Joskus uusperhelotossa myös voittaa, muistuttaa Avaudu tästä -lomakkeella kertomuksensa lähettänyt nimimerkki Kiitollinen:

”Ilkeät äitipuolet ovat olleet nyt paljon esillä ja juttuja lukiessa ei voinut kuin ihmetellä. Itselläni on ihana äitipuoli jonka kanssa olen aina tullut hyvin toimeen, lisäksi sain kaksi ihanaa pikkusisarusta kiitos hänen. Lapsuudessani oli normaalia, että isä ja äiti ei ollut yhdessä, erosivat kun olin todella nuori. Pian isä tapasi äitipuoleni ja muutama vuosi eteenpäin sain ensimmäisen pikkusisaren.

Äitipuoli on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, aina kohdellut minua reilusti ja olen aina ollut mukana kaikessa ”isänperheen” kanssa. Parasta tässä on vielä se että ”äitinperhe” tulee myös hyvin toimeen ”isänperheen” kanssa. Voin molempien perheitteni voimin siis juhlistaa synttäreitä, valmistujaisia ja pikkusisarusten juhlia, kaikki on tervetulleita. On uskomatonta välillä lukea tarinoita ilkeistä äitipuolista, koska omani on kuin oma äiti, rakastava ja tärkeä. Vanhenpieni erontakia en menettänyt perhettä, vaan sain niitä kaksi.”

Nimim. Kiitollinen

Artikkelikuva Courtney Cook.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Uusperheellinen myöskin Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “”Minulla on ihana äitipuoli””

  • Äiti minäkin sanoo:

    Minä myös ihmettelen näitä ilkeä äitipuoli-juttuja. On erityisesti aikuisten kykenemättömyyttä ja omistushalua jos lapsi/nuori ei saa viihtyä ja nauttia olostaan esimerkiksi isän uuden puolison ja tämän lasten ja perheeseen syntyvien lasten kanssa. Tunteiden tunnistamisella ja niistä puhumalla pääsee pitkälle.

  • Äitipuolesta arkiäidiksi ja äitihahmoksi sanoo:

    Olipa kiva lukea tämmöistä vaihteeksi. En 11 vuotta sitten löytänyt minkäänlaista tukea omaan äitipuoleuteeni ja se harmitti tosi paljon.

    Minä olen ollut se äitipuoli viimeiset 11 vuotta. En aikanaan tullut isän ja äidin väliin, joten se on varmaan siivittänyt hyvää suhdetta poikapuolen äitiin. Paljon on painetta isällä, koska pitää ottaa huomioon monen ihmisen tunteet omissa toimissaan: omat, pojan, pojan äidin ja äitipuolen roolit. Isä ja äiti olivat sopineet, kuinka toimivat erotessa jo ennen minua, joten uudet suhteet ja niiden esittely yms. oli mietitty jo ennalta.

    Meillä kaikki kulminoitui kivasti siihen kun poika täytti 18 ja hänen äitinsä tuli meille sitä juhlimaan. Onnitteli, halasi ja sanoi ensin, että ”puoliäiti”, mutta korjasi, että ”noh, äitihän sä olet oikeastaan ollut nämä vuodet”. Tuntui tosi hyvältä, vaikken ollut asiaa sillä tavalla ajatellut, mutta eihän se hältä ole pois, jos lapsella on enemmän välittäviä aikuisia ja hällä voi olla eri termillä aikuisia arjessa, jotka auttaa häntä aikuistumaan. Kutsutaan niitä sitten millä nimellä tahansa. Ymmärrän, että meidän tilanne on vähemmistössä samanmoisissa tilanteissa, mutta haluan vain sanoa, että yhteiselo on mahdollista, jos asioista jutellaan ja läsnä on aikuisesti käyttäytyviä aikuisia, jotka kykenee reflektoimaan omaa toimintaansa, jos suhdettaan muihin.

  • Nimetön sanoo:

    Meillä minun lasteni juhlat voidaan juhlia lasten molempien perheiden voimin. Bonuslasteni juhlia ei. Mieheni ex ei voi sietää minua. Olen kuulemma kamala tyyppi. No, minä kyllä tulen hyvin toimeen exäni ja hänen vaimonsa kanssa kuten muidenkin ihmisten, paitsi tämän yhden. Hän taas on katkonut välejä sinne ja tänne. Sääli lapsille, mutta joskus äitipuoli ei voi tehdä muuta kuin astua syrjään bonuslasten juhlista.

  • Onneksi voimme olla viisaampia kuin edellinen sukupolvi sanoo:

    Äitini ei hyväksynyt aikanaan isäni uutta suhdetta, minkä vuoksi emme uskaltaneet kovin läheisiksi heittäytyä hänen kanssaan. Välit olivat todella muodolliset. Nyt aikuisena vietän enemmän aikaani isäni ja äitipuoleni kanssa kuin äitini, joka kantaa edelleen jonkinlaista kaunaa heitä kohtaan. Aikuisena olen ymmärtänyt, ettei asiat ole niin yksinkertaisia. Äitini teki meitä kohtaan todella väärin ja nyt näen äitipuoleni silloiset yritykset tutustua meihin. On ollut hänelle vaikea tilanne, kun emme ole voineet ottaa sitä vastaan. Olen vannonut, että vaikka mitä elämässäni tapahtuu, en aio kantaa kaunaa kuten äitini. Ja paljon se johtoajatus onkin jo auttanut.

  • Bonusmamma sanoo:

    Onpa kiva kuulla vaihteeksi tällainenkin tarina. Minusta keskustelu lähtee jo siinä ikävälle raiteelle, kun puhutaan äiti/isä/lapsipuolista. Mitkä ihmeen puolet? Kirjoittajakin on kokenut saaneensa uusperheestä bonusta, eikä ”puolia”. Ruotsalaiset esim.puhuvat aina bonusisistä/äideistä jne. ja todellakin se tuo jo enemmän positiivista vibaa, kuin meillä yleisesti käytetyt termit. Ehkä vähän aiheen sivusta, mutta kyllä itse puhun mielummin bonuslapsista- ja lastenlapsista.

  • pahaäitipuolikohta10vuotta sanoo:

    Itse olen tämä ”paha äitipuoli”. Meillä ei juhlita lasten synttäreitä, ei rippijuhlia tai käydä porukalla edes samassa katsomossa keskimmäisen jääkiekko peleissä. Lasten äiti ei tervehdi minua, lähettelee törkeyksiä miehelleni ulkoisesta olemuksestani, arvostelee meitä lapsille ja koittaa viraannuttaa nuorimmaisia isästään. Toivon todella, että lapset näkevät jossain kohtaa tämän kaiken läpi ja pystyvät muodostamaan omat mielipiteet asioista. Siihen asti tarvitaan tuhat kiloa itsevarmuutta ja pitkää pinnaa!

    Ilo lukea tarinoita siitä, että lapsille on tehty helpoksi pitää vanhempi-puolistaan!
    Meillä se ei ole sallittua.

  • Uusperheen aikuinen lapsi sanoo:

    Itse olin esiteini, kun vanhempani erosivat ja ne vuodet eivät ole helppo hetki uudelle puolisolle astua vanhemman elämään. Mutta meillä on myös erittäin hyvä tilanne. Äitipuolen kanssa ollaan niiden teinivuosien pienen väännön jälkeen hyvissä kaverillisissa väleissä, sain ihanan pikkuveljen tästä uudesta liitosta äitipuolen edellisen liiton lapsien lisäksi ja äitipuoli kohtelee omia lapsiani ihanasti bonusmummona.
    Ja meilläkin kaikki sukujuhlat ja synttärit voi hyvin kutsua molemmat puolet eikä tarvitse murehtia mitään kyräilyä. Eli meidän jälkikasvun näkökulmasta ei paljon paremmin voisi olla.

  • Uusperheellinen myöskin sanoo:

    Aivan ihana juttu. Nyt on kyllä aidosti ajateltu lasten parasta joka suunnasta. Tämä on siis mahdollisista, jos tahtoa löytyy.

    • Ei selityksiä huonolle käytökselle sanoo:

      Painottaisin juurikin tuota tahtoa. Lopulta päätämme itse, kuinka eron sattuessa käyttäydymme. Emme voi aina vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, mutta jos ihan oikeasti haluamme lapsen parasta, katkeruuden ylläpitäminen ja kosto eivät kuulu kuvioon. Vaikka lapselle väittäisi muuta, he kyllä aistivat asioiden todellisen laidan, joten oma paraneminen ja kultainen hiljaisuus ensimmäisen vuoden aikana ovat avainasemassa. Siitä se lopulta lähtee ja itseään saa kiittää myöhemmin. Kyllä näitä helpommin toimiviakin perheitä on onneksi.

  • Kiitollinen myös sanoo:

    Siis mahtavaa. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tekstin. Ainoa vaan että sain kolme ihanaa sisarusta😍