”Pikkulapsiperhearkea kahden kolmivuorotyötä tekevän kodissa… ”Hauskaa” on se, että ohjeeksi annetaan laskea rimaa. Älä pyri täydellisyyteen jne.

Voinko laskea rimaa lasten kasvatuksessa? Pidetään yllä päivärytmiä, jossa aamulla syödään aamupala ja jne… selkeä rytmi auttaa monessa tilanteessa. Miten käy, jos höllään lasten kanssa? No, ammun siinä itseäni polveen.

Miten käy jos höllään töissä? Toinen tekee työtä, jossa linjasto liikkuu ja tulospalkkio on iso osa palkkaa, ja toinen töissä leikkaussalissa. Eli eipä höllätä siellä.

Kotitöitä on pakko tehdä, jos haluaa puhtaita vaatteita tai astioita (en kiillota kotiani). Kotitöitä ei voi enää karsia vähemmäksi. Omia harrastuksia ei ole, sillä niille aika olisi klo 22 eteenpäin. Jos herätys aamulla on klo 05, ei kannata ainakaan ultrajuoksua harrastaa.

Mistä siis karsin, että helpotan arkeani?”

Nimim. Nietos

Mistä sinä ”löysäät” arjessa, jotta vähän helpottaa? Kerro kommenteissa!

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

28 vastausta artikkeliin “”MINKÄ voi tehdä juostenkusten?””

  • Tosikko sanoo:

    Vuorotyö ei oikein sovi pikkulapsiaikaan. Siinä on tehtävä kovia päätöksiä, mutta punnittava mielessään omaa elintasoaan ja kuinka paljon uhrauksia se vaatii. Jos mahdollista, säännöllinen työaika 80% työajalla. Jos toinen pystyy tekemään täyttä työaikaa, pitäisi tulotason olla kohtuullinen edelleen. Jos tulotaso laskee, siitäkin selviää. Ei kannata uhrata itseään liian hyvän elintason vuoksi.
    Lapsille ja itselle kirppis- ja markettivaatteita, harrastukset minimiin, mitään ei koskaan osarilla, ei edes autoa. Maksukanavat pois ja kirjastosta kaikki pelit, leffat ja lukemiset.

    Monessa perheessä painetaan sata lasissa burnoutin partaalla, jotta koetaan sopivan normiin. On toisenlainenkin tapa elää.

  • Äitee Pohjanmaalta sanoo:

    Huonointa tossa ”höllää vähän” -kommentissa on se tausta-ajatus, että jos arki tuntuu liian kuormittavalta, SE ON AINA SUN OMA VIKA. Osin usein onkin, pyritään olemaan liian täydellisiä ja/tai ahtamaan elämä liian täyteen asioita. Mutta ei voi katsoa ohi siitä, että esim. työelämän ehdot ovat usein tosi tiukat ja rankat, puoliso voi olla ihan siivellä ja lähinnä lisärasite, voi olla myös iäkkäitä/sairaita läheisiä hyvinkin monta, eri syistä johtuvia talousongelmia…ne asiat ovat, ei niitä pelkällä ”relaamisella” selvitetä. Yksi tähän liittyvä ongelma on myös pärjäämisen ja jaksamisen pahanlaatuinen eetos. Apua voi saada monenlaista asioihin, mutta sitä pitää osata jaksaa ja uskaltaa hakea. Ja esim. läheisiä ihmisiä joutuu toisinaan jopa pakottamaan avun/hoidon/tuen piiriin ja vielä tekemään paljon töitä sen tuen saadakseen. Ei se heikkoutta ole jos silloin aika ja energia tuntuu käyvän vähiin.

  • Laiska äiti sanoo:

    Feelia ruokaa ja vähän pilkottuja kasviksia tai kasviksia pakkasesta uuniin. 👌🏻 Jos on mahdollista niin lopeta vuorotyö, tee pelkästään aamuvuoroja tai vaihda työpaikka/ala. Lähihoitajana voi vaihtaa palvelukodista esim hammashoitoon vaikka oppisopimuksella.

  • Vinkki sanoo:

    Mua auttoi ihan ruoanlaitossa höllääminen! Moni voi olla eri mieltä, mutta kyllä moni ruoka tulee nopeammin, kun käyttää puolivalmisteita. Esim. valmiit pastakastikkeet, pikariisi, valmiit smoothiepussit lapsille ja pilttipatukat on nopea välipala. Yksi iso kauppareissu viikossa niin säästyy viikolla aikaa siltä ja ruokaa varten ostaa isot uunivuoat jne että saa kerralla paljon, ja osa pakkaseen ja sieltä työevääksi. Ruoanlaitossa saa ainakin säästettyä aikaa siis jos ei ole jo sieltä nipistetty. Ja siivouspäivänkin voi pitää kerran viikkoon, ei arkena tarvi imuroida. Pyykkiä joutuu pesemähän toki varmasti pari kertaa viikolla. Sitten niinkin yksinkertainen asia jos haluaa laatuaikaa lapsen kanssa leikkimiseen niin ihan ajastin! Pistää puoli tuntia ajastimeen vaikka aikaa ja koko sen ajan käyttää lapsen kanssa leikkimiseen eikä tarvi vilkuilla kelloa ja miettiä mitä kaikkee pitää saada tänään vielä aikaiseksi, kyllä ajastin sitten piippaa ja voi jatkaa kotitöitä. Harrastukset voi olla yksi mistä saa vähennettyä jos niitä on monta kertaa viikossa. Tsempatiaa hirveesti, toivottavasti tästä on yhtään apua.

  • Äiti 74 sanoo:

    Lapsiperhe ja vuorotyö on täysin toisilleen sopimaton kombo. Vuorotyö syö voimat ja sopii loppupelissä aika harvalle. Ratkaisuja löytyy, mutta jos ei näe syitä tilanteeseen, niin se on vaikeaa tehdä muutosta. Jos muutosta tosiaan haluaa, niin täytyy olla valmis tehdä isoja askelia oman hyvinvointinsa eteen. Eli alan vaihto tai jos on mahdollista päivätyötä työpaikkaa vaihtamalla. Sitä voi joko jäädä roikkumaan tuohon ja odottaa Burns outtia tai tehdä jotain 🤷. Minä tein, ei enää vuorotyötä.

  • Nimetön sanoo:

    Monet voivat saada lisää aikaa tärkeämmille asioille vähentämällä netissä roikkumista ja television katselemista.

    Kotitöiden osalta vaikkapa silittämisen voi jättää väliin, koska monet nykytekstiilit siliävät itsestään. Samoin mankeloinnin.

    Valmisruokia on saatavilla paljon. Niillä voi helpottaa arkea, samoin tekemällä isompia ruokamääriä kerrallaan ja pakastamalla.

    Kauppareissuja voi harventaa ostamalla enemmän kerralla. Hätätilassa ostokset voi tilata kotiin.

    Pakolliset kotityöt kannattaa tehdä rutiininomaisiksi, niin ettei aikaa kulu sen miettimiseen, pitäisikö vai eikö tai milloin.

  • Neo sanoo:

    Toisten on ehkä vaikea ymmärtää, että pelkkä siivoamisesta karsiminen ei riitä tuomaan lisää aikaa päiviin.
    Itse olen saanut ton tapaisia neuvoja ihmiseltä, jolla on vankka tukiverkko samassa kaupungissa. Esim. mummi/kummi/täti usein muutamia tunteja lasten kanssa tai on kuskannut harrastuksiin tmv.
    Meillä toinen vanhempi koko ajan töissä ja minäkin, mutta norm. työajalla ja ma-pe. Eli käytännössä koti ja lapset mun heiniä paljon. Taloudellisesti mies taas panosti ja yhä panostaa enemmän (isommat tulot, kuin mulla, reilusti)
    Ei ollut tukiverkkoa, kun lapset oli pieniä. Bussilla mentiin harrastuksiin 2 krt/vko, mukana aina harrastajan uhmaikäinen pikkusisarus. Välillä olin tosi väsynyt, niin että lasten nukahdettua vaan nyyhkytin.
    Olis pitänyt varmaan pyytää apua, vaikka mml:n lastenhoitaja palkata joskus.
    Nyt kun lapset on jo teinejä, on helpompaa, paljon. Siivoavat itse huoneensa ja koko yläkerran, missä asuvat, huolehtivat pyykistään pääosin itse ja vievät roskia, tyhjentävät tiskikonetta.
    Mutta enne kaikkea: ovat niin isoja, että pääsevät harrastuksiin jne omin avuin, ei tartte joka hetki pitää silmällä. Toki tarkkana pitää olla ja kartalla siitä missä mennään.
    Mutta pointtina se, että helpottaa, kun lapset kasvaa. Sä selviät varmasti! Ja jos mahdollista pyytää/palkata apua välillä, se kannattaa hyödyntää.

  • Toinen Perheplaneetalta sanoo:

    Juuri tuo! Aina tuo vakioneuvo, jonka takana on oletus sukkia silittävästä ja vessaa kiillottavasta äidistä. Meillä käy siivooja sen verran, kuin minulla vain rahaa siihen riittää (se rahapanostus itseeni, kun ei tässä mihinkään kampaajalle tai vaatekauppaan ehdi eikä jaksa aikoakaan), syömme joko massatuotantona kerralla 3-6 perheannoksen satseissa viikonloppuisin pakkaseen tehtyä ruokaa tai eineksiä viikolla, emme silitä mitään, käytämme kuivuria emmekä ripustele pyykkiä. Lapset osallistuvat kotitöihin omilla ikäkokoisilla tehtävillään. Kauppaostotkin tehdään kerran viikossa netistä kotiin tuotuna ja vain täydennetään lähikaupasta loppuviikosta tarvittaessa juoksuvauhtia.Silti läksyissä täytyy auttaa, surut halia, vaatteet pestä ja yhdessä kaapittaa, polkupyörän ketjut korjata seuraavaan aamuun, lelukaaos paimentaa kokoamaan ja lämmittää se ruoka, paimentaa isompia kattamaan ja siivoamaan pöytä, järjestää pakollinen hamnashoitoaika lapselle, varata neuvola rokotuksineen, vaihtaa lamppu, käyttää hitto vie illasta tolkuton aika Wilman ”tuo huomiseksi” -juttuihin (pitäisi aikuisellekin olla lupa katsoa se vain kerran viikossa, netitön iltavapaaoikeus!) , tarkistaa lasten kanssa yhdessä, missä kengät, unohtuiko takki kouluun, onko nyt kirjat repussa, viedä lisää varavaatetta hoitoon, pestä pienten hampaat, lukea iltasatu, vaihtaa vahinkokastuneet lakanat, paimentaa iltapesut, imuroida rikkoutunut lasi lattialta, maksaa laskut, tilata autohuolto ja katsastusaika, ostaa taas numeroa isommat kumpparit ja sadehousut – ja paikata ilmastointiteipillä hätävaraksi ne vanhat, kun ei lähimarketissa ollut ja ei ennen päiväkodin sulkemista enää matkalta ehdi etsiä uusia sadehousuja hoitoon. Korjata reikä unilelussa, pakata retkieväät hoitoon, päällystää kirja. Niinpä, hei kuule, höllää vähän!
    Perusarkea vain.

    Jätänkö auton katsastamatta, ruoan lämmittämättä vai laskut maksamatta? Iltasadun lukematta, hampaat pesemättä vai hölläisikö vaikka töihin menosta? Jaa, ei kuin valitsemaan…

    Paras apu itsellä on ollut, että lapset kasvavat ja ovat rytmissä ja kurissa, rytmistä ja kotihommista pidetään kiinni. Puoliso, joka tekee paljon mutta työskentelee viikot poissa kotoa, on tullessaan kireä ja väsynyt myös, valittaa, että aina mä nalkutan kaikille kotihommista enkä tee mitään hauskaa. No en ”nalkuta” , olen vain väsynyt, ja hauskaa olisi esimerkiksi nollata aivot, olla muistamatta päivä kaikkea ja kaikkien puolesta ja vaikka vain nukkua pitkään. Kyllä kodin kanssa jaksaisi, jos haastava työ antaisi armoa, mutta kun kumpikin vaatii nyt pitkään enemmän kuin jaksan, niin ei akku lataudu missään. No, kyllä ne isoäiditkin sota-aikana jaksoi ja niitti vielä heinätkin, tiedän.

    Omakin kokemus on, että vaikka koti on hyrskynmyrskyn, itselle ei enää löydy puhtaita alkkareita tai paitaa töihin pyykkien ollessa rästissä ja ruokana on taas einestä, on joku aina lonkalta kertomassa että älä ole ylitunnollinen, höllää vähän,hei ei kaiken tarvii kiiltää! 😂 Tervetuloa perheenäitien planeetalle…

    Jos höllää liikaa, tulee lastensuojelu. Toisaalta, jos höllää enempää kodista ja lapsista, joita rakastaa ja joiden kanssa elämisestä, halimisesta ja aterioinnista yhdessä saa rakkautta ja voimaa tähän kaaokseen, miten olla onnellinen välinpitämättömänä, ilman keskinäistä välittämistä ja lasten luottoa? Siinä onkin rajanvetokysymys, jota en osaa ratkaista.

    Tsemppiä. Istutaan lattialle ja nukutaan hetki pää tiskikonetta vasten, nukahdetaan lasten sänkyyn iltasadulla ja koetetaan nähdä tämä hetki komediasarjan klippinä.

  • 3 aikuisen lapsen äiti ja 4 mummi sanoo:

    Hernekeitto ja maksalaatikko. Itse nipistin arkena ruuanlaitosta aina kun mahdollista. Kasvoi ne lapset valmisruuillakin. Viikonloppuisin oli joskus enemmän aikaa tehdä ”kunnon” ruokaa.
    Vaatteita en silittänyt ikinä. Kuivausrummusta suoraan kaappiin. Lenkkeily vaunujen kanssa riitti harrastukseksi, myöhemmin muksut kulki polkupyörällä vieressä kun kävin juoksemassa tai kävelyllä. Mopoiässä pojat tulivat usein vastaan, kun kerroin minne menen.

  • Velkane sanoo:

    Yllättävää kyllä, kuvakortit nopeuttavat esim illalla nukkumaanmenoa, vaikka ensin tuntui että pitää olla yli-ihminen jaksaakseen ne tulostaa. Löytyy pikku kakkosen sivuilta ja voi myös vaikka piirtää.

    Lelut jää joskus lattialle, keittiö joskus sotkuun, lenkillä käymättä, ruokatilaus tekemättä, pikaruuilla mennään. Töistä ei voi tinkiä tässä asuntolainakusessa.

  • Be3n there sanoo:

    Osittainen hoitovapaa eli 80% työaika. Toimii, varsinkin jos saa sen yhtenä vapaapäivänä viikossa.
    Myös siivouksen voi ulkoistaa, liittyy kotitalousrinkiin niin ei maksa maltaita.

  • Äippis sanoo:

    Onko lapsille opetettu/vaaditaanko kotitöiden teko?

  • jgk sanoo:

    Ymmärrän kysyjää. Tyhjentävää vastausta ei voi antaa, koska se vaatisi syvempää tietämystä miten päivät sujuu tarkalleen ottaen. Mutta sitäpä ei kysyttykään vaan miten itse kukin höllää. Mielestäni itselläni paras on ollut työstä supistaminen eli työajan lyhentäminen. Ihan yksi parhaista päätöksistä elämässä ja näin kun ikää tulee lisää voisin vieläkin vähentää ja tehdä myös muita rakkaita asioita vapaalla – niistä on kiireisimpinä aikoina pitänyt joustaa ja jättää tekemättä. Työ on tärkeää, mutta tosiaan ei niin tärkeää, että miettisi kuolinvuoteella, että no enemmänkin olis voinut tehdä. Ei.

    Ymmärrän toki, että ihan 100% tämäkään ei ole mahdollista, jos rahat ei vain riitä, palkka ei suurensuuri ole itsellänikään, mutta itse arvostan suuresti minimalistisia asioita jo tässä vaiheessa elämää. Vähemmän on enemmän.

  • Näin meillä sanoo:

    Minä laskin rimaa ruoanlaitossa. En tiennyt aiemmin, että perunoitakin löytyy valmiiksi pilkottuina pakasteina, samoin sipulit, kasvikset yms. Jouduttaa mukavasti ruoan valmistumista. Pyykkiä pesen vain kerran viikossa, ettei arki-illat kulu pyykkishowssa.

  • Itsekäs hoitaja? sanoo:

    Minä karsin töistä. Teen hoitajana keikkatyötä, enkä tee kuin aamuvuoroja. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista tehdä näin, varsinkin tällä hetkellä, kun hoitajista on huutava pula. Perhe on minulle työtä tärkeämpi.

  • Äiti 74 sanoo:

    En tiedä moisesta mitään. Ei ole ollut mitään ruuhkavuosia 2 lapsen Yh:na. Sivusta katsottuna voin sanoa mikä mättää. Lasten ja vanhempien harrastukset, pahimmillaan niitä on kaikilla useita. Onko se todella tarpeellista, jos se vie kaiken vapaa ajan ja ei kerkiä eikä jaksa enää muuta. Voisiko siitä edes hetkeksi hellittää. Onko joka lapsella pakko olla harratus, vai riittäisikö 1 per lapsi. Kyllä mun lapset on olleet ihan tasapainoisia ja tyytyväisiä vähempääkin suorittamiseen. Itse pelkään, että lapsi oppii suorittajaksi, koko ajan on oltava jotain, aina ollaan menossa. Kyllä lapsella on joskus oltava tylsää, silloin aivot ja keho lepää. Tämä on minun mielipide. Kysyttiin mistä voi hellittää, vastasin harrastuksista.

    • Nimetön sanoo:

      Vanhemmilla ei ollut omia harrastuksia. Lasten harrastuksista ei mainittu. Kommenttisi oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, sanoisin ma.

    • Kyytirallia kauhulla ajatellut sanoo:

      Harrastusrumba kauhistuttaa minuakin, mutta onneksi lapsille tärkeintä on leikkiä, eivätkä jaksa ja halua iltoja olla harrastuksissa kuin kerran viikossa. Kimpoakyydit ovat pelastus siinäkin. Nyt korona-ajan aarre ovat harrastustoimintaan perustetut kerhot, jotka ovat koululla heti koulun jälkeen, ja vastaavaa tarjoaa myös yksi yksityinen taho koululla iltapäiväkerhon aikaan samassa talossa. Se on upeaa tukea perheille – lapsi ei väsy ensin koko päivää, voi harrastaa jo iltsun aikana ja ilta rauha jää kotiin. Kunnan parhaita vetoja tukea varhaisen iltapäivän harrastustoimintaa.

      • Sama sanoo:

        Toki, kaikkea harrastustoimintaa ei tietysti ole tarjolla koululla, ja nostan isosti hattua vanhemmille, jotka vievät lapsiaan harrastuksiin. Omille lapsille onneksi koululla oleva harrastustoiminta osui kuin nenä päähän, ja minä selvisin toistaiseksi tästäkin vuodesta ilman kyytirallin pahenemista.

  • Leena sanoo:

    No karsi omista töistä? Eli älä tee täyttä listaa tai jää kotiäidiksi? Joo rahaa ei sitten tule mutta saa keskittyä lapsiin ja kotiin rauhassa. Nykyään kotiäitiys ei vain ole muodikasta mutta tuntuu että olisi paljon rennompaa monilla jos vain toinen vanhempi kävisi töissä.

    • Nimetön sanoo:

      Mitä ihmettä? Että naisen pitäisi jäädä tulottomaksi kotiäidiksi miehen armoille ja sitten aikanaan vielä huonommalle eläkkeelle? Ja naisen tehdä pienempää tuntimäärää? Miksi et ehdota näitä sille isälle? Hänhän voisi jäädä kotiin tai tinkiä työtunneista niin ehtii olla enemmän lasten kanssa ja ei ole kiire? Lapsiahan ei imetetä kuin alle vuosi.l
      Nykyään ei lapsiperhe elä yhden palkalla.
      Ja kotona lasten kanssa on äärimmäisen tylsää, harmaata ja raskasta. Se ei ole naisen hommaa.

      • Työ ei lopulta halaa mutta lapset kyllä sanoo:

        Moni meistä jää kyllä lopulta omana arvovalintana osa-aikaiselle, ken voi, toiset vaihtavat työtä mahdollistaakseen perheen ja työn yhdistämisen. Toki näin ei pitäisi tarvita olla, mutta vain fiksut työnantajat tajuavat aidosti yrittää mahdollistaa perheen ja työn rinnakkaiselon. Ei perheen tarvitse olla etusijalla sen enempää miehelle kuin naisellekaan, mutta omalla kohdallani tämä oli lopulta oma arvovalinta. Ei ollut mahdollista jaksaa itse, huolehtia lapsista ja jatkaa motivoivassa, antoisassa mutta työmäärältään valtavassa tehtävässä, joten piti valita.

        Surku on, että jos työ tulisi vastaan, ettei pitäisi pinnistää 60 tunnin tehtävämäärää muka 40 tunnissa, voisi moni meistä aidosti kovista ammattilaisista ilolla tehdä töitä ja saada omaa, lataavaa ja motivoivaa sisältöä elämään työssä. Kun vaatimustaso vie mehut jo töissä ja kotona on toinen työmaa, on kokonaismäärä vain liikaa yhteensä, kun ”lataavaa” aikaa ei jää. Sitten uupuu työssä ja on kotona kärttyisä. Ja haaveilee viikosta yksin hotellissa ilman puhelinta ja kalenteria.

        • Nimetön sanoo:

          Mutta miehesi jaksoi täystuntisena vaativaa työtään? Elämä on valintoja. Se on vaan jännä että vain nainen joutuu parisuhteessa, lapsiperheessä valitsemaan itselleen epäedullisia asioita.

          • Edellinem sanoo:

            No, 😂 tavallaan! Ainakin valitsi sen… tai ei, ei ehkä nimenomaan jaksanut sekä työpainetta että arkea, kun jatkuva väsymys piinasi molempia ylityöllistettyjä ja suhde oli enää tehtävien tasaamista, mutta hänen työnsä ei mahdollista osa-aikaista, sellaisiakin työpaikkoja on. Tässä jokin aika sitten iskä valitsi pakata tavaransa ja muuttaa työn perässä kokonaan pois. Huilaamiseen on näemmä monia ratkaisuja, voisi sanoa 😂 Omaa jaksamistani ja mahdollisuuttani nauttia pirteämpänä muksujen seurasta osa-aikaisuus tovin verran kyllä ratkaisevasti auttoi sen, minkä sitä kesti. Ei voi kyllä suositella osa-aikaista niihin hommiin, joissa ei ole työaikalain piirissä, niissä vain palkka tippuu, mutta työvelvoite harvoin vähenee – saa vain olla aiempaakin nopeampi pienemmällä liksalla.

          • Edellinen sanoo:

            Olen samaa mieltä tuosta, että meilläkin valinnan teki nainen, ei mies. Minulle se raja kaiken jaksamisessa tuli ensinnä vastaan. Toki työ hänellä ei sitä mahdollistanut, mutta minunkin ammatissani sen järjestäminen oli vaikeaa. Mieskin oli kyllä ollut yhteensä vuoden verran hoitovapaalla aiemmin, eli kyllä hänkin teki valintojaan lasten eteen, hoitovapaa oli mahdollinen silloin lainsäädännön takia järjestää kunnolla.

    • Reija sanoo:

      Kyllä mäkin jäisin kotiäidiksi jos olisi kodinhoitaja ja rahaa virtaisi edes mieheltä