Muijat nipottaa milloin vaatteista, milloin syömisistä, milloin läksyistä ja isät ottaa kuviot paljon rennommin. Näinkö se menee? Tässä Loogisen Miehen kannanotto sukupuolten eroihin:

”Välillä sitä miettii vaimoa katsellessa, että miksi tuo kaikki härdelli saa alkunsa? Koko ajan pitää lapsia paimentaa kuin karjaa. Tee sitä, älä tee tätä, ymmärrä nyt tämä. Siihen väliin tulee meikäläisen suuntaan huudahdus ETKÖ-SINÄKÄÄN-SAA-MITÄÄN-IKINÄ-AIKAISEKSI?

Joskus luulin että oma vaimo on siinä ainut laatuaan, mutta kavereiden kanssa keskusteltuani olen päätynyt siihen, että taitaapi olla aika tavallinen kuvio. Vaimo yrittää parhaansa ja mies tekee vain sen minkä mies vain voi. Musta vaan tuntuu, että ei nää miestenkään metodit niin kauhean huonoja ole.

Marraskuun alussa tytär lähti balettiharjoituksiin. En katsonut mitä oli laittanut päällensä. Meni tovi, niin tytär palasi takaisin ja sanoi että mun pitää laittaa lisää vaatetta. Kävin vilkaisemassa mitä sillä oli päällänsä. No shortsit ja ohuet sukkahousut. Oppipahan itse mitä tarkoittaa kylmä. Eikä tullut sillä kertaa kipeeksi.

Tuossa jokunen aika sitten lapset tulivat oma-aloitteisesti toiselta puolen kaupunkia bussilla. Normaalisti käytämme junan ja bussin yhdistelmää. Mutta vanhempi sisaruksista keksikin, että mennään kävellen kauempana olevalle bussipysäkille. Sen seurauksena 50 minuutin matka kesti tunti neljäkymmentä. Lapset tuli kotiin ja kysyin oppivatko mitään? Vanhempi nauroi ja sanoi että ei.

No sitten oli tullut koulusta viestiä ja vaimokin sitä sitten vielä korosti, että nyt pitää poikaa vähän ojentaa. Ovat tehneet luvattomia. Ketään ihmistä ei ollut kiusattu eikä omaisuutta rikottu. Mutta luvatonta oli tehty kuitenkin. Kun poika tuli kotiin ja olin juuri aloittamassa puhuttelun, niin hän tuli luokseni puhelimen kanssa ja esitteli ylpeänä videota. Siinä oli kuvattuna juuri se juttu, mistä piti puhutella. Hän kertoi aivan innostuksissaan siitä miten se juttu oli valmisteltu ja mitä kaikkea jännää siinä oli tapahtunut. Enhän minä voinut kuin sanoa sille, että olisinhan minäkin voinut tuon keksiä, mutta jos nyt sitten jatkossa olisitte varovaisia, kun siihen liittyy tämä ja tämä riski. Eikä pojat ole niitä sitten tehneetkään. Tietääkseni.

Näin isänä olen kyllä huomannut, että äijäkasvatus toimii tyttäriin ja poikiin yhtä hyvin. Ehkä paras kokemus poikiin tehoavasta oli se, kun pojalla oli 10 v synttärit kotona. Skuuteilla paikalle saapuneet pikkutestosteronipallerot olivat sata lasissa ensimmäisestä sekunnista. Eka skuutti (siis temppupotkuauta) oli purettuna tuunattavaksi (siis pimpattavaksi) jo minuutissa. Sitten porukka syöksyi ruokapöytään. Siinä vaiheessa sanoin kaikille. ”Se on kuulkaas pojat sellainen juttu, että jos täällä ei kuunnella minun sanaani, kun minulla on jotakin sanottavaa, niin pudotan tuosta parvekkeelta alas”. Samassa koko porukka syöksyi katsomaan kaiteen yli. ”Paljonko tässä on pudotusta?” Sanoisin että kymmenen metriä. ”Huisaa. Se sattuu.” Pitääkö enää sanoa, että juhlat meni putkeen?”

Terveisin Looginen Mies.

Myös nämä Loogisen miehen avautumisen saattavat kuohuttaa tai huvittaa Sinua:

Mies meni Tinderiin ja tuli äkkiä kotiin

Naisen hormonit miehen silmin

Mies haluaa makkaraa

PS. Alla olevalla punaisella linkillä voit lähettää oman, minkä vaan aihepiirin tarinasi Huonolle Äidille! Huono Äiti arpoo joka kuukausi 5! (viisi!) omaa kirjaansa JULKAISUUN päätyvän tarinan lähettäjien kesken.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nami Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Mitäs jos miehet kasvattaisivat lapset?”

  • Voi elämän kevät sanoo:

    ”Se on kuulkaas pojat sellainen juttu, että jos täällä ei kuunnella minun sanaani, kun minulla on jotakin sanottavaa, niin pudotan tuosta parvekkeelta alas”. Tässä suurin virhe eli uhkaa sellaisella asialla minkä voit myös oikeasti toteuttaa. Kyllähän siitä lasu tulee jos tuollaisen toteuttaa. Jossain iässä se uhma tulee kuitenkin että kokeilenpa onko isä tosissaan. Muuhun en viitsi edes kommentoida muuta kuin sen että äidit yleensä ennakoi ja estää pahoja tapahtumasta, mutta isät kyselee että ”opitko mitään”. Toimii kouluikäisen kanssa mutta äidithän perinteisesti kasvattaa sen vauva- ja taaperoiän ajan ja siihen ei tuo systeemi toimi. Isät perinteisesti kiinnostuu lapsista sitten kun nämä ovat omatoimisia eli ei tarvitse kuin jälkeenpäin kysyä ”opitko jotain” eli ei tarvitse itse opettaa mitään vaan kettuilla jälkeenpäin ja naureskella lapsen virheille.

  • Nami sanoo:

    Pitää kyllä myöntää että tuossa on se pikkuinen totuuden siemen. Itse tosin olen monen muun mielestä äijämäinen mutsi, mä olen se joka oikein yllyttää lapsiaan kiipeilemään ja kokemaan (tosin valvovan silmäni alla), ei kaiken täydy olla niin justiinsa aina, olen yrittänyt ottaa myös miehestäni mallia, uskon että vastakohdat voivat oppia toisistansa myös paljon 😉

  • Yeni sanoo:

    meillä mä olen enemmän se kanaemo, joka muistuttelee lääkäreistä, tanssiharkoista ja repun sisällöstä sekä vauvan ruoka ja päiväunirytmeistä ja mies myös luottaa siihen ettei sen tarvii muistaa mitään ku mä muistutan kuitenkin.

    nyt vaihtu osat kun menin töihin ja mies jäi isyyslomalle. Lähdin samantein viikoksi työreissulle ja tulin takaisin puhtaaseen kotiin, jossa asiat rullasi, esikoinen oli selvinnyt kouluun ajoillaan ja käynyt harkoissa, lapset söi vihanneksia päivällispöydässä ja heillä oli ruokarytmit ja nukkumisrytmit edelleen samat.

    Kun kysyin miten mennyt, niin rutiineja ja aikataulutuksia välttelevä mies totesi, että aluks oli vähän hankalaa, mutta opin että kun asiat tekee tiettyihin aikoihin ja tietyssä järjestyksessä, niin se ei ole enää kaaosta.

    Eli ei ne äidit ihan turhaan luo rutiineja ja ylläpidä järjestystä niiden avulla.

  • Milia sanoo:

    Kyllä meillä lasten hoito on mieheni hallinnassa. Hän hoitaa tyttäremme päiväkotiin, oikeat vaatteet, varavaatteet ja tarvittavat harrastusvälineet. Hän kuuluu myös päiväkotimme vanhempainneuvostoon ja on erittäin kiinnostunut miten päiväkodissa lapsiamme kasvatetaan. Huolehtii että lapset saavat vitamiinit. Hänelle säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä ja hän myös kokkaa perheellemme.
    Ilman miestäni minä äitinä olisin hieman hukassa lastemme kanssa. Itse olen se vähän rennompi ”ei se ole niin justiinsa” tyyppinen.
    Jos mieheni on työmatkalla, en välttämättä kiinnitä niin huomiota onko tyttärillä ne saman parin sukat jalassa vai ei. Yhdessä asetamme kyllä rajat lapsille, mikä on sallittua ja mikä ei, mutta mieheni on se nipottavampi ja stressaavampi osapuoli.

  • Äippä sanoo:

    Luulen että suurin osa täys päisistä miehistä kykenee hoitaa lapset aivan yhtä hyvin kun nainenkin. Heille pitää antaa vaan mahdollisuus siihen. Jos asiat pitää hoitaa aina äidin tapaan ei isää kauan kiinosta edes yrittää osallistua lasten hoitoon.

  • Memi sanoo:

    Arvoisa Looginen Mies,
    nyt käsi sydämelle:

    Jos olisit lapsien kotona ilman rouvaa viikon ajan, montako kertaa lapset pesisivät hampaansa, tai montako kertaa olisit pessyt alle kouluikäisten hampaat?
    Entä mitenkäs teillä syötäisiin, koko viikko einesmoskaa telkkarin edessä tai mäkissä?

    Äijä-isänikin piti huolen, että hampaat pestiin aamuin illoin ja syötiin kunnon ruokaa pöydän ääressä, vaikka äiti ei olisikaan ollut kotona. Sama linja jatkuu lastenlasten suhteen.

    Puolisoni vanhempia ei olisi aikanaan voinut vähempää kiinnostaa esim. lasten hampaidenpesusta, säännöllisistä ruokailuista tai pöytätapojen opettamisesta huolehtiminen.
    Arvaa siis, kuka meillä nalkuttaa em. asioista jälkikasvulle.

    Ja kuinka monta ulkoilmareissua lasten kanssa on mennyt ns. reisille sen takia, että puoliso on mennyt uskomaan lasten ”en mä tartte/haluu lämpimämpiä vaatteita päälle”-mölinäprotestia, eikä ole pakannnut lisävaatteita mukaan. Parhaimmillaan paikassa, jonne on tehty tunti matkaa, on vietetty vartti suunnitellun useamman tunnin sijaan, koska lapset ovat ruvenneet itkemään kylmyyttä(en ole ollut näillä kerroilla kotona lähdön aikaan).

  • Sini sanoo:

    Niin… nämä miehet ei sitten kyläpaikassa vahdi lapsia, etteivät ne koske mihinkään korvaamattomaan esineeseen ja riko sitä (ylipäätään se, ettei kaikkeen tarvii koko ajan koskea) ja väitän että vian yksi mies miljoonasta tietää koska lapsella on seuraava hammaslääkäri ja että mitä varusteita tarvitaan talveksi. Jos illalla ketrotaan, että aamulla on hiihtoa niin väitänpä että iskä löytää kaapista vain liika pienet toppavaatteet, monot ja hiihtimet.
    Kaikesta tästä muistamisesta ja huolehtimisesta tulee se äitien ressi, nalkutus ja sekopäisyys.