”Juuri lueskelin kirjoituksen kolmekymppisen naisen avautunisesta, kuinka hällä ei ole ainuttakaan ystävää. Sosiaaliset kontaktit ovat vain sielä työelämässä ja vapaa-ajalla hänellä ei ole ketään. Tarkemmin en kuitenkaan analysoinut tätä, mistä tämä johtuu ja näin, mutta havahduin nyt itsekin tähän samantapaiseen ongelmaan…

Olen työelämässä, työyhteisössä todella paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa kyllä lähentynyt ja ovat kahdessa vuodessa tulleet oikein tärkeäksi. Tavallaan ovat ehkä ainoa syy jaksaa välillä hyvinkin paskaa (anteeksi kiroiluni) työtä. Silti en ole vielä täysin päässyt mukaan siihen, että tapailisimme vapaalla. Ehkä se toivottavasti vielä koittaa. Minulla on hyvä lapsuudenystävä, jota satunnaisesti tapaan, mutta jotenkin hänkin on paikoin eri aaltopituudella, en ehkä täysin enää löydä sitä yhteistä draivia. Tapaamiset on kivoja, mutta jotenkin jokin puuttuu, enkä osaa enää avata itseäni hälle. Jotenkin en saa siihen edes mahdollisuutta, koska huomaan, ettei minua kuunnella loppuun asti. Aina jokin keskeyttää tai alkaa puhumaan päälle, joten vaikenen ja annan asiani olla.

Iltahämyinen maisema

Kuva Niklas Wersinger. Ylin kuva Brannon Naito.

Sisarellani on kadehdittavan paljon menoja ystäviensä kanssa. Tosin hällä ei sido perhe ja lapset, kun elelee vain miehensä kanssa. On vapaa menemään ja tekemään. Hänelläkään ei aina ole aikaa enkä kehtaa hänelle sanoa, että minulla ei ole ketään, ei ketään kenen kanssa mennä ja kun kyselen seuraksi, alkaa hieman kiukkuisestikin todeta, että näkee sitä ja tätä ystävää. Suurin ongelma tässä on kuitenkin minä itse ja se, että mulla ei ole aikaa. En pysty irrottautumaan kotoa yhtään minnekään silloin kuin haluaisin. Mulle sanotaan, mies hokee alvariinsa, että mene, senkus vain menet. Silti hän hyvinkin tietää, etten voi noin vain mennä, koska kaikki vastuu täälä kotona on 3/4 minun hoidettavana. Hänellä on säännöllisen epäsäännöllinen työ ja paljon reissailua sen vuoksi ja hän vain ilmoittaa, että nyt on taas niin ja niin kauan pois. Itselläni ei tätä samaa mahdollisuutta vain ole. En voi lapsia jättää heitteillekään ja painella viikoksi menemään.

Koen palavani loppuun. Haluaisin jonkin sydänystävän, joka edes muutamalla tunnilla ihan koska vain auttaisi minua pääsemään irti tästä kaaoksesta ja epätoivon paniikista. Tuntuu, että pyörin ympyrää ja olen aivan yksin.”

Nimim. Yksin vain

Psst! Huono Äiti -ruoat kaupoissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “”Mistä ”huonolle” äidille kaveri?””

  • Tinuli sanoo:

    Normaalitilanne kaikille äideille jotka ovat itse lopettaneet oman elämänsä kun syntyyy lapsia.

    Seuraava askel kun lapset kasvaa on se, että et voi tehdä mitään tai vaikkapa muuttaa koska lapsella on tietty koulu ja kaverit.

    Mene, tee ja harrasta. Jos miehesi ei ole kotona, hanki lapsenvahti.

    Kukaan ei tule ja tee mitään sinun puolestasi.

  • Ystävät ovat vuosien saatossa kadonneet sanoo:

    Samalla ajatusella. Olisi ihanaa saada joku samassa elämäntilanteessa oleva ihminen juttuseuraksi.

  • Joku vaan sanoo:

    Voisiko Huono Äiti ottaa uuden aluevaltauksen ja luoda jonkin kanavan, miten yksinäiset äidit saataisiin yhteen? Itselläni hyvin kirjoittajan kaltainen tilanne. Tarvitsisi edes jonkun vertaisen, joka ymmärtäisi ja jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Toisiamme tukien.