Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Täytän pian 35 vuotta. Meillä on mieheni kanssa yhteistä matkaa 15 vuotta ja näiden vuosien aikana olemme saaneet kolme ihanaa, tervettä poikaa. Haaveilin jo hyvin nuorena suuresta perheestä, isosta nauravaisesta, kinastelevasta ja rakastavasta lapsikatraasta. Esikoisemme täyttää pian 10 vuotta. Olen halunnut kovasti neljättä lasta ainakin viimeiset kuusi vuotta. Pinnallisesti, olen haaveillut tytöstä.

Olen yrittänyt mieheni kanssa asiasta puhua kaikki nämä vuodet, mutta vastaus on ollut jyrkkä ei. Välillä jätän asiasta puhumisen, ja on saattanut mennä vuosikin etten ole ottanut asiaa puheeksi. Kokeillut taas uudelleen, edelleen vastaus on ei. Mieheni ajattelee, että miksi ottaa riskiä saada ei-terve lapsi, kun terveitä on jo kolme. Hän myös nauttii siitä, että lapset ovat isoja ja on enemmän vapautta, ja taloudellinen tilanteemme on hyvin tasapainossa.

Olen itse miettinyt, kuinka sitä sitten kiikkustuolissa harmittelisi jos ei edes kokeilisi. Olisiko saanut sen oman prinsessan. Loppupeleissä, jos ajatellaan ihan järjen kanssa, sukupuolella ei olisi niin suurta merkitystä, toiveissa toki olisi saada terve lapsi.

Kuva Eric Ward. Artikkelikuva Khadeeja Yasser.

Muutama kuukausi sitten puhuimme mieheni kanssa asiasta uudelleen, tällä kertaa hän suostui. Totuttuun tapaani innostuin asiasta, aivan liian paljon, aivan liian nopeasti. Yritin tartuttaa innostuneisuutta myös mieheeni, ja huomasin, ettei hän nauttinut asiasta lainkaan. Hyvin pian jouduin toteamaan, että unohdetaan koko asia. En halua miestäni pakottaa, kyseessä kuitenkin elämää suurempi asia, jonka tulisi olla yhteinen halu ja toive. Mieheni oli hyvin helpottunut ja tyytyväinen, kun sanoin että unohdetaan koko juttu. Hän pelkää, että emme saisi tervettä lasta… ja on alkanut tartuttaa pelkoaan myös minuun. Yritän kuitenkin ajatella, että elämä antaa sen verran kuin sitä jaksaa kantaa.

Olen miettinyt eroa miehestäni tämän asian vuoksi, se hiertää välejämme entistä enemmän, päivä päivältä. Biologinen kelloni tikittää, eikä se pysähdy. En ole ajatellut, että eroaisin sen vuoksi, että etsisin uuden miehen joka tekisi minulle neljännen lapsen. Ei. Tämä asia vain on välillämme. Olenko vain liian itsekäs?”

Nimim. Biologinen kelloni ei pysähdy

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Helsinkiläinen Peruuta vastaus

33 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä, kun biologinen kello ei pysähdy?”

  • Älärikositämikäeiolerikki sanoo:

    Mä jäin miettimään, että haluatko enemmän vauvan vai herättääkö se ajatus sinussa niin suuria onnen tunteita ja ajatuksia onnistuneista vauva-ajoista ja kaipaat sitä? Tunteitasi yhtään vähättelemättä, miettisin tarkkaan, mitä oikeasti haluat. Onko pelkona tyhjä syli ja pesän tyhjeneminen lasten kasvaessa?

    Teillä käsittääkseni menee kuitenkin parisuhteessa muuten hyvin ja ilmeisesti olet voittanut isälotossa ja saanut lapsillesi hyvän isän? Jos näin on ja lapsitoive on kovin vahva, niin voisit lähestyä asiaa myös tältä kulmalta miehesi kanssa jutellessa, kertoa, että hän on hyvä mies, isä ja puoliso ja sen vuoksi haluaisit vielä pienen käärön hänen kanssaan. Toisaalta miettisin myös sijais- tai tukiperheenä olemista – perheellänne voisi olla tällaiseen paljon annettavaa ja voisitte itsekin saada siitä paljon. Vauvakuume ja biologinen kello kun ei välttämättä hiljene, vaikka saisitkin vielä yhden lapsen. Itse pahasti isälotossa hävinneenä en kyllä näe järkeä erossa, jos suhteessa muuten on kaikki hyvin. Maksaisin mitä tahansa, että exäni ei olisi käynyt lapseen kiinni, haukkunut, huutanut ja vaikka mitä. Että perhe olisi ehjä. Joten älä väheksy sitä, mitä sinulla on äläkä missään nimessä pidä sitä itsestään selvyytenä.

  • Jo riittää sanoo:

    Olet. Älä missään nimessä painosta puolisoasi enää. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on. Ketään ei saa pakottaa isäksi.

  • Nimetön sanoo:

    Kannattaa nyt keksiä elämälleen muutakin sisältöä kuin raskaus ja vauva. Aloittakaa yhdessä joku kiva harrastus ja ottakaa vaikka koira.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Jos miehesi puhuu totta (eikä vain käytä tuota en-halua-sairasta-lasta-väittämää tekosyynä), on asia helposti hoidettavissa. Eli lapsettomuusklinikalle mars mars ja IVF sekä alkioiden kromosomiseulonta käyttöön. Siinä lapsen kromosomit tarkistetaan ennen alkion siirtoa kohtuun, joten on tiedossa jo ennen raskauden alkamista, että lapsi on kromosomeiltaan terve. Homma ratkaistu, voitte tehdä lapsen.

    Jos taas se olikin vain mieheltä tekosyy, niin eroa peliin, valehtelevaa miestä ei kannata pitää.

  • abc, sanoo:

    🤣🎂
    EEKUN EROO—!!

  • Pulttibois sanoo:

    Ajattelin kysyä toisten päin. Jos pohdit haluasi saada vielä lapsi, niin mitä tunteita sinulla on halun takana? Mitkä ovat ensimmäiset mielikuvat, jotka nousevat positiivisena mieleen? Odotus? Läheisyys vauvan kanssa imettäessä? Kun lapsi kasvaa ”isoksi” ja aloittaa ensimmäiset irtiotot?
    Jos mieleen palaa erityisesti vauva aika, voisiko kyse olla siitä että kaipaat tuohon aikaan liittyvää läheisyyttä ja perheen yhtenäisyyttä? Ensimmäiseltä luokalta lähtien lapset kasvavat vauhdilla ja pois päin äidistä. Ensin pienin askelin ja teini-iässä isoin ponnistuksin. Se yksi yhtenäinen orgaani, perhe, muuttaa muotoaan pysyvästi. Tyhjän sylin syndrooma iskee jo kauan ennen kuin lennetään pesästä. Ja silloin voi herätä ajatus, että josko vielä kerran, jos viisareita voi vielä kääntää? Ei voi.
    Mutta voisiko tuota turvallisuuden tunnetta, läheisyyttä lapsien kanssa ja koko perheen yhtenäisyyttä kehittää jollain muulla tavalla kuin hankkimalla uusi lapsi, joka vaarantaa koko nykyisen perheesi? Jos nyt maltat odottaa muutaman vuoden, lapsesi kasvavat aikuisiksi ja perustavat oman perheen. Sinusta tulee mummi ja voit olla se läheinen, aina tarvittaessa paikalla oleva sielunviisas. Ikääntyminen tuo siis paljon myös mahdollisuuksia eikä kaiken tarvitse olla omaa, voidakseen siitä nauttia.

    • Kaipaus sanoo:

      Viisaasti puhuit. Itsekin kamppaillut tyhjän sylin kanssa, mutta ajattelen että isoin kaipaus on juurikin tuohon läheisyyteen ja tietynlaiseen kuplaan kaipaamista, jolloin oli pienet lapset, pienet murheet. Ei se aika koskaan enää palaa. Se on vain hyväksyttävä. Nyt on isot lapset, isommat murheet eikä uusi pienokainen poista sitä, että teinien kanssa on välillä tosi haastavaa eikä perhe-elämä enää ole niin symbioottista kuin se oli joskus. Olen kolmen lapsen äiti, joista kaksi vanhempaa jo yläkoulussa ja nuorin eskarissa. Teinitkin kaipaavat sitä paitsi huomiota ja läsnäoloa osakseen -vaikka eivät välttämättä osaakaan oikein ottaa sitä vastaan. Irti pyristelemisestä huolimatta he kaipaavat vielä vanhempien välittämistä ja uusi vauva veisi väistämättä vanhemman etäisemmäksi. Meillä kävi vähän kuopuksen syntyessä niin ja nyt paikkaillaan varsinkin keskimmäisen osalta tätä vähemmälle huomiolle jäämistä. Alkuperäisen kysymyksen lähettäjälle vinkki: jos päädyt(te) olla tekemättä (saamatta) lasta, yritä hyväksyä ja käsitellä lapsihaaveeseen kietoutuvat tunteet, jottet katkeroidu. Itse olen hyväksynyt sen, että kaipaus ei koskaan täysin lähde minusta ja sen kanssa on vain opittava elämään. Se kertoo minulle myös siitä, että elämä on ollut erityisen onnellista silloin, kun lapset olivat pieniä ❤️

  • Suurperheen äiti sanoo:

    Koko ajan puhutaan vaan yli 35v riskeistä raskaudessa, mutta ei niistä eduista mitä siitä seuraa. Tuntuu siltä että suurin syy miehellesi on se pelko. Suunniteltu raskaus ja lääkärissä käynti ennen sitä voisi auttaa asiaan. Suurempi riski raskaus on sinulle kuin vauvalle.
    Ja tosiaan kuten sanoit että innostuit, ja huomasit että mies ei. Tuohan on ihan normaalia monen lapsen jälkeen. Ensimmäinen on aina se outo uusi kokemus, mutta mies kun ei kanna lasta sitä 9kk niin koko raskaus jää vaan helposti ajatuksen tasolle, että se vauva sieltä joku päivä vaan ilmaantuu.
    Itse olen 40v ja raskaana, viimeinen kolmannes menossa ja ongelmia ilmaantunut koko ajan. Vauva voi hyvin, mutta itsellä kaikki mahdolliset. Hyvillä mielin kuitenkin ollaan, vaikka huolihan tuolla miehellä on koko ajan. Mutta kyllä lääkärit ja neuvola tekee kaikkensa, välillä vaan käyntejä on paljon.
    Ja tosiaan mieheni ei halunnut uutta lasta, ei tätä eikä edellistäkään. Kuitenkin edellinen isin pikku mussukka, jota ei hoitoon halua edes yhdeksi yöks. Ja nyt tosiaan todella suojelevainen minua kohtaan, kun tietää riskit.
    Tällä hetkellä meillä 6 lasta ja miehen lapsiluku oli 4. Kuitenkin aina kun lapsi syntynyt, näkee miehen olemuksesta että ratkaisu oli oikea.
    Eikä tuolla sukupuolellakaan väliä ole, pojat on helpompia murrosiässä. 😉 Mies tosiaan toivoo poikaa kun kaks nuorinta tyttöjä ja molemmat osaa olla todella kiukkuisia. Opettanut kyllä pojille milloin ei kannata mennä ärsyttämään tyttöjä.
    Nostakaa se kissa pöydälle peloista ja odotuksista, se lapsi ei ole paha asia ja varmana sitä rakkautta riittää isälläkin montaa lasta kohtaan vaikka ei siltä heti näyttäisikään. Suurta perhettä ei olla kaduttu, vaikka taloudellisesti rajotteita tuokin. Lapset kasvavat ja kohta huomaatte kuinka yksi toisensa jälkeen lentää pesästä, mutta silti iloa elämään tuovat.

  • Kreeti sanoo:

    Ymmärrän halusi, lapsen kaipuu on vahva vietti. Kannustan kuitenkin miettimään asiaa rauhassa.

    Avioero olisi iso asia sekä sinulle, miehelle että lapsillesi. Elämäsi mullistuisi ja mikään ei takaa että löytäisit hyvää puolisoa joka tarjoaa sinulle sen ”puuttuvan” lapsen. Uuspeheissä on myös omat ongelmansa.

    Mieti mitä asioita on vaakakupissa (pääosin toimiva parisuhde ja kolmilapsinen perhe vs ero ja mahdollisuus uuteen lapseen) ja kun ratkaisusi teet yritä työstää kohti parempaa tulevaisuutta.

    Suosittelen että keskustelet asiasta ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.

    Itse kaipasin 36-vuotiaana neljättä lasta, mielipiteeni muuttui kun näin teini-ikäisen kehitysvammaisen ja hänen äitinsä.

  • Tiina sanoo:

    Itse olin aina kuvitellut haluavani pari lasta, suurperhe ei ollut käynyt edes mielessä. Tuli lapsi ja toinenkin, vauvakuumeen myötä vielä kolmaskin. Toinen lapsemme jäi hädin tuskin henkiin ja on kehitysvammainen, joten pelko sairaasta lapsesta oli kertaalleen jo toteutunut. Yllätykseksi itsellenikin aloin toivoa vielä neljättä lasta. Miehelläni ei ollut tällainen käynyt mielessäkään, joten hän oli järkyttynyt. Ei varsinaisesti itse sitä halunnut, mutta ei myöskään kieltäytynyt. Olisin luultavasti ”tullut järkiini” jos mies olisi kovasti ollut vastustanut, mutta hän sanoi, että hänen mielestään lapsi on liian iso asia kiellettäväksi toiselta ja hän ei halua olla niin suuren haaveen esteenä.

    Jännä, että se tuntuu aina olevan se vauvaa haluava nainen, jota pidetään itsekkäänä.

  • Onnellinen kuitenkin näin sanoo:

    Minulla on neljä lasta ja biologinen kello ei ole hiljentynyt täysin vieläkään. Onneksi alkaa myös löytyä muita asioita, joita kaipaa, ainakin välillä, esim. oma aika. Olen miettinyt muita mahdollisuuksia olla joidenkin lasten elämässä läsnä, koska tiedostan että jonkun on oltava viimeinen vauva. Oma ikä ja haaveilemani lapsen terveys mietityttää myös. Mieheni ei myöskään halunnut lisää lapsia ensimmäisen kahden lapsen synnyttyä, mutta reilun tauon jälkeen lapset kolme ja neljä olivat yhteinen päätös ja hyvä niin. Tämän kokoisessa perheessä riittää pyöritettävää molemmille.

  • Siru sanoo:

    Lapsi on yhteinen, sen on oltava yhteinen päätös.

  • mummeli sanoo:

    Näissä lapsiasioissa se mies helposti kieltää naiselta sen lapsen vaikka tietää että naiselta melko aikaisessa vaiheessa se kyky niitä lapsia saada katoaa ja mies itse voi saada niitä niin kauan kuin elää. Jos kieltää vaimolta sen lapsen tekee silloin itsensä kyvyttömäksi saada niitä lapsia jos on niin tärkeää hähelle olla niitä saamatta.

  • Rakkaus edellä sanoo:

    Itse olen tilanteessa jossa meillä on 2lasta ja itse toivoisin kolmatta kovasti… Itse olen ollut ainut lapsi ja toivon että omat lapseni saisivat elää suuremmassa perheessä.. Mies ei ole totaali kieltäytynyt kolmannesta mutta ei sitä mielellään haluaisi koska haluaa tarjota lapsille ulkomaanmatkoja harrastuksia yms muita jotka sitten taas omasta mielestäni eivät ole niin asia numero yksi perheessä.. Mutta en siksi voisi kuvitella eroavani miehestäni sen vuoksi jos ei lasta halua enää.. Kyllä olisin surullinen tovin jos toisenkin mutta kyllä siitä yli pääsee ja voihan sitä ryhtyä tukiperheeksi lapselle (pojalle meidän tapauksessa) jos sen kaipuu on vielä tai ottaa koiran jonka kanssa harrastaa juttuja vaikka ei nyt sama asia olekkaan..

  • Ymmärrystä kehiin sanoo:

    Olen kyllä aivan eri mieltä parin edellisen kommentoijan kanssa. Pitäisikö omat haaveet vaan aina haudata, unohtaa, olla tyytyväinen siihen mitä on? Tämä on kyllä naisille tyypillinen asetelma, ollaan vaan kiltisti hiljaa ja tyydytään siihen mitä saadaan, ei edes haaveilla mistään enemmästä. Nainen kuitenkin kantaa sen lapsen 9kk, synnyttää sen, usein imettääkin, ja tuntuu siltä, että suurimmassa osassa perheitä myös nainen hoitaa lapset suurilta osin, ja hoitaa heidän menonsa ja pitää kalenterit ajantasalla.

    Mikäli perheessä on sellainen asetelma, niin mielestäni pitää miettiä sitäkin, että jos nainen kokee jaksavansa vielä yhden lapsen, niin miksi ei voisi haluta yhtä lisää? Onhan se naisenkin elämä, ja ehkä hänen suurin haaveensa.

    Mites, jos nainen kieltäisi miehen suurimman haaveen? Olisiko se ihan ok?

    • Äiti 74 sanoo:

      Tämä haave sattuu koskettamaan myös lapsen isää. Ei tätä voi verrata miehen haaveeseen esim urheiluautosta. Lapsi on myös isälle sen vähintään 18 vuoden asia. Erittäin itsekästä ajattelua. Mitä jos mies haaveilee yhteisestä ajasta vaimon kanssa, 2 keskisistä lemmen lomista. Nämä on nimittäin esim mun miehen haaveita. Vihdoinkin yhteistä aikaa aikuisten kesken, kahdestaan mökillä kyhnyttelyä, seksiä silloin kun mieli tekee, eikä silloin kun jaksaa ja kerkiää. Millä oikeudella naiset kuvittelee, että se lapsi on yksistään naisen asia ja yksinoikeus. Silloin se on sitä, kun tekee sen lapsen yksin jossain laitoksessa ja käyttää tuntematonta luovuttajaa. Silloin, kun se lapsi tehdään jonkun kanssa, niin se on YHTEINEN ASIA kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toisesta vanhempaa , jos ei toinen halua. Suututtaa todella tuollainen ajattelutapa. Enkä voi naisena edes käsittää tuollaista itsekkyyttä.
      Jos se lapsi on niin tärkeä, eroa ja etsi mies joka siihen suostuu.

      • Kenen haaveet haudataan? sanoo:

        Niimpä, siis ainahan sitä voi erota ja tehdä toisen kanssa lapsen. Toivon mukaan se mies on ottanut tämänkin huomioon. Jos naisen suurin haave on vielä yksi lapsi, ja mies ei millään enää yhtä halua, niin voi olla pian että iskä on viikonloppuisä niille edellisillekin lapsille, ja äiti ja lapset elävät uutta onnea uuden isäpuolen kanssa.

        • Moralisoija sanoo:

          Tämä olisi kyllä äidiltä itsekkyyden huipentuma. Että rikotaan lapsilta perhe ja oma avioliitto koska itse halutaan vielä yksi lapsi, vaikka niitä on jo kolme? Miksi se neljäs on tärkeämpi kuin ne 3 ensimmäistä? Pelkkää ahneutta.

          Ja mikä takaa että se vauvakuume loppuu siihen neljänteen? Varsinkin jos sieltä tuleekin taas poika. Sitten se viides on taas se äidin suurin haave. Tuo on epäreilua lasten isää kohtaan, joka ehkä haluaisi siirtyä jo elämässään eteenpäin. Jos perhe pysyy ikuisesti pikkulapsiperheenä, koko perheen mahdollisuudet liikkua/harrastaa/matkustaa, ja myös käyttää rahaa, kapenevat. Äiti on nyt hyvä ja menee vaikka terapiaan käsittelemään tämän oman ongelmansa.

          Täyttä järjettömyyttä rikkoa lapsilta perhe, varsinkin kun sekään ei välttämättä tuota äidille sitä neljättä lasta: hänhän itse sanoo että ei jättäisi miestään hankkiakseen uuden, ja vaikka yrittäisi, ei sitä uutta miestä välttämättä enää ehdi löytyä. Lopputulos on joka tapauksessa se, että sitä neljättä lasta ei nyt vaan saa, joten kannattaisi nyt vaan käsitellä tämä surunsa ja siirtyä eteenpäin, niin kauan kuin on perhe ehjänä. Lapsellista heittää koko kenno munia roskiin siksi että paketista puuttui yksi.

          • Helsinkiläinen sanoo:

            Vai että itsekkyyden huipentuma? Se on itsekkyyden huipentuma, että mies sanelee perheen elämäntilanteen, ja päättää, että nyt saa vaimolta vauvat riittää, vaikka vaimo on eri mieltä. Miedhän pystyy saamaan lapsia vielä vuosikymmenenkin ajan uuden puolison kanssa, joten päätös on lopullinen vain naiselle. Selvästikään avioliitto ei ole kunnossa vaan läpikotaisin mätä, jos tällainen tilanne tulee, eikä sellaisessa avioliitossa ole enää mitään rikottavaa jäljellä, koska se on jo täysin rikki.

            Mies on todennäköisesti jo katsonut itselleen uuden puolison, ja siksi lyö nykyisen kanssa jarruja pohjaan vauvan suhteen.

      • Vauvahaave vai lapsihaave vai jälkeläishaave sanoo:

        Ja miksi isän haave on aina urheiluauto tai joku tavara. Ei juu tosiaan voi verrata elävään olentoon. Se lapsenkaipuu on aika kova, jos verrataan urheiluauton kaipuuseen. Lisäksi aina puhutaan ”vauvakuumeesta”, vaikka usein nainen haaveilee ihan LAPSESTA, eikä vauvasta. Sitten aletaan jauhaa, että ”ei se ole vauva kun hetken”. Mutta tosiaan monen naisen tai miehen haave koskee nimenomaan lasta ja jälkeläistä, ei vauvaa.

      • Tasapuolisuutta sanoo:

        Ja haluaako se vaimo enää siinä vaiheessa yhteistä aikaa ja romantiikkaa, jos mies käskee haudata suurimman haaveen? Jos se romantiikka ja villi seksi on miehen suurin haave, niin nehän voidaan kans tasapuolisuuden nimissä haudata 😅

  • kolmen äippä sanoo:

    Itsekin aina halusin neljä lasta, se oli suurin haaveeni. Asiat eivät kuitenkaan mene aina toiveiden mukaan, itse meinasin menehtyä kuopuksen synnyttyä istukan repeämään ja siitä aiheutuneeseen runsaasen verenvuotoon. Neljäs lapsi jäi haaveeksi, tärkeintä on että näillä kolmella on elossa oleva äiti.

    Sinun kannattaa miettiä tarkkaan, mikä elämässäsi on tärkeintä. Vauva on pieni vain hetken, mutta lapsenasi, elämässäsi koko ikäsi. Onko sinulla riittävästi annettavaa kaikille lapsillesi, vaikka vauva tulisikin. Oletko valmis siihen, että se mahdollisesti repii ymmärtääkseni toimivan parisuhteesi? Ei se uusi puoliso uusine lapsineen aina tuo sitä onnea. Usein käy niin, että sitä ”entistä elämää” osaa arvostaa vasta sen menetettyään.

  • Ammattilainen sanoo:

    Olet ajatellut hyvin järkevästi, kun mietit ettei kannata, jos molemmat eivät sitä halua. Kannattaa miettiä, mikä auttaisi itseä päästämään irti, menemään eteenpäin, miehesi kanssa? Jos tarkemmin ajattelee, tuo ei ole välttämättä järkevä syy eroon. Se on vain käsiteltävissä oleva asia. Hakeudu juttelemaan ammattilaiselle. Esim. perheneuvola tai neuvolapsykologi auttaa näissä tilanteissa. Asian käsittely on satsaus samalla perheen koossa pitämiseksi. Ehkä löydät pikku hiljaa jonkun muun kunnianhimon kohteen tai projektin esim. työelämässä tai miehesi kanssa yhteisessä elämässä? Se auttaa yleensä päästämään irti jostakin, mikä ei toteutunutkaan. Ehkä nyt olisi mahdollista satsata parisuhteen kehittämiseen ja vaalimiseen? Uusi lapsi saattaisi lähinnä haastaa sitä. Sama tilannehan olisi, jos yrittäisitte lasta, muttei sitä sitten kuuluisikaan? Mieti mahdollisia seurauksia, miten suhteenne sitten kehittyisi, jos tekisitte lapsen vaikka mies on sitä vastaan? Miten se vaikuttaisi lapseen? Kyseessä on arvovalinta, josta olette puolisoina erimielisiä. Sitä asiaa voi käsitellä!

  • Tytär, muttei äidin prinsessa sanoo:

    Mikään ei takaa, että uusi vauva olisi tyttö. Eikä sekään ole varmaa, että tytöstä tulisi se äidin prinsessa, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja vielä aikuisinakin.

    Lapsille asetetaan vielä tänäkin päivänä valtavia odotuksia pelkän sukupuolensa perusteella. Jokaisen lapsen tulisi kuitenkin saada kasvaa omaksi itsekseen ilman valmiiksi valittua muottia.

  • Tuttua sanoo:

    Olen ollut samassa tilanteessa. Ensin mies vastusti ensimmäistä lasta ja sitten pontevammin toista. Ensimmäinen on rakas poikani mutta kaipasin mös tytärtäni niin, että sydän huusi tuskaa.
    Sain molemmat lapseni mutta se rikkoi jotain pysyvästi väliltämme. Harkitsin vakavasti eroa ensimmäisen ja toisen lapsen välissä ja menetin pysyvästi kunnioituksen miestäni kohtaan. Hän oli molemmille hyvä isä mutta minua ärsytti se lässyttäminen ja lepertely tyttärellemme, kun tiesin, ettei mies häntä halunnut.
    Liitto päättyi lopulta eroon mutta minulla on iki-ihanat lapseni.
    En kuitenkaan voi suositella kenellekkään, että lapsia tehdään ilman olempien halua.

    • Moralisoija sanoo:

      Sinä pakotit miehen hankkimaan lapsen jota hän ei halunnut. Hän kuitenkin nousi tilanteen tasalle ja on lapselle hyvä isä. Ja sinä olet siitä vihainen? Sama kuin raiskaaja olisi uhrilleen vihainen siitä että tämä pisti hanttiin. Olet kyllä uskomaton. Pakotat miehen hankkimaan lapsen varmaankin avioerolla kiristämällä, ja sitten otat sen eron kuitenkin vaikka mies antoi sinulle mitä halusit. Nyt on lapsilla rikkinäinen perhe ja katkerat vanhemmat. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Joo, veitsellä uhaten varmasti pakotti miehen seksiin. Jos mies ei lapsia ei halua, hoitaa mies itselleen vasektomian tai pitää munan housuissaan. Yksinkertaista.

  • Äiti 74 sanoo:

    Suoraan sanottuna kieltämättä olet kyllä aika itsekäs. Asia on välillämme, koska sinä tuot sen siihen väliin, asetat miehen ikävään asemaan ja jopa mietit eroa tämän asian takia. Nyt oikeasti haloo. Jos teillä on kaikki hyvin, 3 tervettä lasta!! Miksi mikään ei riitä. Kannattaa oikeasti hakea apua itselleen ja mennä juttelemaan johonkin, eikä piinata miestä tällä asialla vuosi kausia. Kaikkea ei voi saada, 4 lapsi ei takaa sitä, että tunnet vieläkin vauva kuumetta, onko tullut mieleen, että ei se välttämättä häviä vaikka vauva tulee. Johonkin se raja on vedettävä, otettava järki käteen. Miksi pitää aina itkeä jonkin perään mitä ei ole, kun keskittyisi nauttimaan SIITÄ MITÄ ON. Elämä on TÄSSÄ JA NYT, ei jossain haave maailmassa.

    • Siru sanoo:

      Tämä on totta, kolme tervettä lasta on yllin kyllin. Osaatko olla heistä kiitollinen?

      • Jaa-a sanoo:

        Kyllähän sitä haaveilla saa, mutta lapsi on aina yhteinen päätös. Aloittaja voi olla ikuinen kuumeilija – tunnenpa äitejä, joilla kuume iskee edelleen vaikka lapsia on jo 12. Kuitenkin on selvää että biologisista syistä ei ole enää edes mahdollista raskautua kovin hirveän monta kertaa, eli luopuminen on edessä joka tapauksessa. Saman prosessin joutuu jokainen jossain kohtaa käydä läpi.

        Mutta perhekoko on yhteinen valinta. Ei ehkä kannata rikkoa kotia ja perhettä lapsihaaveen vuoksi kuitenkaan.

        Itse en näe ongelmaa siinä, etteikö voisi toivoa ”vielä yhtä” ja silti arvostaa jo olemassaolevia. Ainoana ongelmana pidän pariskunnan eroavaisia näkemyksiä aiheesta. Kummallakin on oikeus haluta sitä mitä haluaa, mutta kannattaa silti punnita tarkoin, mitä tekee.

        Mikään ei takaa, että lapsi on tyttö tai edes terve. Entä, jos olisit lapsen kanssa yksin? Tai tuohon kehkeytyisi uusperhekuvio? Nekin voivat olla aika mutkikkaita…

        Miten sinä koet seuraavaan elämänvaiheeseen siirtymisen? Jos se pelottaa, kannattaa ajatella ennemmin positiivisia puolia. Sinulla on mahdollisuus lähentyä uudelleen eri tavalla puolisosi kanssa ja toteuttaa asioita, joita pienten kanssa ei tehdä.

        • Nainen vm 88 sanoo:

          Todella itsekästä. Rakastatko miestäsi vai lapsia? Vähän niin kuin musta-valkoinen ajattelu malli sinulla. Saada vielä lapsi ja menettää mies vai rakastaa miestä ja lapsia yhdessä ja elää kokonaisena perheenä. Jos et tunteistasi miestäsi kohtaan tiedä niin se on nopean pariterapian paikka. Sinulle suosittelen kiireellä psykoterapiaa jossa tutkiskelet omia haavojasi. Psyk lääkitystäkin on olemassa… Tietty persoonallisuus häiriö voisi sinulla olla kyseessä, googletapa ennen lääkäriin menoa…

          • Nimetön sanoo:

            Eihän se ole kokonainen perhe, jos siitä puuttuu lapsi. Miksi sinulle mies on lasta tärkeämpi?

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Jos elämän isoista asioista, kuten lapsiluvusta, on erilmielisyyttä, kannattaa siirtyä seuraavaan puolisokandidaattiin. Silloin molemmat osapuolet voivat saada itselleen sopivamman puolison. Eikä parisuhteen arvo ole yhtään vähäisempi, vaikka parisuhde ei kuolemaan asti kestäisikään. Elämään mahtuu useampikin hyvä parisuhde.