Kesällä on kiva grillailla ja chillailla pienellä ja isommallakin porukalla, kutsua kaverit viettämään aurinkoista iltaa tai vaikka biitsille päiväksi perheineen päivineen. Vaan jälleen yhä useampi huomaa, että tänäkään kesänä ei ole ketään kutsuttavaa. Asiasta keskustelunavauksensa Huonolle Äidille Avaudu tästä -lomakkeella lähetti eräs yksinäinen äiti, nimimerkillä Yksin:

”Perheeseeni kuuluu puoliso ja kaksi pientä lasta. Tänään huomasin olevani se joka on aina kotona. Se jolla ei ole harrastuksia. Se joka voisi nauttia illasta ulkona. Se jolta ei tänäänkään kukaan kysynyt mitä sinulle kuuluu? Se jonka olemassa oloa kodin ulkopuolella ei muisteta. Siitä on aika tarkalleen 4 vuotta kun viimeksi olen käynyt missään ilman puolisoa tai lapsia.

Voi kuinka kovasti haluaisin vain mennä terassille, vetää hillittömät perseet, polttaa askin tupakkaa ja rallattaa lauluja kavereiden kans aamuun asti. Mutta ei tämä onnistu koska en minä kuitenkaan saa seuraa. Kaikki keitä saatoin ennen kutsua kavereikseni, tuskin lähtisivät mukaan koska en ole ole elämältäni kerennyt pitää yhteyttä.

Olin nuorempana kova menemään ja minulla oli paljon ystäviä, kavereita, tuttuja ja hyvän päivän tuttuja. Elin ja hengitin menevää elämäntyyliä ja osittain silloinen ammatti edesauttoi sitä.

Tänään on lauantai ja puolisoni ilmoitti lähtevänsä kavereidensa kanssa ulos. Tunsin kateuden vihlaisun, pakotin hymyn naamalleni ja toivotin hauskaa iltaa. Minä jään kotiin. Taas.”

Kaupallinen yhteistyö Rooty

Onko se aika, joka häivyttää ystävät, vai ovatko syynä ruuhkavuodet? Ei vaan ehdi? Samaa pohtii myös toinen yksinäinen kirjoittaja, nimimerkillä Varjoissa:

”Pohdin usein ihmissuhteita, jotka syystä tai toisesta päättyivät. Oliko vika minussa, teinkö jotain väärin tai jätinkö tekemättä? Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut isoa joukkoa ystäviä enkä oikeastaan edes viihdy isossa porukassa, introvertti kun olen.

Elämässäni on ollut viime vuosina masennusta ja ahdistusta, en ole todellakaan ollut parhaimmillani ja olen hakeutunut avun piiriin. Nämä kai jollain lailla muuttivat minua, koska useampi ”ystävä” katosi. Huomasin joidenkin kohdalla olevani se, kuka aina oli se yhteydenottaja, joten lopetin sen. Yhdelle kehtasin kertoa todelliset kuulumiseni ja tämäkin ”ystävä” vain jotenkin katosi. Tosin hänellä itsellään oli elämässä isoja asioita menossa ja oman vointini takia en jaksanut iloita hänen puolestaan.

Nyt huomaan, että elämässä ei hyvin montaa ystävää ole jäljellä. Olen joiltakin yhteydenpidon lopettaneilta kysynyt mitä tapahtui. Vastauksia on ollut mm. pandemia, arjen kiireet ym.

Onko tämä se kliseinen jyvät erotellaan akanoista, ei se määrä vaan se laatu jne. Olenko vain huono ystävä vai tarvitaanko tähän kaksi?”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Keskustellaan kommenteissa!

Artikkelikuva Juho Luomala.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Tikru Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “”Minulta ei tänäänkään kukaan kysynyt mitä kuuluu…””

  • Anculi sanoo:

    Itselläni riittää aikaa vain kavereille, jotka ovat tyylisiäni eivätkä valita tai kritisoi kaikkea.

  • Riitta sanoo:

    ”Kaikki keitä saatoin ennen kutsua kavereikseni, tuskin lähtisivät mukaan koska en ole ole elämältäni kerennyt pitää yhteyttä.”

    Tuskin? Kokeilla kannattaa silti, jos kerran verkostoja on ainakin ollut! Itsellänikin tuppaa yhteydenpito kavereihin ja tuttuihin jäämään, mutta ihmeen kiva se on sit viiden vuoden jälkeenkin törmäillä. Itse ainakin ilahdun kutsuista, vaikka olis pidempäänkin näkemättä, ja joskus viestin itsekin pitkästä aikaa. Sit toki kannattaa varautua, et ainakin osalla elämäntilanne on muuttunut eikä vaan ehdi matkaan, mutta voihan sitä päättää vaikka samantien viisi ihmistä, joita kysyy, ettei kysy yhdeltä ja lannistu, jos onkin huono tuuri.

    Vaikeammalta kuulostaa tilanne, jossa ystävät pikkuhiljaa kaikkoavat masennuksen myötä. Ihmisillä on niin erilaisia tarpeita ja toiveita ystävyydelle etenkin eri elämänvaiheissa, ja joskus on tosi vaikea löytää sitä oikeaa ”matchia” edes kaveriksi. Jaksamisen mukaan toki kannattaa tutustua, ottaa yhteyttä vanhoihinkin kavereihin itse ja sit vaikka terapeutin kanssa miettiä, miten omalta osaltaan voisi ystävyyssuhteita vaalia. Joillakin voi haasteena olla myös liiallinen kiltteys tai se, ettei osaa viestiä todellisista tarpeista tavalla, joka tuntuisi toisille vastaanotettavalta. Ystävälle voi siis olla esim. helpompi vaikka vastaanottaa illalla soitto ja kuunnella suuriakin suruja, kuin vaikkapa käydä pinnallisemmalla kahvittelulla, mutta loppupuolella kuulla, että toinen on tosi yksinäinen ja masentunut. Jälkimmäinen jättää epämääräisen tunteen, että kuuluisi tehdä jotain enemmän ja tukea, kun taas selkeät yksittäiset pyynnöt on helpompi joko hyväksyä tai hylätä, ja konkreettinen auttaminen tuntuu usein hyvältä myös antajalle. Toki jos tarve on vaikka vaan kuuntelijalle, siitäkin voi esittää selkeän toiveen ja sopia vaikka aikarajan.

    Ja tosiaan, sit on tilanteita, joissa itse jo vaalii ystävyyksiä, mutta toisilla on omat huolet ja menonsa. Silloin luultavasti FB:n vertaisryhmät, mietitään tms. saattavat antaa mahiksen löytää samanlaisemmassa elämäntilanteessa olevia, joiden kanssa vastavuoroisuus on helpompaa.

  • Surullinen äiti sanoo:

    Nämä ovat niin sydäntäriipaisevia tarinoita ja samaistun kohta parikymppisen tyttäreni puolesta. Teinivuosina kiusattiin ja sairastui masennukseen ja ahdistukseen. Pääsi kumminkin yläastekammotuksesta pois ja opiskelemaan. Suurin toivein että jospa sieltä ystäviä. Mutta ei vuoden jälkeen ole ketään sydänystävä löytynyt. Nytkin juhannus yksin kaupungissa kun ei vanhempienkaan mukaan halunnut lähteä. Kiusattuna olleena on tullut varovaiseksi eikä suinpäin luota enää kaikkiin. Hänen kiltteytensä ja empaattisuutensa teki hänestä kiusaajille aikanaan oivan kohteen. Enemmän kuin mitään äitinä toivon että löytyisi vielä se oma kiva kaveriporukka tai edes yksi luotettava ystävä.

  • Ei se paljoo maksa sanoo:

    Luultavasti niillä entisillä kavereilla on varsin samanlainen tilanne. Mitä jos ottaisitkin yhteyttä vanhoihin kavereihin? Ei ehkä ensimmäisenä tarvi terdelle lähteä, mutta jos vaikka viestillä kyselee kuulumisia, noin alkuunsa. Jonkun kaverin kanssa on varmasti kasvanut erilleen, mutta jonkun kanssa voi synkata tosi hyvin. Vähän jatkaa juttua siitä mihin se joskus jäi. Mulla tää on ainakin toiminut.

  • Lapset ei ole loputtomiin pieniä sanoo:

    Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Kavereita tulee ja menee elämän varrella. Kun kysyy ja lähtee kun pyydetään, on seuraa terassille tai vaikka kävelylenkille. Paljon se on itsestä kiinni. Joku laittoi paikalliseen face-ryhmään kyselyn, lähtiskö joku seuraksi baariin. Hän sai monta vastausta.

  • Minä myös yksin! sanoo:

    Miten nämä kirjoittajat saataisiin yhdistettyä? Itsekin seuraan liittyisin! Voi kuinka olisin iloinen,jos voisin lähteä toiselle puolelle Suomea,tyttöjen viikonlopulle! Risteilylle, terassille,pikkujouluihin ynnämuuta! Voisiko Huonon Äidin toimitus yhdistää meidät?

    • Kaipaan myöskin kaveria sanoo:

      Vieläkö mahtuisi mukaan?

    • Tikru sanoo:

      Voisikohan perustaa ihan jonkun ryhmän facebookkiin?🙂 Ja jos sitä saisi vaikka jakaa tällä sivustolla? Tavoittaisikohan se yksinäisiä, jotka ovat ihan vaan ystäviä vailla 🤔

    • Huono Äiti -toimitus sanoo:

      Hei! Loistava idea, mutta valitettavasti meillä ei ole kirjoittajien yhteystietoja. Huonon Äidin Avaudu tästä -lomakkeella lähetetyt kirjoitukset ovat täysin anonyymejä, eikä meille toimitukseen jää esimerkiksi sähköpostia tai muutakaan tietoa, joihin kirjoittajan voisi yhdistää.

      Huono Äiti on aiemmin järjestänyt yksinäisyyttä käsittelevän keskustelunavauksen kommenteissa mahdollisuuden ystävien yhdistämiseen, mutta tällaista tempausta ei vielä tällä hetkellä ole tulossa uudestaan lähiaikoina. Jutun noston kommenteissa Facebookissa voi toki ilmaista kiinnostuksensa yhteydenottoon, ja ystävystyä voi siellä esimerkiksi yksityisviestein. Terveisin Huonon Äidin Johanna

      • Tikru sanoo:

        Jos sellaisen ryhmän tms luo facebookiin, niin saisiko sitä tämän sivuston kautta jaettua? 😊

        • Yksinäinen suurperheen äiti sanoo:

          Semmoinen ryhmä on jo. Olikohan nimeltään naistentreffit. Tosi monet on sieltä löytäneet seuraa milloin mihinkin. Harmi vaan kun sielläkään ei oikein ole tyyppejä pienemmiltä paikkakunnilta.