Mitäs katottais?
Harva se päivä tulee uutisia siitä, että lapset ovat liikaa somessa ja netissä. Mutta mites me vanhemmat? Mehän ollaan aina läsnä eikä yhtään riippuvaisia…
Tv- tai suoratoistopalvelujen sarjat ovat ne, mihin aikuiset koukuttuvat – ehkä vähän liikaakin.
Elektroniikkavalmistaja LG:n teettämän tutkimuksen mukaan 82 % vanhemmista on pistänyt piltit aikaisemmin sänkyyn saadakseen katsoa rauhassa lempisarjaansa. (Ja ne loput taitavat huijata, vai mitä?!) 60 % tekee tätä ihan säännöllisesti – mutta lasten pitää saada tarpeeksi unta!
No, sarjojen tuijottelu ei vaikuta vain vanhempien ja lasten vuorovaikutukseen. Aikuiset myös jättävät juhlia väliin voidakseen töllätä telkkaa, tätä on tehnyt jopa 75 %. Miltei puolet ihmisistä sanoo tuntevansa tv-sarjojen tyyppejä paremmin kuin oikean elämän ystäviään!
Ja mikä huolestuttavinta: 31 % sanoi, että eroaisi puolisosta tai deittikumppanista, jos tämä paljastaisi yhdessä katsotun sarjan juonenkäänteitä etukäteen! Huh huh. Toisaalta, se on ikävästi tehty. Kuten sekin, että julkeaa katsoa yhdessä seuratun sarjan jaksoja ilman toista!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Sarjaseuraaja perheen ehdoilla Peruuta vastaus
Yksi vastaus artikkeliin “Mitäs katottais?”
Uusimmat artikkelit
Ei omistautunut sarjojen seuraaminen aina ole perheen ajasta ja vuorovaikutuksesta pois. Täällä ainakin homma toimii tasapainoisesti. Suht hektisessä arjessa lasten 10v,12v ja 9kk kanssa, palkkatyö, yrittäjyys sekä koko perheen urheiluharrastus yhdistettynä omakotitalon ja ison tontin töihin (joista ei vähäisimipänä polttopuiden teko metsästä) syö aikaa todella paljon, mutta antaa toisaalta enemmän, kun suurin osa hommista voidaan tehdä koko perheellä, joten laatuaikaahan se on. Tässä ei paljoa ruudun ääressä asuta, eikä kukaan suoratoistopalvelutarjouksia soittava myyjäkään usko kun kerron, että meillä telkkaria katsotaan todella, todella vähän. Mutta silläkin on tehtävänsä, varsinkin talvella iltayhdeksän jälkeen kun lapset menevät nukkumaan (joka ikinen päivä samaan aikaan), on hetki aikuisten omaa aikaa: silloin katsotaan ne kaksi jaksoa sarjoista joita seuraamme, tallennuksena tietenkin. Puhelimet on yhteydenpitoa varten, eikä niillä roikuta ylimääräisiä, valtaosan ajasta kukaan ei edes tiedä missä puhelimensa on. Tärkein puhelimen tehtävä tässä talossa onkin toimia aamuisena herätyskellona. Läppäri on auki kun on tarve, sitä käytetään kun on _oikeasti_ jotain tekemistä siellä (krhm mitä nyt joskus itse unohdun luuraamaan ylimääräisiä krhm krhm) mutta ruutuaika kaikenkaikkiaan on rajoitettua.
Silti täytyy olla muutamassa kohtaa samaa mieltä: itse tunnen noiden muutamien sarjojen henkilöhahmot todellakin paremmin kuin sukulaiseni, mutta olemmekin tekemisissä vain pakon edessä- paria säännön vahvistavaa poikkeusta lukuunottamatta. Meillä oli ainakin kolmen päivän kriisi, kun eräs suosikkihahmomme eräässä sarjassa niin yllättäen kuoli, se oli shokeeraavaa eikä sitä tahtonut todeksi uskoa ja kyllä, ymmärtäen että kyse oli täysin fiktiivisestä henkilöstä, silti se jotenkin iski tunteisiin. Puhumattakaan siitä tyhjästä tunteesta joka seurasi, kun keväällä tuli the end peräti kahteen sarjaan, joita oli seurannut kauan aikaa ja joista oli tullut osa arkea.
Ja ehdottomasti näitä jaksoja ei voi katsoa yksin, se on puolison kanssa The Juttu, ei tulisi mieleenkään katsoa ikinä ilman häntä. Mutta ei kyllä tulisi mieleen erotakaan jos näin kävisi, huonoa siitä kyllä tykkäisin 😀
Lasten vuoro katsoa telkkua onkin sitten aamulla ennen aamupuuroa ja kouluun menoa, mitä sieltä nyt sattuukaan heitä miellyttävää tulemaan. Joskus sitten heittäydytään ihan villiksi, ja katsotaan viikonloppuna jokin leffa yhdessä!