Mitä sun kaverille kuuluu?

Onko sinulla kavereita, joiden kanssa juttelette elämästänne? Jaatte vaikeitakin asioita? Sellaisia kavereita, jotka kuuntelevat sinua?

Hieno juttu jos on. Mutta tiedätkö sinä, mitä heille kuuluu? Tiedätkö ihan oikeasti? Kuunteletko ystäviäsi koskaan, vai onko sinulla niin kiire jauhaa omia juttujasi, että kaveri ei saa kerrottua omistaan?

Joskus kaverisuhteissa on tilanteita, että toisella on niin isoja huolia, että toisen kannattaakin jättää omat pikkuharminsa vuodattamatta. Rakkaansa menettäneelle ei pidä alkaa valittamaan turhanpäiväisyyksiä siitä, kuinka äiti soittelee ilman asiaa tai mies ei vaihda täyttä vessapaperirullaa tyhjän tilalle.

Ylin kuva Krista Mangulsone.

Mutta suurimmaksi osaksi ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Sillä tavalla, että kummankin murheita kuunnellaan, ja tietenkin kummankin iloja myös.

Aika vähän se taitaa toteutua. Ihmiset kertovat keskustelupalstoilla ja täälläkin Huonon Äidin kommenteissa kuinka kukaan ei tiedä heidän masennuksestaan, surustaan, keskenmenostaan, suhdeongelmistaan tai peloistaan. Eivätkä nämä ihmiset välttämättä yksinäisiä ole. He eivät vain pysty puhumaan ystävillemme. Ehkä siksi, että he eivät saa suunvuoroa.

Mieti, kun näet ystäväsi seuraavan kerran, että annatko hänelle mahdollisuuden oikeasti kertoa mitä kuuluu. Vai meneekö koko tapaaminen siihen, että vuodatat itse, kuinka töissä kaikki ovat urpoja ja perheessä kanssa ja siis sulla on niin raskasta justiinsa nyt.

Kavereiden huolissa tukeminen voi jopa helpottaa omaa fiilistä enemmän kuin pelkästään niistä omista murheista jauhaminen.

P.S. Niitä ankeuttajia ei sen sijaan kannata katsella.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.