Äiitiii saanko mennä yökylään kaverille? Saako kaveri tulla meille? Joookoo pliis?

Yleensä lapset hinkuvat yökylään. Vähän liiankin usein. Ymmärtäähän sen, paljon aikaa olla kaverin kanssa ja supatusta pitkin yötä. Monet muistelevat ilolla omia lapsuuden yökyläilyjään. Mutta entäs kun lapselle kyllä sopii se, että kaverit yökyläilevät hänen luonaan, mutta häntä ei saa millään ilveellä ystävän kotiin?


Ylin kuva Providence Douget.

Yökyläajatus saattaa kyllä kiehtoa lasta, mutta käytännössä se ei koskaan onnistu. Kaverille asti päästään, ja kaikki on kunnossa. Tarpeelliset tavarat mukana, kaveri kiva ja tiedossa pitäisi olla kiva ilta. Mutta sitten iskee paniikki, ja lapsi soittaa parkuen että hakekaa mut pois, haluan kotiin. Eihän siinä auta muu kuin lähteä ajamaan keskellä yötä.

Vai miten tässä sitten pitäisi toimia? Eihän lapselle voi sanoa, että ”et pääse yökylään kun haluat sieltä kuitenkin kotiin”. Ja olisi kiva, että lapsi pärjäisi kyläilemässä, kun he kerran näistä yön yli vierailuista niin tykkäävät. Muuten touhu menee siihen, että omista ovista lappaa kavereita pyjamat ja unilelut kainalossa joka viikonloppu, mutta oma lapsi ei pääse muiden luo.

Se käy nimittäin ihan työstä olla aina emäntäpuolella näiden kyläilyjen kanssa. Kivojahan lapsen kaverit ovat, ja on mukava katsella kuinka kaverukset viihtyvät yhdessä. Mutta kun se on niin raskasta! Välillä ei vaan jaksaisi lapsia meillä yökylässä. Silloin ei pysty samalla tavalla rentoutua, lapsivieraankin kanssa on vähän vieraskorea. Ja pitäähän lapsia passata ja tietenkin heistä on vastuussa. Viikonloppuna, jolloin haluaisi vaan maata sohvalla paitulissa katsomassa telkkaa, on lisähommaa lapsen kaverista.

Sitten kun tämä toistuu joka ikinen viikonloppu. Ja lapsia pitää noutaa ja kuskata kotiin. Välillä tuntuu että menee vähän liian rasittavaksi tämä kuvio.

Mutta mikä ratkaisuksi? Pitääkö omaa lasta vain karaista? Vai rajoittaa yökyläily muutamaan kertaan vuodessa?”

Nimim. Tervetuloa meille?

P.S. Kaverisynttärit ne vasta väsyttäviä onkin…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle P -äiti Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä kun lapsi ei pärjää yökylässä?”

  • mm 38 sanoo:

    ”Eihän lapselle voi sanoa, että ”et pääse yökylään kun haluat sieltä kuitenkin kotiin”.”

    Eikö nimenomaan näin pidä sanoa, koska se on totta? Hiukan voi kyllä kaunistaa asiaa eikä töksäyttää, mutta parhaiten sujuu kun lapsen kanssa puhuu asiat asioina eikä keksi tekosyitä. ”Katsotaan sitten kun olet vähän isompi, muistatko että viimeeksi alkoi pelottamaan, kyllä sinä ehdit kun olet sen-ja-sen ikäinen”. Ja tottakai tulee vastalauseita, mutta jos asian perustelee, niin tavallinen kouluikäinen lapsi sen kyllä lopulta ymmärtää, että päätös on hänen hyvinvointiin tähtäävä.

  • nainen83 sanoo:

    mitä teen 8 v tyttöni kanssa minulla on miesystävä Helsingissä ja en pääse häntä paljoa näkemään koska asun eripuolella suomea tyttöni kanssa ja hän on minussa liikaa kiini eikä jää mielellään yökylään olen hyvin masentunut tälläsestä etten saa ihmisuhdetta!

  • KV sanoo:

    Tyttö on nyt 12.v ja yökyläilijöitä on silloin tällöin, kuskaan jos on todellinen tarve. Meille ei taas saa tulla hakemaan ennen puolta päivää, ellei ole ihan pakko 😊 Minä kyllä touhuan omiani, luen tai katson telkkaria. Toki ovat jo sen ikäisiä että ovat tyytyväisiä jos pysyn kauempana. Että vedät sen paitulin ja sohvalle vaan!

  • P -äiti sanoo:

    Yökylärumbaa rauhoittaa selvät säännöt. Joka viikonloppu ei tule yökyläläisiä eikä joka viikonloppu mennä yökylään. Jokainen perhe laatii omat sääntönsä. Meillä tahti on max kerran kuussa. Kesällä (loma-aikaan) voi olla tiuhempaan. Meille ei myöskään tulla perjantaina yöpymään. Lapset voivat mennä silloin yökylään, jos joku heidät huolii. Vieraat tulevat vasta illansuussa (17-18) ja lähtevät aamulla klo 11 mennessä. Vieraita ei haeta eikä viedä. Omat lapset noudattavat samoja sääntöjä lähtiessään yökylään. Toki välillä poiketaan ym. säännöistä syystä tai toisesta, mutta perussetti on tuo. Jos yksi lapsi on saamassa yökyläläisen, kannattaa kannustaa sisaruksia kysymään yökyläläiset samaan aikaan. Yksi tai useampi vieras menee samalla vaivalla.

    Yökyläilyinto menee aalloissa. Vaikka joskus olisi hirveätä tunkua kumpaankin suuntaan, niin hetken päästä kukaan ei ole menossa minnekään.

    Lapsi ei pärjää yökylässä -tapauksen ratkaisisi lapsen iän (ja kypsyyden) mukaan. Alle kouluikäisen, ehkä ykkösluokkalaisenkin kohdalla toteaisin suoraan, ettei ole vielä aika kyläilylle varsinkin jos taustalla on huonoja kokemuksia. Alakouluikäisten kanssa yrittäisin sopia yökylään paikkaan, jossa on luottoaikuinen ja/tai paikka on matkan päässä. Ja sitten siedätys. Yökyläläistä ei haeta kotiin, vaikka kuinka olisi ikävä. Kyläpaikan aikuisen kanssa on toki keskusteltava, että meillä on tässä tämmöinen juttu, että hän pystyy ikävän iskiessä tsemppaamaan lasta. Omalle superreippaalle esikoiselle kävi (vahingossa) juuri näin. Ystäväni, jonka lapsen luona hän oli elämänsä ekaa kertaa yökylässä, tuki lastani nukkumaanmenoaikaan – matkaankin oli aika paljon – hän selätti pelkonsa eikä ikinä sen jälkeen tullut ongelmia yökyläilyssä.

    Jos yökyläilyt stressaa ja rasittaa, niin EI on hyvä vastaus. Ehtii ne lapset myöhemminkin yökyläillä – viimeistään kun muuttavat omilleen. 😀