessä: ”sosiaalinen” ”elämä”… Tarkoittaa siis sitä, että mennään jonnekin juomaan viiniä ja haukkumaan kaikki jotka eivät ole paikalla, tai ehkä kehumaankin, ei tässä mitään noita-akkoja sentäs olla. Mutta tuntuu siltä, että pitäisi olla noita-akka, niin voisi taikoa jostain tyhjyydestä 1. Aikaa tapaamisille, 2. Lastenhoidon kaikille, 3. Yllärivatsataudit hevonkuuseen, 4. Juotavaksi sellaista viiniä josta ei tule krapula (kun lapset herättävät kuitenkin kuudelta).

– Ravintolassa olisi kiva käydä siksikin, että sieltä saa ruokaa. Koska jos kotona haluaa ruokaa, niin pitää tajuta käydä kaupassa, muistaa ostaa oikeat asiat, ostaa terveellisiä asioita ettei tule kakkostyypin diabetes ja keripukki kenellekään, tehdä se ruoka, kuunnella valitusta ruoan tasosta ja tiskata. Kyllähän tämän vielä jotenkin handlaa, mutta olettekos kuulleet sellaisesta kuin MEAL PREPPING? Se on joku sellainen juttu, missä paistetaan terveelliset kanafileet viikoksi eteenpäin ja laitetaan rasiaan, ja silputaan kasviksia ja laitetaan nekin rasiaan, ja sitten on lounasta joka päiväksi. Miten sen pystyy tekemään?! MITEN?

– Nämä ihmeihmiset kasvattavat lapsistaan samanlaisia, koska ovat jotenkin ymmärtäneet varata lapsille 1,5 vuotta ennen hedelmöityshetkeä paikan mandariinikiinankielisestä, musiikkipainotteisesta erityispedagogiapäiväkodista, jossa varmaankin opetetaan myös se 10-vaiheinen kasvojenhoitometodi, meal preppaus ja vaatteiden viikkaaminen pystyyn. Otetaankohan sinne aikuisoppilaita? Siis ihan kaverin puolesta kysyn…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Virkku Peruuta vastaus

13 vastausta artikkeliin “Miten joiltain onnistuukin se pystyynviikattu elämä?”

  • Nimetön sanoo:

    Onko sinulla testattu adhd? Jos ei ole, kannattaisi käydä, sillä sinun toiminnanohjauksessasi vaikuttaa olevan parantamisen varaa. Siihen puolestaan voi saada toiminnanohjaajan valmennusta. Valmennuksen saadaksesi tarvitset kuitenkin tutkimukset, diagnoosin ja psykiatrin lausunnon. Tiedän, mistä puhun, olen käynyt mainitsemani hoitopolun, ja nyt menee jo paremmin.

    P.s. Muistathan olla itsellesi armollinen, vaikka ei menekään ihan niin kuin Strömsössä. Toiminnanohjausta voi kuitenkin kehittää ohjauksessa ja jopa ilman ohjaustakin, vaikka omin avuin ongelmista selviäminen on paljon työläämpää kuin valmennuksessa. Tätäkin olen kokeillut.

  • Järjestelmällinen sanoo:

    Kellään ei suju nämä kaikki, jokaisella meistä on vikansa. Minä esimerkiksi ihan järjestelmällisen luonteeni puolesta viikkaan vaatteet, lakanat, pyyhkeet, verhot, fleecepeitot ym. omaan hyllyyn, omaan järjestykseen. Päivät minä olen organisointi järjestykseen, tiettynä päivänä on siivouspäivä, saunapäivä, ”hiusten leikkauskuukausi” jolloin sen kuukauden jonakin päivänä käyn parturissa, kissan madotuspäivä ym. ym. ym. Rakastan järjestelmällisyyttä ja tarkkaa päivärytmiä. Jos jokin muuttuu varoittamatta, menee pakka ns. sekaisin. En tarkoita lääkäriaikoja tms. vaan jos yllättäen pitää mennä jonnekkin niin päivät menevät ihan sekaisin enkä kykene mihinkään.

  • Laiskamato sanoo:

    I sooooooo feel you!
    Mulla ei ole edes pieniä lapsia selittävänä tekijänä, ei enää koiraakaan, joka sotkisi aikatauluja. Ei siis mitään muuta selitystä kuin se, että ei vaan irtoa. Ei kiinnosta tarpeeksi ne korealaiset ihonhoitorutiinit tai mealprepit.
    Kadehdin niitä energisiä ihmisiä, joilla kaikki tuntuu olevan koko ajan jiirissä. Mulla ei ole. Mutta elämä on ihan hyvää silti, ja onneksi aina silloin tällöin (yleensä loman loppupuolella) iskee hullu energisyyden puuska ja vaatteetkin löytävät tiensä siistiin nippuun edes hetkeksi ☺️

  • Äitiplus2 sanoo:

    Onhan ihmisetkin erilaisia. Ei kaikki ole superenergisiä multitaskaajia, vaan moni haluaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan eikä energiaakaan tunnu riittävän oikein mihinkään työpäivän jälkeen.
    Itse taidan kyllä olla se joka osaa pitää kaikki langat käsissäni mutta se onkin mulle luontaista. Omat vinkkini:
    – karsi sellaiset asiat ruuhkavuosista jotka ei ole niin tärkeitä. Itselleni sellainen turhuus on kynsilakan käyttö. Laitan sitä vain juhliin
    – opettele käyttämään kalenteria. Itse merkitsen kodin paperikalenteriin/Outlook iin ennakoivasti asioita esim kävin nyt hammaslääkärissä joten vuoden loppuun merkinnän hammaslääkärin varaamisesta vuodelle 2022. Myös muistilappu ulko-ovessa toimii tai vaikka sähköpostin lähettäminen itselle töihin
    – jos et jaksa konmarittaa ja pystyviikata nyt niin älä stressaa. Ehkä sen aika on vaikka 5-v päästä kun lapset ovat isompia. Ihan samalla tavalla jos haaveilee 20 kg pudottamisesta ja maratonista niin joko raivaa kalenterista tilaa tai siirtää senkin toteutettavaksi myöhemmin
    – ota haltuusi yksi muutos kerrallaan. Sitoutua esim kodinhoitoon liittyviin muutoksiin koko perhe. Esim murrosikäisten lasten vaatteita ei päätynyt meillä pyykkikoriin vaan lattioille kunnes ostin lapsille omat pyykkikorit heidän huoneeseensa ja vannoin etten aio noukkia ainuttakaan vaatteita enää lattioilta. Aikamme taisteltiin asiasta kunnes lapset kyllästyivät siihen kun ei enää ollutkaan esim puhtaita sukkia ainuitakaan
    – ei kannata verrata omaa elämää muiden elämään. Oman perheen elämässä on varmasti jotain muuta mitä muut kadehtivat

  • Virkku sanoo:

    En ole aina ajoissa, enkä varsinkaan muista varata mitään aikoja mutta olen alkanut inhota myöhästelyä ja tunnetta etten ole valmistautunut. Tästä syystä pakotan itseni nykyään mm. viemään tavarat mieluiten heti paikoilleen (myös pistämään ne tarpeettomat heti johonkin roskalavaryhmään) ja katsomaan edellisenä päivänä valmiiksi seuraavan päivän vaatteet/kamppeet. Olen alkanut laittaa puhelimeen hälytyksiä ja pakastaa ruoka-annoksia sekä lukea Wilma-viestit ja muut tärkeähköt ennen kuin lösähdän siihen sohvalle. Tuntuu että elämä on hiukan enemmän hallinnassa eikä tuo kaikki lopulta viekään kovin paljon aikaa. Jospa tämä organisointiharjoittelu tarttuisi nuorempaan sukupolveenkin…

  • Haahuaja sanoo:

    I so feel you… Täällä tällainen mamma, joka todellakin arvostan tekstissä kuvattua suorittaja -äitiä, mutta itse en nouse lähellekään sellaista tasoa. On toki nyt kotona 3kk ikäinen vauva, joten on saavutus jos saan hampaat pestyä joka päivä. Koti on yksi kaaos, jota yritän jokseenkin hallita, jos edes puhtaita vaatteita riittää kaikille, ja astioita, sekä saavat normaalia kotiruokaa ja ovat onnellisia kaikki, niin ok. Itsestäni huolehtiminen jää siihen, että vaatteet on puhtaat ja mukavat, muistan harjata hiukset joskus. En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka organisoi kaiken täydellisesti ja kaikki on siististi koria ja emäntää myöten. Sellainen saisi käydä meilläkin, laittaa talon järjestykseen…

  • Pystyynviikattu sanoo:

    Minä olen tällainen. Ja ihmettelen miten joillakin ei onnistu. Usein ärsyttää se, kun joku ei hoksaa asioita tai on kovin hidas. Mutta jokainen tyylillään. Itse saan iloa muista asioista kuin sohvan pohjalla makaamisesta. Mun puolesta te vähemmän jaksavat saatte maata siellä rauhassa, mutta se, että tullaan kateellisina ilkkumaan jaksavammille on vaan jostain syvältä. Kyllä, sitä saa kuulla myös irl.

    • * sanoo:

      Yhtään ei paistakaan ylemmyydentunto tästä kommentista 😂
      Ootko muuten tullut ajatelleeksi, että ihmiset myös priorisoi asioita eri tavalla ja itse kyllä ainakin mielummin valitsen aikaa vaikka kirjan lukemiselle ja opiskelulle hieman epäsiistissä kodissa, kuin että käytän elämäni siihen, että kaikki on tiptop järjestyksessä. Oikeastaan olen sitä mieltä, että hirveä tarve pitää kaikki järjestyksessä on lähinnä melkoista neuroottisuutta ja kontrollin tarvetta, enkä missään nimessä haluaisi itse elää niin.

      • Hah sanoo:

        Olen tullut ajatelleeksi. Itsekin puuhaan mieluummin muuta kuin puunaan paikkoja. Ehdin harrastaa paljon, koska asiat on järjestyksessä, ei ole liikaa tavaraa ja muutkin perheenjäsenet on saatu ymmärtämään perussiisteys. Eli hutiin meni oletuksesi neuroottisesta puunaajasta.

  • Tuulella käyvä laiskapaska sanoo:

    Naapurilla on yhtä monta lasta, on hieno työpaikka, äärimmäisen timmissä kunnossa ja aina vimpan päälle meikattuna sekä hieno koti, joka on todella siisti. Lisäksi hän on mukana politiikassa ja kaikilla lapsilla tietty harrastukset yms. Itse taas tukka takussa makoilen sohvalla ja yritän turhaan taistella roskaa ja pölyä vastaan ja olen ihan paskana jos nukun yhden yön huonosti. Mutta toisaalta muksut voi hyvin, on kohteliaita ja pärjäävät hyvin koulussa jne. Että kai sitä jotakkn on saanut aikaankin.

    • Elämämkoulu sanoo:

      Tämä on taas vanha juttu mutta kommentoin silti.
      Olet itse löytänyt asian ytimen. Tykkäät makoilla sohvalla…

  • Tiedän tunteen sanoo:

    Siis tämä oli aivan loistava avautuminen! En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät lähtemään sovittuun tapaamiseen ajallaan (tai jopa etuajassa), vaatteet kuosissa, tukka oiottuna ja elegantisti kävellen. Ei viisi minuuttia myöhässä hirven lailla rymistellen, tukka repsottaen, takki auki ja lopulta bussin perävaloja tuijottaen.

    • Huonoäitipuoli sanoo:

      Minua lähinnä ahdistaa jo lukea, että kaikki pitäisi olla niin tip top ja ennalta suunniteltua. Entäs sitten jos tulee yllättäviä muutoksia..? Siitä varmaan stressi repeää.. Toki sovitut menot haluan muistaa ja esim. työhaastatteluun tulla ajoissa.
      Ei elämä ole aina ihan ennakoitavissa. Joo, pari kertaa vuodessa yritän oman vastekaappini siivota. En minä siellä vaatekaapissa asu, joten ihan sama minulle, onko vaatteet viikattu pystyyn vai kenoon🙂