”Miten muissa eroperheissä on sumplittu tämä korona-arki? Työskentelen itse ns. kriittisellä alalla, eikä minulla ole mahdollisuutta jäädä kotiin pitämään kotikoulua. Pienin lapsi on hoidossa, keskimmäinen koulussa ja vanhin opiskelee omatoimisesti. Lapset ovat isän luona käyneet joka toinen viikonloppu, mutta nyt se ei isän mukaan enää onnistu. Isän mukaan hänellä ei ole velvollisuutta ottaa lapsia luokseen, koska lapset voisivat tuoda mukanaan koronaviruksen. Eipä siinä, kuka tahansa meistä voi olla oireeton kantaja.

Mistä voimia tähän korona-arjen pyörittämiseen yksin? Käyn töissä, etäopetan puhelimen kautta, hoidan muksut, ruoat, kotityöt. Iäkkäät isovanhemmat eivät nyt pääse apuun, koska kuuluvat riskiryhmään. Pienin on pakko pitää hoidossa, koska minulla työvelvoite. Miksi äitien pitää aina jaksaa, mutta isät voivat vain ilmoittaa, että nyt ei sovi? Jos vain veisin lapset joku päivä isän oven taakse ja sanoisin, että nyt on sinun vuorosi jatkaa tästä.

Nyt on jo väläytelty, että mahdollisesti myönnetyt kesälomatkin perutaan, jos koronakriisi eskaloituu. Hieno homma! Tiedän että olen itsekäs, kun valitan tästä oman pikku elämäni kriisistä, vaikka monella on asiat paljon huonommin. Välillä vaan tuntuu, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Omaa aikaa ottaisin, ei vaan ole jonossa oven takana niitä lapsenvahteja, jotka minulle sen oman ajan voisivat mahdollistaa. Miten te muut kanssasiskot selviätte tässä tilanteessa järjissänne?

Nimim. Nyyti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Terhi Peruuta vastaus

24 vastausta artikkeliin “Mistä voimia korona-arjen pyörittämiseen yksin?”

  • Eturintaman hoitsu sanoo:

    Tiedän tunteen, olen ollut 6 lapsen yksinhuoltaja 14v, 30v aikana olen ollut pari päivää ilman lapsia, lasten isä ei ole koskaan osallistunut lasten hoitoon, lapset eivät ole koskaan käyneet isällä, minulla ei ole myöskään tukiverkostoa vaan vain minä ja lapset. Jotenkin sitä pärjäsi vaihtelevalla menestyksellä. Nyt enää 2 lasta kotona, jotka osaavat hoitaa opiskelunsa itse. Toki kun olen itsekin eturintamassa työssä ja pitää tehdä ylitöitä ja lomatkin peruttiin niin poden huonoa omatuntoa ja yritä nuorimmaisen kanssa olla koko kotona olo ajan. Tseppiä sulle.

  • Meeri sanoo:

    Meillä on täsmälleen sama tilanne monen kirjoittajan kanssa! Ja myös ennen koronaa isä on laistanut velvollisuuksistaan. Ottaa kyllä päähän kun isää ei pysty mitenkään velvoittamaan ottamaan lapsia enemmän luokseen. Meillä kolme kouluikäistä lasta. Toinen vanhempi voi vain häipyä ja lähivanhempi kantaa vastuun. Vaikka lapset olivat toivottuja ja yhdessä hankittuja.

  • Aguliina sanoo:

    Meillä poika oli useamman viikon käymättä isällään, mutta se johtui siitä et isä sairastui, ensin flunssaan ja sen perään vatsatautiin. Tai niin hän ainakin kertoi, tiedä sitten… Mutten itse siinä tilanteessa suostunut riskeeraamaan koska paitsi minä myös mieheni ja poika itse kuulumme riskiryhmään. Toki minulla on uusi aviomies mukana arjessa, mutta meillä on myös 4kk vauva tuon 4v lisäksi, joten aika rankaksi normaaliin verrattuna mennyt..
    Kuitenkin kaikkein pahinta oli itselle se oman lapsen pettymys, kun ei päässytkään isin luo sovitusti. Ne kyyneleet, valtava itku, äidin hakkaaminen ja potkiminen kun purkasi pahaa oloaan ja mieltään, samalla kun käpertyi syliin itkemään. Sanoin isälle tiukasti, että tästä lähin en enää koskaan kerro lapselle et pääsee isille, ennen kuin on tasan varmaa että se myös onnistuu sovitusti. En kestä katsoa sitä pettymystä..😢 tämän pahimman pettymyksen myötä meidän 4v ei enää kertaakaan kysellyt isille pääsemisestä tai ottanut isiä puheeksi, koska ilmeisesti pelkäsi itsekin pettyvänsä taas😢 nyt eilen poika viimein pääsi isälleen, saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa..viimeksi toi 2 yön jäljeen kotiin (normaalisti 2/4yötä viikossa vioroviikoin isällä) vaikka olisi saanut pitää pidempäänkin..🙄

  • Kk sanoo:

    Kestämätön tilanne. Mielestäni mies ei ota tai pysty ottamaan aikuisen vastuuta. Mies on isänä vastuussa lapsistaan. Mitä korona riskiin tulee itse ottaisin lapset kotiini. Jos äidillä olisi on korona altistuminen töissä niin ottaisin lapset mielellään kotiini , etteivät he sairastuisi.

  • TukiOlisKiva sanoo:

    Meillä sama tilanne, yksin äitinä kahden lapsen kanssa. Tukiverkostoa ei ole, lasten isä ei voi ottaa lapsia koronan pelon vuoksi. Tähän päätökseen vaikuttaa isän uusi puoliso ja hänen lapsensa. Samaa miettinyt paljonko pitää jaksaa. Kun en voi sanoa missään tilanteessa etten lapsiani hoitaisi niinkuin vastapuoli.

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Miehen lapset ovat meillä joka viikonloppu ja juuri ehdotin lasten äidille, että voisivat tarvittaessa olla 1-2 arkipäivääkin meillä, koska arvelin, että äiti saattaisi tarvita välillä taukoa etäopetushommista. Mieheni joutuu käymään päivittäin töissä, mutta olen itse etätöissä ja pystyn ohjaamaan lapsia tarvittaessa. Tokaluokkalainen tarvitsee apua, mutta isommat pärjäävät hyvin itsenäisesti. Toki olen hieman huolissani viruksesta, koska kuulun itse riskiryhmään, mutta niin kuuluu lasten äidin puolisokin.

    Kannattaa muistaa, että joillakin koronatilanne voi aiheuttaa pahaa ahdistusta ja pelkoja, ja toiminta ei ole kovin rationaalista. Jos olet itse korkean riskin työssä (esim. hoitoala), ymmärrän isän huolen paremmin. Voisit toki ehdottaa, että lapsesi olisivat vaikka useamman viikon kokonaan isällään, niin hänen ei tarvitsisi koko ajan pelätä, että lapset olisivat käyntien välissä ehtineet saada pöpön taas jostain.

  • Sanni sanoo:

    Onpa todella ikävä tilanne! Miten pakollinen tuollainen työvelvoite on, siis jos tässä erikoisessa tilanteessa et todellakaan saa järjestettyä minkäälaista hoitoa lapsille ja joudut jättämään heidät yksin kotiin? Asiasta enempää tietämättä olettaisin, että perustelemalla ja tuomalla tosiasiat esiin vanhemmalla täytyy olla mahdollisuus jäädä kotiin.

    Eilen hallitus ilmoitti, että jos vanhempi joutuu jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan palkattomalla vapaapäivällä eikä pysty tekemään etätyötä, on mahdollisuus saada taloudellista tukea.

  • Äiti 74 sanoo:

    Todella kurjaa 🙁 . Voimia ja jaksamista. Todella ikävää, että etä vanhemmalla on tapaamis oikeus , mutta ei velvollisuutta. Todella väärin. Jos on yhteishuoltajuus, niin pitäis olla pakko huolehtia oma osansa. Jos ei kiinnosta, niin huoltajuus pois ja lähi vanhemmalle enemmän elareita, vois olla sitten varaa vaikka palkata hoitaja.

  • Millipii sanoo:

    No itsellä jaksaminen leskiyh:na haastavaa. Pakko käydä töissä ja hoitaa kaikki nuo samat hommat ilman sitä isää. Lapset 1. ja 3. luokalla.Molemmat isovanhemmat riskiryhmää, onneksi ei päiväkoti-ikäisiä yhtään. Se tästä vielä puuttuisi. Juuri tänään juttelin rehtorin kanssa lasten menemisestä takaisin kouluun pääsiäisen jälkeen.

  • Anna sanoo:

    Meillä kans toinen vanhempi teki saman tempun alkuun, mut nyt tapaamiset pyörii taas jollain lailla.

  • Terhi sanoo:

    Tsemppiä! Luulin, että minun entinen puolisoni on ainoa, joka on kieltäytynyt tapaamasta kolmea lastaan mahdollisen koronatartunnan pelossa, mutta taitaa näitä olla ainakin yksi muukin.
    Yksi, millä jaksan, on tieto, että tämä loppuu joskus. Toinen voimaannnuttava ajatusmalli on se, että kun tästä(kin) selviän, selviän taas monesta muustakin. Ja sitten se, että luojan kiitos lapsilla on edes yksi joka välittää. Ehkä, ehkä jonakin päivänä se välittäminen tulee jotakin kautta takaisin. Parhaani teen, muuta en voi. Ja nukkua pitää, koska muuten ei jaksa.

  • Yhteishuoltajuuden yksinhuoltaja sanoo:

    Juuri samaa olen miettinyt kuin aloittaja. Mikä ihme siinä on että meidän äitien täytyy vaan jaksaa ja pystyä. Missä se meidän vaihtoehto,ei jaksa,ei pysty, ei huvita? Itselläni sellainen kokemus kyseisestä aiheesta jossa isä pyörittk etäkoulua parisen viikkoa,jonka jälkeen kertoi minulle kuinka hän on stressaantunut ja kuinka kuvio on mahdoton omine töineen kaikkineen. Isä,joka ei ole aiemmin joutunut mitään tekemään lasten koulunkäyntiin liittyen. Ehdotin muutosta, jotta minä hoitaisin kouluasiat ja kävisin illat töissä jos hän olisi silloin lasten kanssa. Ei sopinut,tarvii kuulemma omaa aikaa. OMAA AIKAA,mitä se on? Missä meidän äitien oma aika? Milloin on sen aika? Milloin me voidaan vedota siihen että on liian stressaavaa? Sitä tässä on tullut mietittyä. No,itse nyt rahattomana kotona pyöritän kotikoulua,mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi. Tsemppiä ja voimia alottajalle raskaaseen arkeen ja kaikille muillekin,jotka tästäkin ajasta selviytyy yksin. Me ollaan voittajia!!

  • Isojen yh sanoo:

    Nyt kun lapset ovat jo isoja, heistä on minulle valtavasti iloa, tukea ja hauskuutta. He arvostavat minua ja meillä on yhdessä kivaa. Olen myös joutunut venymään ja ollut lopen uupunut totaaliyksinhuoltaja, mutta nyt saan nauttia työn hedelmistä. Isäänsä lapset eivät juuri arvosta, lähinnä säälivät. Hän on menettänyt itsekkyydellään todella paljon.

  • F sanoo:

    Tosi paljon voimia sinulle! Isän itsekkyys vihastuttaa. Kunnilla on perhetyötä olemassa ja täältä voisi apua pyytää nyt tämän hetkiseen tilanteeseen. Olen pohtinut sitä itsekkin, kun etäopetan erikoislasta kotona ja mies tekee liikkuvaa työtä ja jaksaminen on välillä kortilla vaikka lepohetkiäkin saan. Onneksi omat lapset voi jättää jo lenkin ajaksi kotiin keskenään.

    • Nyyti sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Meillä on käynyt tukikummi perheessä 1x/vkossa, mutta nyt sekin on jäissä koronatilanteen vuoksi. Perhetyön piiriin meitä ei otettu, koska en ryyppää, käytä huumeita tai hakkaa lapsia. Se että äiti on lopen uupunut, ei riittänyt kriteeriksi. Keskusteluapua itselleni olen jo hakenut työterveyshuollon kautta.

  • Ope sanoo:

    Hei,

    Lähetän sinulle ensinnäkin paljon voimia ja hyviä ajatuksia tähän tilanteeseen. Itselläni helpompi tilanne, mutta isä ’valitsee koska hänelle sopii’ vs. ottaa yhteistä vastuuta kun päiväkodit ovat kiinni ja kaikkien pitää jatkaa töitä jne.

    Kysyisin itse kaikilta mahdollisilta vapaaehtoisjärjestöiltä mitä apua voi saada. Esim Helsingissä on Helsinki-missio. Selvittäisin myös esim. Hopen tuen. Kaupungilta voi saada kotiapua. Olisiko lähipiirissä joku tarpeeksi läheinen ja luotettava joka voisi ja haluaisi olla yksi teidän luottohenkilö ja viettää aikaa lasten kanssa ulkona tai myös sisätiloissa? Päiväkotien sijaisia on nyt paljon vailla työtä, ehkä päiväkodin hoitajilta voisi tiedustella yhteystietoja jos saisitte ja uskallatte palkata vakihoitoapua jos se on mahdollista.

    Voisiko vanhin lapsi tehdä joitakin askareita esim ulkoilla välillä muiden kanssa tai tehdä joskus ruokaa?

    Jos vain mahdollista, ulkoista kaikki mitä voit esim tilaa valmista ruokaa. Tai osta einestä ja madalla rimaa esim siivoamisen suhteen. Voisiko työpäiviin yhdistää ulkoilua esim meno- tai paluumatkalla jotta saisit hetken olla rauhassa. Tai jos sellainen työ jossa palavereja, pitää niitä puhelimitse kävellen.

    Toivon sinulle tsemppiä ❤️

  • Sanni sanoo:

    Hei, jos yhtään lohduttaa, niin minulla alkoholisti ex ei ole tähänkään asti paljon lapsia hoidellut, ei lapsia uskalla sille jättää. Eli keskenään kolmestaan mennään. Toisen nuorista, erityisen tuen teinin saan kerran kuussa 3 vrk tilapäishoitoon, jos sitä ei suljeta Koronan vuoksi. Meillä ulkoiltu, kyhnätään sohvalla, kuvataan tarinoita elokuviksi. Kun on rauhallinen hetki, otan oman ajan. Ei kait tässä muuta voi. Ai niin palapeli tms. itsellä koko ajan meneillä silloin kun stressaa. On jotenkin rauhoittavaa aina välillä vaan etsiä sitä oikeaa palaa. Tosin teinien kanssa sujuu, jos ovat tällaisia suht rauhallisia. Pikkulapsiarki on varmasti rankkaa. Voimia sulle

  • Voi ei ! sanoo:

    Et todellakaan ole itsekäs. Lasten isä on. Kuinka vanhempi voi ajatella lastaan mahdollisena taudinkantajana enemmän kuin omana lapsenaan ? Vaikka, ja etenkin jos lapsilla sairaus sitten olisikin, niin se se vasta onkin vanhempien velvollisuus heitä hoitaa. En ymmärrä moista logiikkaa.

  • Perusasiat hoidetaan, muu pois sanoo:

    Hei, jos lapsillasi on esim. 2-3 kk tauko isätapaamisissa, se on lyhyt aika. Ihminen selviytyy siitä, mistä on pakko. Katse pois omasta navasta, hoidat lapset, työn ja kotityön. Ulkoilette, luette, syötte ja nukutte. Turhat rönsyt pois. Monilla tällaista arkea 20 vuotta, sinulla todennäköisesti pieni hetki. Perheneuvolasta saat selville tukimahdollisuudet. Tsemppiä.

    • Mummeli sanoo:

      Mitäs sanoisit jos kirjoittaja oliskin isä ja äiti olisi se kieltäytyjä? taitaisi olla ihan eri sävelet sanoissasi silloin.

    • Terhi sanoo:

      Tälläistä korona-arkea ei varmaan ole ollut 20 vuotta kenelläkään, luulen.

      • Nyyti sanoo:

        Tiedän että tämä tilanne ei kestä ikuisesti. Lähinnä siis vertaistukea kaipasin, että onko muissa eroperheissä samankaltaisia tilanteita nyt ollut ja miten lähivanhemmat ovat pystyneet arjen järjestää. Miten selittää lapselle asia, että miksi isän luo ei nyt pääse. Oma isoäitini jäi leskeksi, hoiti tilan työt ja viisi lasta. Tiedän että minustakin sama vahvuus löytyy, kun tarvitaan. Hyvää keväänjatkoa Mummelille ja muille.

  • Yh-mamma sanoo:

    Hei,

    Kuulostaa uuvuttavalta! Onko lasten kavereiden vanhempia, joiden kanssa voisi vuorotella ulkoilua? Tiedän ettei leikkitreffejä suositella, mutta ulkona se voisi onnistua ja lapsille voi selittää turvavälin tärkeyden. Ulkoilla voi vaikka ei olisi kylkikyljessä. Eikä ole pakko mennä leikkipuistoon, jos pelkää että siellä leikkitelineet ovat pöpöpesäkkeitä. Jos lapset ovat taaperoikää vanhempia, eivät he ole nuolemassa leikkitelineitä tai leluja, silloin ulkoilu ei ole niin vaarallista. Tsemppiä! Itselläni on peruuntunut pari kertaa lapsella isän luo meneminen, tiedän että se lepotauko on todella tarpeen!

    • etäisi sanoo:

      On kyllä omalla kohdalla niin että lähivanhempi(äiti) ei hoida mitään näitä nykytilanteen asioita. Ei osaa käyttää wilmaa ja töissä ei saa käyttää puhelinta jne. Ylpeänä on kun lapset tuo hyvät todistukset vaikka ei osallistu vanhempieniltoihin eikä muutenkaan heitä kasvata.. Kun otin puheeksi että muksuilla pitää olla ruokaa kun ovat kotona, niin ostaa pari roiskeläppää jääkaappiin. Kas kummaa lapset ovat 95% ajastaan isän eli etävanhemman luona. Äidille kyllä tuet ja lapsilisät maistuu.