Millaista käytöstä pitää suhteessa sietää?

Tähän kysymykseen on yllättävän vaikea vastata. Asiat ovat jossain määrin tilannekohtaisia. Moni myös tietää, että koska kaikkeen tottuu ja muista haluaa uskoa hyvää, omia rajojaan tulee liu’uttaneeksi kauemmaksi. Sitä voi vaikka aina sanoa, että se on kerrasta poikki jos toinen pettää. Mutta silloin, kun oikeasti puoliso pettää, ei asia olekaan niin yksinkertainen.

Koska toista rakastaa, ja tilanteeseen tottuu niin nopeasti, myös epänormaalit asiat alkavat tuntua normaaleilta.

Nimimerkki Otanko hatkat lähetti Avaudu tästä -lomakkeen kautta oman tarinansa:

”Olen lukenut muiden juttuja, ja ajattelin että voisin minäkin yhden minun elämässäni tapahtuneen asian kertoa. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 30 vuotta, ja siitä naimisissa 20.

No juttu alkoi siitä kun, puolisoni jalkapallopeliä tuli katsomaan mieheni ex-tyttöystävä. Kysyin mieheltäni oliko hän kutsunut tämän naisen ja puolisoni kielsi asian.

Illalla sitten puolisoni läksikin käymään muutamalla paikallisessa pubissa. Illan mittaan sain selville, että tämä ex oli myöskin siellä. Ex oli itse asiassa pyytänyt miestäni baariin. Siitä tiedosta suivaantuneena menin pubiin kysymään, että mitä oikein on meneillään. Mieheni totesi, että minä olen niin mustasukkainen, että hän ei voinut kertoa asiasta minulle.

Kotiin lähtiessä mieheni ja ex pussasivat minun nähteni pitkän suudelman. Ja minä katsoin sitä silmät ymmyrkäisinä. Enkä tehnyt elettäkään että olisin vetänyt turpaan kumpaakaan!

Seuraavana päivänä tein miehelleni selväksi, että jos viestittelyt jatkuvat, minä lähden. Ja että en siedä salassa tekemistä, vaan asiat on kerrottava reiusti. Mies lupasi.

Kului pari vuotta tuosta episodista. Olimme kotona ja minä tein kotiaskareita. Mieheni tutki puhelintaan. Kuljin mieheni ohi, ja vilkaisin että mitä mies katselee puhelimesta. Hämmästyin kun näin mieheni kirjoittelevan ex-tyttöystävänsä kanssa, vaikka oli luvannut että lopettaa moiset hölmöilyt.


Kuva Freestocks.org, ylin kuva Philipp Cordts. Kuvituskuvia.

Tästä kehkeytyi kova riita, ja lopuksi mieheni antoi minun lukea viestejä, joita oli exälleen kirjoittanut. Järkytävintä niissä viesteissä oli se, että ex-tyttöystävä hakkui minua, ja puolisoni vain myönteli.

Olin erittäin hajalla ja mietin onko meidän suhteessa enää mitään mieltä. jos puoliso antaa vieraan ihmisen haukkua minua. Vaikka se ihminen ei edes tunne minua!

Mutta lasten takia jatkoin parisuhteessa. Olinko silloin hölmö? Jotenkin en vieläkään voi ymmärtää, että miten mieheni voi toimia noin ja onko se viestittely oikeasti loppunut vieläkään?”

Mitä sinä ajattelet kun luit tämän?

Silloin kun miettii, onko suhteeni normaali, mitä minun pitää sietää, onko tämä tilanne OK ja niin edelleen, voikin olla hyvä idea kirjoittaa koko juttu paperille (tai vaikka kännykän muistiinpanoihin).

Kirjoittamisen jälkeen ajattele, että teksti olisi viesti sinulle tärkeältä ystävältä. Hän kuvailisi tilanteensa ja kysyisi, että onko tämä normaalia ja mitä hänen pitäisi tehdä.

Vastaa sitten mielessäsi ystävällesi. On paljon mahdollista, että ”ulkopuolisena” näet tilanteen selvemmin ja huomaat, että se ei ole OK ja asiat eivät ole kunnossa. Saatat toki myös ajatella, että ”ystäväsi” murehtisi turhia ja takertuisi pikkuasioihin.

Tällä niksillä voit välttää sen vääränlaisen normaaliuden harhan, joka huonossa suhteessa helposti syntyy. Jos tilanteesi on hankala ratkaista, kokeile! Lue oma kirjoituksesi ikäänkuin ulkopuolisin silmin ja mieti sitten, millainen kirjoittajan tilanne on. Ehkä saat vastauksesi.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle eevia Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Mistä tiedän onko suhteeni ok ja millaista käytöstä pitää sietää?”

  • sabrina sanoo:

    hän teki jälleennäkemisen rakkausloitsun ja mieheni palasi luokseni. Minusta keskustellaan ikuisesti hänen kanssaan, hän on todella tuonut rauhan avioliittooni. Arvostan todella siitä, mitä olet tehnyt perheeni hyväksi…

  • eevia sanoo:

    Haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saa sinulle epävarmanolon? Joka ei puolusta sinua? Voitko luottaa mieheen tiukan paikan tullessa?
    Eroaminen ei ole niin pelottavaa ja uusiakin hyviä suhteita voi löytää.

    Sanoisin miehelle suoraan että harkitsen eroa sinusta näiden tapahtumien vuoksi. Minusta meidän tulisi mennä pariterapiaan koska lopulta tulee olemaan se päivä kun minun mittani täyttyy.
    Miltä sinusta itsestä tuntuisi jos textailisin ja pussailisin ”exääni” (korvaa exä jonkun exäsi nimellä jotta esimerkki tuntuu todellisemmalta) ja lisäksi keskustelisin sinusta hänen kanssaan negatiiviseen sävyyn. Pystytkö edes kuvittelemaan tätä.

    Se ei ole ok, suhteessa toiseen täytyy voida luottaa, tukeutua ja puolustaa yhteistä hyvää.
    Kukaan ei ole täydellinen ja varmasti pitkässä suhteessa on parannettavaa mutta tälläinen toiminta vie suhteelta mahdollisuuden mihinkään eheytymiseen.

    Mitä ehdottaisit itse että tehdään tilanteen ratkaisemiseksi?

    Kyllä tähän kannattaa puuttua ennen kuin se eskaloituu.
    Tsemppiä!

  • Palsternakka sanoo:

    Minun aviomies (entinen) petti kaksi vuotta. Hän aloitti suhteen pari kuukautta ennen lapsemme syntymää. Samaan syssyyn ostettiin asunto ja hän valmistui ammattiin. Ajattelin, että muutos, joka hänessä tapahtui johtui vain suurista elämän muutoksista ja kyllä se siitä tasantuu. Illuusiota piti yllä se, että toinen nainen kävi kesät töissä toisella puolella Suomea, joten minäkin ”kelpasin” kesäaikaan. Parin vuoden kehnosti menneen parisuhteen jälkeen aloin vaatia itselleni puolisoa; yhteistä aikaa, läheisyyttä yms. Tässä vaiheessa miehen oli pakko myöntää, että hänellä on toinen nainen. Ei ollut uskaltanut kertoa, koska epäili ettei näkisi lasta enää. No eihän se lapsen vika ole, että isä on idiootti. En päästänyt häntä vähällä. Pakotin miettimään, mitä elämältään tahtoo. Samalla mietin itsekin. Kun tuumaustauko oli ohi. Totesimme, että haluamme varsin erilaisia asioita elämässä. Niin meni lusikat jakoon.
    Mielestäni tärkeintä on elää niin, että on itse tyytyväinen. Suhteeseen ei pidä jäädä muiden takia eikä varsinkaan lasten. Ystäväni oli vuosia epämukavassa suhteessa lastensa isän kanssa, vain lasten vuoksi. Ajatteli, että niin on hyvä lapsille. Kun he viimein erosivat, lapset totesivat, että olisitte voineet erota aiemmin. Äidistä ja isästä tuli iloisempia ja rentoutuneempia. Lapsetkin voivat paremmin.
    En usko, että olisimme eronneet mieheni kanssa niin pian, jos en olisi alkanut vaatia itselleni puolisoa. Hän ei olisi tehnyt aloitetta tilanteen purkamiseksi. Sen verran jänishousuksi hän paljastui. Meillä on vain yksi elämä. Se pitäisi osata elää niin, että on suurimmaksi osaksi tyytyväinen itse elämään ja ihmisiin, jotka ympärillä ovat. Se vaatii joskus hurjasti rohkeutta ja voimia. Turvallisesta ympyrästä on pelottavaa hypätä pois. Minä uskalsin sen tehdä, ja sain tilalle upean miehen ja elämän, joka on enemmän minun näköinen kuin exän kanssa olisi ollut.

  • IsoJohanna sanoo:

    Kyllä tuo minusta on ihan tavallisen miehen käytöstä ja sinun täytyy itse laittaa se piste, ei se muuten lopu.