Mistä johtuu, että eroava isä on täynnä vihaa?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Mistä johtuu, että eroava isä on täynnä vihaa? Isä ilmoitti itse haluavansa erota. Isällä oli tässä ”tukena” empaattinen ja häntä ymmärtävä nainen, jonka luo isä lähti juttelemaan heti eropäätöksestä ilmoitettuaan.
Eroilmoitus tuli muutenkin rankassa elämäntilanteessa puun takaa, mutta ei yllätyksenä – on tässä menty tosi hyvien ja tosi huonojen hetkien aallokossa jo kauan ja tajunnut olen, ettei toinen halua minua enää. Sekin oli raskasta. Koetin puhua, mutta hän ei halunnut, jätin ”painostamatta”, nielin huolen, josta ei saanut puhua, mutta eihän se sillä selvinnyt sen enempää, kaikki raskas vain käpertyi pinnan alle hyvistä hetkistä huolimatta.
Tunteille ei voi mitään, ei enempää kuin yritin sen mukaan kuin osasin, vain ratkaisuille ja teoille kukin voi. Oli varmasti hyvä, että hän teki omansa, kun minä olisin vain uskonut yhä parempaan aikaan ja sinnitellyt, vaikka yksin koin minäkin olevani. En olisi jaksanut katsoa totuutta suhteesta silmiin vaan pidin toivon laseja. Toivoin, että vaikean ajan jälkeen ehkä helpottaisi, kun suuntakin on jo parempaan. Mies minun näkökulmastani lähti, kun olin kaikkein kovimmilla ja vähiten valmis kantamaan eronkin, syytä tässä erittelemättä, kun olisin tarvinnut tukea ja arkeen toisen vanhemman hartiat kantamaan hetken meitä kaikkia.
Hän lähti, jätti meidät lasten kanssa, sai minulta kaiken jouston tapaamisiin ja taloudellisestikin enemmän kuin olisi aihetta. Hän sai uuden vapaan elämän, hänellä oli uusi ihanampi nainen siellä jossain, mistä en haluakaan tietää enempää totuuksia. Toki taisi olla, ettei nainen ehkä ollutkaan sitä, mitä hän oletti, mutta en edes halua tietää, mitä lopulta heille tapahtui. Hän pääsi kauemmas kaikesta surusta ja voimat vievästä.
Miksi mies, joka sai mitä halusi, teki itse päätöksen lähteä, jätti eron käytännön hoidon vaikeudet minulle, sai tilaa hengittää ilman huolenpitoa ja raskasta elämäntilannetta sekä uuden ihastuksen, puhkuu vihaa ja agressiota kaikessa viestinnässään ja haukkuu minua niin, että koen enää vain pelkoa? Osaako joku selittää, mistä intensiivinen viha syntyy? Katkeruudesta kanssani menneitä vuosia kohtaan, omasta lähtöpäätöksestä, lasten ikävästä sittenkin, vaikkei hän itse pidä mahdollisena vuoro järjestelmää mm. työnsä vuoksi? Laskeneesta elintasosta? Siitä, että hänen lähtiessään oli epäselvää, pystynkö hoitamaan kaiken enää kauaa, paranenko, vai jääkö hän lopulta liiankin pian päähuolenpitäjäksi perheelle?
Auttakaa minua ymmärtämään, isät ja äiditkin, ennen kuin itsekin alan vihata ja vedän kaiken kommunikoinnin katkolle ja viranomaistielle. Sitä toki en lasten takia halua, mutta nykyisenä tilannetta en kestä. Jatkuva haukkuminen on liikaa tähän arkeen, josta nyt on silti selvittävä ja pidettävä siinä lapsillakin usko, että elämä kantaa ja arki on turvallista suruista huolimatta.”
Nimim. Elämän voi kantaa, vihaa ei
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Mummeli Peruuta vastaus
16 vastausta artikkeliin “Mistä johtuu, että eroava isä on täynnä vihaa?”
Uusimmat artikkelit
Just sitä rakenteellista ja toki yksilöön kohdistuvaa henkistä väkivaltaa mitä hyssytellään, että se on normaalia.
Eräänalaisilla persoonilla on kyky olla ymmärtämättä omaa käytöstään ja syyllisyys jopa muutetaan säälin hakemmiseksi muilta vaikka siis itse loukkaa sitä toista henkilöä. Jos henkilö ei tajua miten vahingollista vuorovaikutus on sinulle ja lapsille, ei ole pakko alkaa kiusatuksi kynnysmatoksi. Sähköposti riittää yhteydenpitoon tai vaikka paperilappu.
Omassa tuttavapiirissä vähän samanlainen tapaus.
Ymmärsin, että lähde miehen vihalle ja katkeruudelle oli se, että hän koki olleensa koko 15 vuotta ihan vain statisti, naisen päättäessä kaiken ja lyttäämällä hänen kaikki tekemisensä ja olemisensa.
Mies sai sitten kerättyä itsensä ja oli yhtäkkiä vapaa tekemään mitä vaan. Toisaalta taas tunsi tuskaa lasten takia, mutta koki, että vaihtoehtoja ei ollut.
Kiitos kaikille kommenteista! 🤗 Niistä oli apua…
Missään nimessä sun ei tarvitse ottaa häneltä kiukkua ja haukkuja vastaan. Tiedän omasta kokemuksesta että sellainen vie omat voimat. Kyllä se on nyt niin että miehelle selväksi että jos kommunikointi ei toimi hyvin se katkaistaan toistaiseksi ja viranomaiset hoitaa. Miehen pitää itse tehdä erotyö. Hän on nimenomaan vihavaiheessa ja siinä sinä et voi auttaa mitenkään. Voit vain jäädä jalkoihin. Hän eron halusi. Opeta nyt pelisäännöt koska jaatte vanhemmuuden loppuun asti. Suojele nyt itseäsi ja sitä kautta lapsia.
Ensinnäkin, älä. jää. yksin!
Ota sosiaalitoimi siihen rinnalle, saat apua, tukea, jopa rahallista tukea tarvittaessa, mutta vain itsellesi. Ei tarvitse tapaamisia lähteä riitauttamaan, mutta tarvitset apua itsekkin vaikean tilanteen ylipääsemiseen.
Toiseksi. Olen itse vasta hetki sitten havahtunut mahdollisuuteen, että itselläni on diagnosoimaton ADHD/ ADD, jonka tietoisuutta on hyvä levittää. ADHD ihmiset ovat huonoja säätelemään tunteitaan ja erityisesti kestämään pettymyksiään ja sanovat mitä sylkisuhun tuo liiankin rehellisesti. Jos miehesi ei aiemmin ole ollut väkivaltainen tai muuten huono puoliso, vaan teillä on ollut vaikeaa, voisi sekin selittyä ADHD:lla. ADHD ihmiset saattaa lähteä dopamiinin mukana suhteisiin, ns. addiktoituu suhteesta ja kun siitä ei saakkaan dopamiinia alkaa ongelmat.
Itse voin sanoa, että monet suhteet käyneenä läpi, kuvio on juuri tuollainen ja sitten se kariutuu. Nykyinen avioliitto sentään kestää, kun molemmat haluavat tutkia itseään pintaa syvemmältä, miksi liitto rakoili aiemmin. Molemmilla oli syynsä, mulla se on ADHD.
Todennäköisesti hän ei ole tosiaan kauhean hyvä tunnistamaan omia tunteitaan, tai edes ajatellut sen kummemmin, sen kuin porskuttaa menemään. Viha on hänelle helpompi käsitellä kuin suru, pelko, ahdistus tai katumus.
Ehkä hän on vaan pettynyt omaan elämäänsä ja purkaa sen pahanolon suhun? Tai jos hän käy nyt vasta läpi eroa ja kiukku on ns erokiukkua, mikä auttaa häntä läpikäymään eroprosessi.
Tai eronnut nainen?
Voisiko olla niin, että hän projisoi negatiiviset asiat sinuun? Kyky ymmärtää ja tulkita omaa tunne-elämää, nähdä omi virheitä, heikkouksiaan ja kehittämiskotiaan ei toimi? Sellaisella katsokulmalla asiaan syyttää kaikki parisuhteen epäonnistumiset puolison niskaan, kun eihän sitä nyt itsessä vikaa voi olla.
Ensinäkin on ihan sama mitä hän ajattelee. Jos ei asia suoranaisesti ole lapsiin liittyvä et ole velkaa tai velvollinen siitä puhumaan.
1. Nauhoita kaikki kanssakäyminen ja ilmoita siitä hänelle. Myös fyysiset tapaamiset.
2. Jos tulee mitään lasten käytännön asioihin liittymätöntä, luuri korvaan ja esto loppu päiväksi.
3. Hanki itsellesi terapeutti sekä vertaistukiryhmä (niitä on)
4. Nyt on sinun aikasi nauttia siitä että pääsit ulos huonosta suhteesta ja löytää rinnallesi ihminen joka haluaa jäädä tilanteessa kuin tilanteessa.
Meillä tällaisia syytöksiä miehestä esitti ex, joka ensin provosoi arvostelemalla ja nälvimällä ja sen jälkeen tosiaan viattomasti ihmetteli, jos sai ystäväni lopulta vihaiseksi ja kylmäksi itseään kohtaan. Lopulta oli mentävä viranomaisille asti ja molemmillahan oli tosiaankin kaksi eri tarinaa kerrottavana. Pitäisi siis ensin kuulla molempia osapuolia. Tunnettuahan toisaalta myös on, että on vihan kautta on helpompi päästä toisesta eroon, kuten teini-ikäiset tekevät. Uskon, että välissä on huonoa kommunikaatiota ja paljon puhumattomia asioita, joita molemmat pyörittävät päässään minä-perspektiivistä. Anna miehelle aikaa ja katso pidemmälle. Eron jälkeen aika harva voi hyvin ja se voi näkyä myös hulluna käytöksenä. Molemmilta.
Itse kun toisesta miehestä erosin niin sanoi se vain yks kaunis päiväi että haluaa erota ja minun pitää muuttaa. En tiennyt ollenkaan mistä syystä mutta kun en ole mitään miestä rukoilevaa sorttia niin etsin asunnon ja muutin. Jälkeen päin selitti että kun etsin muutaman kuukauden työpaikkaa myös toiselta paikkunnalta missä olsi voinut olla sukulaisen luona ne muttamat kuukaudet työpäivin saadakseni sen ajan työkiintiön täyteen että olisi työttömuyyskorvausta saanut siin luuli että erota. olin kyllä sanonut sille miksi hain. Jonkin ajan kuluttua ehdotteli taas yhteen menoa mutta luotto meni siihen mieheen, muutin toiselle paikkakunnalle mistä työtä sain ja jäin sille tielle. Eikä kaduttanut yhtään.
Teillä? Siis vokottelit varatun miehen niinkö ymmärsinkö oikein?ja ex kiukkusi ja se oli susta väärin mutta oma toimintanne ei? Että erän kiukku oli väärin mutta kostaminen siitä okei?
Kenenkään asioita ei kannata tänne tulla kolmansien osapuolien sepostelemaan.
Teinimäistä mennä viranomaisiin jonkun erokriisin takia mustamaalaamaan ketään. Ilmeisesti tätä on nykypäivä.
Juuri niin, häpeää tekoaan, inhoaa itseään. Purkaa kaiken vihaamalla ja syyttelemällä toista. Ehkä helpottaa häntä hetkeksi mutta loppupeleissä se kaikki syö miestä itseään lopun elämää. Ei tule saamaan mielenrauhaa eikä uudet suhteet onnistu. Mennyt on aina peilinä vastassa.
Olisiko niin, että hyökkäys on paras puolustus? Paitsi ettei tietenkään oikeasti ole. Jos hänellä on huono omatunto ja pakenee omaa vastuutaan vihan taakse?
Koita jättää mahdollisimman vähälle huomiolle.
Saattaa olla, että tarvii vihan antamaa voimaa pystyäkseen eroamaan.
Toinen mahdollisuus, että on pettynyt siihen, ettet romahtanut ja ruikuta hänen peräänsä. Illuusio omasta korvaamattomuudesta on saanut kolhun ja kolhijaa on vihattava.