Eikö nykyään saa enää kasvattaa lastaan, sitä miettii tämä äiti, joka pitää tarkat rajat ja vaatii että lapsi opettelee käyttäytymään hyvin:

”Miltä tuntuu olla ainoa ihminen jonka täytyy olla ikävä lapselle,toisin sanoen kasvattaa häntä?

Itse olen kohta kolmivuotiaan lapsen lähivanhempi ja tuntuu että pyyhkeitä sataa, kasvatinpa lastani tai en. Elän lapseni kanssa kaksin, teen töitä, isä ja sukulaiset ovat toisella paikkakunnalla eikä tapaamissopimusta ole.

Itse asiassa koko kasvatusasiaa hyssytellään mielestäni nykyään,olen tavannut yhden ainoan (!) neuvolahoitajan, joka sanoi suoraan että uhmaikäisiä on pakko kasvattaa tai homma menee vuosi vuodelta vaikeammaksi ja pahimmassa tapauksessa mahdottomaksi.

En nyt tarkoita mitään selkäsaunoja, henkistä ja fyysistä väkivaltaa en hyväksy mutta silti lasta pitää mielestäni kasvattaa.

Kasvatukseen kuuluu että esimerkiksi syödään sitä mitä kulloinkin on ruokana, toki jollei maistu vaikkapa päivällisellä, saatan aikaistaa iltapalaa mutten todellakaan ala tarjoilla eri vaihtoehtoja ruokapöydässä.

Toinen asia on että julkisilla paikoilla opetellaan käyttäytymään. Nimenomaan opetellaan,ei vaadita heti nappisuoritusta vaan opetellaan yhdessä. Kotona tai kylässä ei revitä tavaroita tai riehuta. Jos on yksi herkku jokaiselle niitä ei saa kahta. Ei vaikka kuinka huutaisi ja sitähän lapsi tekee…

Ongelma on kuitenkin asiasta saamani palaute joka saa minut neuvottomaksi. Olen kuulemma ollut välinpitämätön lastani kohtaan kun hän sai raivarin ulkovaatteista ja sanoin että okei, pyydä hanskat kun tulee kylmä.

Sukulaisten mielestä kiellän ja korotan ääntäni liikaa. Toiset taas sanovat että lapsi oireilee koska teen paljon töitä ja työni takia olen muuttanut toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa,kauas isästä.

Toisten mielestä taas minun syntilistalleni voi laittaa myös sen jos lapsi ei tottele koska ”eihän sulla oo silleen mahdollisuutta asettaa rajoja.” Lapsen mielestä tietenkin isi ja mummi ovat kivoja ja äiti ihan tyhmä(tietenkin koska asetan yksin rajat) mutta tähän kisaan en lähde. Ei ole minun tehtäväni olla lapseni kaveri vaan vanhempi vaikka hän onkin minulle rakkainta maailmassa.

Jotenkin vaan nykyään tuntuu ettei kasvatuksesta saa puhua missään.Olisi myös helppo antaa periksi ja toki siihen joskus väsyneenä sortuukin. Silti se ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. En myöskään ala voivotella vieressä kun lapsi rikkoo tavaroita vaan kiellän.

On hyytävää ajatella mitä muistoja lapselleni jää. Kamala äiti joka komensi(ja samalla kasvatti aikuiseksi) ja ihanat isi ja sukulaiset joiden luona kesä jatkui loputtomiin…”

Nimim. Arkinen, ankara lähivanhempi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähtetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeellla. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Myös tiukka Mutsi Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “Minua arvostellaan siksi, että yritän kasvattaa lastani”

  • Lcfghv sanoo:

    No varmasti tulee kasvattaa mutta, on sanottu että lapsi ei kokeile jos hänellä on rajat. Tätä on vaikea selittää, kuten kuitenkin arvaa se liittyy nimenomaan lapselle selittämiseen, loputtomaan selittämiseen ei niinkään kieltoihin ja toruihin. Esimerkkiin miten ollaan pöydässä ym. Vähän siinä ilo puolittuu kun pitää olla kovin esimerkillinen, mutta tän huomaa tarhoissakin. Jos hoitajat eivät ole esimerkkinä vaan supisevat, esittävät ei lapset opi mitään kun riehuun ja testaa rajojaan.

    Myös totta että yksin on tai voi olla rankempaa, lapset hoksaa milloin asetettuja rajoja voi koittaa ylittää enemmän. Ehkä myös jos vanhemmat ei ole tiimi, toinen puskee väliin tai lepsuilee.

  • Hanne sanoo:

    Hienoa että vielä löytyy näitä fiksuja vanhempia, jotka kasvattavat ❤.
    Nämä lapset tulevat kyllä pärjäämään elämässään ja löytävät varmasti oman paikkansa. Toisin kuin ne hämmentyneet pikkuiset, jotka eivät saa opastusta sallittuun ja hyväksyttyyn vaan vanhempiensa kasvatuspelon vuoksi joutuvat vastuuseen asioista jotka eivät todellakaan kuulu lapsen vastuualueeseen!
    Lapsi tarvitsee napakat, turvalliset rajat, pettymyksiä ja onnistumisen iloa sekä aikuisen päättämään asiat. Se on sitä rakkautta ja lapsen parhaaksi toimimista. Silloin lapsella on perusturvallinen ja rakastettu olo, ei tarvitse päättää itseään isommista aioista.
    Voivottelemalla ja lapsen oikkuja myötäilemällä, lapselle päätösvalta jättämällä viedään tämä perusturvallisuus, hämmennetään lapsi ja aivan varmasti tehdään melkoinen karhunpalvelus. Siinä onkin sitten aikuisena isot ongelmat edessä, kun pitäisi kyetä yhteispeliin työ- ja perhe-elämässä ja homma ei enää pelaakaan niinkuin lapsena. Sanelemalla ja muita pompottamalla.

  • Tiukkamutsi sanoo:

    Kiitos tästä kirjoituksesta Ankara, arkinen lähivanhempi!
    Olen kuria pitävän ja hyvää käytöstä vaativan äidin kanssa samaa mieltä – niitä ei saavuta ilman työtä.
    Korotan ääntäni lapsilleni säännölisen epäsäännöllisesti asioiden tapahtumista vauhdittaakseni, välillä myös naapurit kuulevat mielipiteeni. Välillä olen pohtinut kuria ja sen tarpeellisuutta ja sitten taas puolison kanssa todennut, että eihän tästä ilman kasvattamista tulisi mitään. Vaatimukseni hyvästä käytöksestä on alkanut maksaa itseään jo nyt (5 ja 6 v.)takaisin, sillä lasten ystävien vanhemmat kehuvat ja ihastelevat lasteni hyvää käytöstä heidän ollessaan kavereillaan. Hyvä niin.
    On tylsää olla vaatimassa, pyytämässä ja ohjeistamassa, mutta oikoteitä en ole löytänyt. Olen tavannut myös äitejä, jotka haluaisivat lastensa käyttäytyvän hyvin, mutta jotka eivät ole valmiita tekemään sen vuoksi työtä eli olemaan vaativa lastaan kohtaan. Sitä saa mitä tilaa – olen ollut paikalla, kun lapsi haistattelee äidilleen – ja kohta otetaankin koko joukolla sitten jäätelöt. Huh.
    Meillä on ehdoton fyysinen koskemattomuus ja lapsilla on omat mielipiteensä. Mutta aikuinen päättää tärkeistä asioista, jolloin vastuu pysyy niillä, jotka pystyvät sen kantamaan.

    En haluaisi olla tiukka kasvattaja, kuka kertoisi, miten pääsisin samaan tilanteeseen helpommin? Ei tämä tiukka kasvatua nimittäin mitään herkkua ole. Odotan jonkun viisaamman vastausta innolla!

  • Kasvattaja sanoo:

    Voi kuule tuttua on. Lasten pitäisi käyttäytyä, mutta kasvattaa heitä ei saa vaan heidän pitää olla kuin taikaiskusta herranterttuja.

    Meillä myös ollaan natseja, kauheaa kun on aikataulutettu kaikki, mistään ei myödätä, samoista asioista nalkutetaan, jne. Kun meillä on niin kiltit lapset ettei heille tarvitse tuollaista. Joo onhan ne kilttejä, ei olisi jos uskottaisiin muita ja annettaisiin olla vain. Miehen lapsella ei diagnoosia (vielä) mutta ollaan opittu että tämän kanssa pitää kaikki tehdä aina samoin eikä saa päästää kierroksille. No sitten ollaan natseja kun yhden pitää välillä tasoitella oloa, kun aletaan nähdä että kohta menee yli ja sen jälkeen kelläkään ei ole kivaa. Kun on kylässä jossain niin kotona on aivan kauheaa kun toinen hyppii seinille, vetää kunnon raivareita ja muuta kivaa kun ei säännöt ole siinä välissä muuttunut mihinkään, kun siellä saa tehdä sitä, äidillä saa tehä tätä ja tuolla tuota. Eikä kukaan usko. Kun se on niin kiltti ja ikääkin jo niin paljon, joo onhan se kun ei anneta mennä siihen ettei enää ole kiltti ja kiva, ja kylässä ollaan vähän vieraskoreitakin. Äitinsä tykönä tuo riehuu, oireilee ja tekee mitä sattuu, ei meillä ikinä, mutta silti äitikin syyttää kuinka meillä on kauhean kova kuri.
    Omat lapset on myös muiden mielestä niin kilttejä ettei niitä saisi komentaa. No onhan ne kilttejä, koska on komennettu. Ja kaikki tietävät ettei ihmisten ilmoilla hilluta, kun siitä on tullut meiltä palautetta kun jotain on tehty, yleensä vielä niin että täysin ulkopuolinen tulee kauhistelemaan kun pidetään kuria.

    Ollaan myös hirveitä kun lapsilta vaaditaan ikätason mukaan asioita. Koululaisen pitää tehdä läksyt, nykyään pitää yksinkin pärjätä. Pienemmät osaavat pyytää nätisti jos haluavat jotain, keskimmäisen pitää korjata jo leikit, jne.

    Ja varmasti kaikki asioita joista ihmiset ovat meille sanoneet. Kyllä meistäkin meillä on kivat lapset ja kunhan kasvavat niin kivemmiksi. Mutta siitä on kiitos kasvatustyölle, ei sille että on annettu lasten kasvaa tuurilla johonkin suuntaan.

  • Minä myös sanoo:

    Et ole todellakaan yksin. Meillä on kasvatettu kaikkia lapsia ja voi kuule että siitä on saanut kuulla. Ja kas kummaa teini-iässä hyvin käyttäytyvät lapset onkin meiltä hyvinkasvatettuja mutta se yksi joka testailee rajoja urakalla on meidän pilaama liian tiukalla kasvatuksella… lehtien palstat ja netti täynnä haukkuja huonosti kasvatetuista ”äidin kullannupuista” tai vapaan kasvatuksen mukuloista, mutta sekään ei käy että kasvattaa. En tiedä mitä meiltä äideiltä ja isiltä muut odottavat ja haluavat, mutta niin kauan kun lapsella on rakkautta ja rajoja ja järkevät säännöt ja opastus miten käyttäydytään jne, et minusta vaan voi mennä pieleen! Ja lapsi ei tule saamaan traumoja sinun kasvatuksestasi vaan oikeasti olet ykkönen sillä on turvallista olla aikuisen kanssa joka on asettanut terveet ja turvalliset raamit!

  • Minäkin sanoo:

    Et ole yksin! Olen törmännyt samaan useasti itsekin. Erityisesti suvun vanhemmasta päästä olevat ihmiset eivät ymmärrä miksi pidämme ruokailuajat, herkuttelut ym aisoissa. Lapset ovat hetken hoidossa niin vaativat sen jälkeen kaikkea, koska ei osata sanoa ei. Sitten katsellaan meitä vanhempia otsa kurtussa kun emme suostu ja lapset huutaa. Pidä pääsi ja muista, myös muiden lapsia kuuluu opastaa ja kasvattaa, jos huomaat huonoa käytöstä (sekin tuntuu olevan unohdettu asia)!

  • Lastenhoitaja sanoo:

    Meidän äiti oli kova pitämään kuria, opettamaan hyviä kaytöstapoja ja toki muistan muutamia kertoja kun hän oli mielestäni epäreilu/ilkimys.. mutta en vaihtaisi äitiäni IKINÄ <3
    Itse näin vierestä miten serkkuni oli töykeä, huusi ja haukkui äitiään, silloin ajattelin että miten kukaan voi olla noin kamala äitiään kohtaan? Olin 13-v teini silloin.. siellä puuttui rajat, kasvatus jne, edelleen serkkuni on oikea k***pää.. edelleen puhuu rumasti äidilleen, haukkuu ja aukoo päätään.. olemme kummatkin jo yli kolmenkymmenen ja edelleen hän käytäytyy kuin pahainen kakara, jonka pitäisi kaikki saada nyt ja heti valmiiksi katettuna..
    joten älä huoli, teet hyvää työtä <3

  • 50+ sanoo:

    Minun äiti oli ankara kasvattaja, yksinhuoltaja 5 lapselleen. Pakko oli olla selkeät rajat. Vaikka joskus vihasin häntä niin olen erittäin kiitollinen että hän laittoi ne rajat ja sain kunnon kasvatuksen! Jatka samaan malliin ja muista myös näyttää että rakastat ja välität. Täytyy myös selittää lapselle asioita, syitä ja seurauksia!

  • Kolmen jo aikuisen yhäiti sanoo:

    Voi kuule, kaikki tutut yhtälailla kuin sukulaiset ja puolitututkin tuntee suorastaan velvollisuudekseen kertoa miten väärin sä lastasi kasvavat -ja se johtuu täysin siitä että olet yksinhuoltaja! Jos sulla olis puoliso, vaikka kuinka surkea ja piittaamaton tahansa, ei kenenkään mieleenkään tulisi arvostella.
    Yksinhuoltajana sitä ei vain osaa eikä ymmärrä mistään mitään, toisten mielestä.

    Lapselle jää mieleen turvallinen lapsuus, koska rajat ovat rakkautta. Kasvaessaan lapsikin sen tajuaa.

  • Äiti Oulusta sanoo:

    Minä ja mieheni pidämme kyllä kuria lapsille. Ravintolassa tai kaupassa jotkut varmasti katsovat, kuuntelevat ja arvostelevat, että olemme tiukkoja vanhempia. Mutta lapset tottelevat meitä, hommat sujuu ja kiukuttelulla lapset eivät saa tahtoaan läpi. Elämä on helpompaa, kun ei koko ajan vain myötäile ja anna periksi. Vaikka joskus mieli tekisi.

  • Uskallan olla lapsen kasvattaja, ei paras kaveri sanoo:

    Itselläni samankaltainen tausta olen parhaani mukaan yrittänyt kasvattaa lastani. Lapseni on nyt yläasteikäinen ja viimeisimmässä kehityskeskustelussa opettaja totesi sivulauseessa että lapsesta huomaa että häntä on kasvatettu! Tämä on ehkä elämän paras palaute, tuntui tosi hyvältä kuulla! Joten rohkaisen sinua jatkamaan samalla tyylillä välittämästä muiden oudoista kommenteista!

  • Natsimutsi sanoo:

    Kiitos ja aamen. Mäkin oon se tyhmä-äiti. Myönnän, että välillä vaadin lapsilta liikaa, mutta kyllä heillä pitää olla vastuita, velvollisuuksia ja käytöstapoja.

  • ifeelyou sanoo:

    Vertiastukea täältä! Mä olen samassa tilanteessa vaikka (vielä) olemmekin ydinperhe. Lasten isä ei kasvata millään tavalla. Mä olen se paska mutsi, joka hoitaa kaiken ikävän. Poistumistilnteita harjoitellessamme tunnen pistävät katseet selässäni, kun ihmiset tuojottavat kauhistellen. Omiin lapsiini tuntuu tehoavan hyvin: ”Minä lähden nyt, en odota. Heippa.” (Tämä siis siinä vaiheessa kun olen pariin otteeseen kehoittanut lähtemään esim. puistosta kotiin. Lapset kirmaavat hetken kuluttua perässä ja todellakin tietävät ettne jätätisi heitä ikinä. Se syyllistävien katseiden porautuminen….ARGH!

  • Myös tiukka Mutsi sanoo:

    Lapsen kasvattamisessa ja kurin pitämisessä ei ole mitään pahaa. Olen itsekkin ollut yh,lapseni isä menehtyi kun hän oli 2.v Sain kuulla myöskin monelta suunnalta kuinka pidän lapselle liian kovaa kuria. Nyt tämä lapsi on jo itse isä, joka myös vaatii lapseltaan tiettyjä käyttäytymistapoja ja tämä pieni ihminen on parempi käytöksinen kuin moni aikuinen. Ompa lapsestani kasvanut hyvä veronmaksaja ja vanhempia ihmisiä kunnioittava ihminen. Omassa lähipiirissäni on monia ns. höllemmän kurin lailla kasvatettuja joista osa on vankilassa, osa hylännyt omat lapsensa tai lapset on otettu huostaan päihteiden käytön takia.
    Jatka samaan malliin koska sinä saat palkinnon lapseltasi ennemmin tai myöhemmin. Omani on sanonut aikuistuttuaan: Kyllä mua harmitti kun kielsit sen ja sen mutta nyt ymmärrän miksi. Siinä paras palkinto mitä vanhempi voi saada.

  • Samaa mieltä sanoo:

    Jatka vain samaan malliin! Rajat ovat rakkautta.