Poikani on käynyt toimintaterapiassa vuoden verran, kerran viikossa. Tämä on auttanut häntä suunnattomasti kehon käytössä. Rohkeutta on tullut hurjasti lisää. Hän on nykyään myös kova halaamaan, jota ei aiemmin olisi voinut kuvitella lainkaan.

Toimintaterapia on ollut pojalleni mielestäni erittäin hyvä juttu. Aiemmin hän saattoi pohtia hyvin pitkään vaikkapa jotakin hyppyä. Monet liikuntalajit, kuten uiminen, pyöräily ja luistelu jäivät tekemättä. Hän ei edes halunnut kokeilla moisia. Edelleen hän ilmoitti juuri ettei tarvitse polkupyörää, mutta skeittilauta olisi OK. Mikäli äidiltään kysyy, niin sitä hankintaa ei tule tapahtumaan!

Samoin suuria haasteita oli hajuissa, mauissa ja tuntoaistissa. Lapsi saattoi tarttua mielestään epäilyttäviin asioihin ainoastaan sormenpäillään eli ns. pihtiotteella. Toimintaterapian liikunnalliset leikit ovat siis auttaneet poikaani motoriikassa laaja-alaisesti. Nyt eletään jotenkin sellaista vaihetta, että poika edistyy joka asiassa suuria askeleita. Eskaristakin tulee samansuuntaista palautetta lähes viikottain.

Kaikesta huolimatta toimintaterapiaan lähteminen tuntuu olevan lapselleni joka kerta hyvin vaikeaa. Sinne kuitenkin lähdetään juuri silloin, kun leikit eskarissa ovat parhaimmillaan. Vaikka haen hänet aina ihan viime tingassa niin silti tulee valitusta, että liian aikaisin. Ja miksi pitää mennä. Ja tyhmää on. Ja tyhmä täti. Ja tyhmä isi. Joka viikko sama homma.

Hiljattain pikku mies repesi aivan totaalisesti, kun menin häntä hakemaan eskarista toimintaterapiaan. Noin puoli tuntia pelkkää huutoraivoa. Sain myös kuulla olevani tyhmä isi ehkä noin sata kertaa… Eskariopekin sanoi, että ei ole nähnyt hänen itkevän pitkään aikaan noin kovasti. Onneksi meininki rauhoittui matkalla.

Jään hyvin usein odottamaan poikaani toimintaterapian odotustilaan. Joka kerta siellä oven takana kuulostaa olevan todella hauskaa. Välillä kierrokset ovat niin korkealla, että kakkapökälejutut lentävät huolella. Toisinaan taas pikkumies on päivästä jo niin poikki ettei kaikkiin fyysisiin harjoitteisiin millään riitä voimat. Isänä on mukava kuulla tunnin jälkeen terapeutilta kuinka upea poika meillä on.

Välillä minut kutsutaan liikuntahuoneeseen katsomaan jotakin temppua, jonka poikani on juuri onnistunut hienosti tekemään. Se saattaa olla mahtava hyppy korkealta alas, kiipeäminen korkealle ylös tulivuorta ja sinne sisälle ja taas takaisin pois sieltä. Terapiassa treenataan myös hienomotorisia taitoja. Näin ollen viimeksi poikani istui uima-altaassa, joka oli täynnä kahvipapuja.

Nyt eletään jänniä aikoja, koska poikani viikko-ohjelmaan saattaa ilmaantua uudelleen vielä puheterapiakin. Tätähän hän ei tule sietämään missään nimessä. Toisaalta, minä ja moni muu eivät koe, että puheterapiasta olisi pojalle enää minkäänlaista hyötyä. Harppaukset edistymisessä ovat olleet niin suuria.

Poikani on oppinut selkeästi rakastamaan eskaria. Ennen esimerkiksi tehtävien tekeminen oli maailman tylsin juttu. Nyt ne taitavatkin olla aika kova juttu. Hiljattain eskarissa vietettiin elokuvafestareita. Pikkutyypit olivat koko viikon tehneet animaatioelokuvia lavasteineen & musiikkeineen kaikkineen. Oli mahtavaa seurata kuinka onnellinen ja ylpeä hän oli kaikesta, paitsi niistä lällyistä leffoista, joita muut olivat tehneet.

Tänään eskariin piti viedä mukanaan tyhjä maitopurkki ja lasipurkki. Sillä laboratoriohommat eivät voi odottaa!

Nimim. Huono isä

P.S. Saako ammattilainen hermostua lapseen?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Matleena Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Mitä tapahtuu kun lapsi käy toimintaterapiassa?”

  • Mie sanoo:

    Otahan selvää, olisiko muuta aikaa mahdollista saada, kuin kesken eskarin. Tai kävisikö terapeutti eskarissa tekemässä asioita yhdessä kavereiden kanssa. Mielestäni on keskusteltu että saako eskariajalla ylipäätään järjestää terapioita vai pitäisikö olla esim. Ap/ip toiminnan aikana.

    • Matleena sanoo:

      Terapiat tukee arjessa toimimista ja osallistumista. Jos terapia sattuu olemaan juuri eskarin aikana, en usko että lapsi jää mistään paitsi, vaan saa taitoja miten osallistua paremmin niinä muina kertoina kun on paikalla. Luulenpa, että tässä tapauksessa on kyse siitä, että lähteminen on ylipäänsä vaikeaa. Lapsi viihtyy eskarissa ja on tylsää lähteä. Kuvilla ennakointi voisi auttaa.