Huono Äiti sai lukijalta avautumisen:

Olen erittäin huolissani miniästä, joka on oman painonsa suhteen hysteerisen kontrolloiva. Kun hän on esimerkiksi käymässä meillä siis miehensä vanhemmilla ja lasten mummolassa, hän syö lähinnä kourallisen pähkinöitä jos sitäkään. Hän on tikkulaiha. Hän treenaa jatkuvasti. Hän puhuu koko ajan painostaan ja muiden ihmisten painosta. Hän puhuu laihdutuslääkkeistä. Pojallani ja hänellä on yhteinen tytär, joka ei ole tikkulaiha. Miniä ei suoraan kehota tyttöä laihduttamaan, mutta naljailee tytön syömisistä ja puhuu koko ajan tytön aikana painoon liittyvistä asoista. Olen erittäin huolissani sitä, mihin tämä vielä johtaa kun tyttö on nyt 10 ja edessä ovat teinivuodet.

Huono Äiti- toimituksen huomio: Tämä lukija ei ole turhaan huolestunut. Painosta obsessoiminen on itselle haitallista, mutta tässä tapauksessa myös 10-vuotias lapsi joutuu kuuntelemaan äitinsä mahdollisesti vääristyneitä näkemyksiä terveellisestä elämästä ja painosta. Ruokailutottumukset omaksutaan lähtökohtaisesti lapsena omassa kodissa, joten erityisen tärkeää olisi, että kotona lapselle suodaan ruokarauha.

Tiettyjen ruokien, kuten vihannesten ”hyväksi” ja keksien ”huonoksi” leimaaminen saattaa saada lapset ajattelemaan, että heidän ruokailutottumustensa määrittelevät heidät ihmisinä. Vältä ruokien leimaamista ja opeta, että on tärkeää syödä monipuolisesti ja epäterveellisiä ruokia kohtuudella. Opeta lapselle myös kuinka liikkuminen, kalan ja kasvisten syöminen antaa hänelle enemmän energiaa ja endorfiineja kuin painon kyttääminen ja kalorien laskeminen. Terve ihminen urheilee, syö monipuolisesti ja nauttii ruoasta.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ikävä juttu Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Miniäni syö kuin orava ja pelkään sen vaikutusta lapseen”

  • Mummo sanoo:

    Äidillä on syömishäiriö, eikä hän pysty itse näkemään normaalia syömistä normaalina. Mikä isän rooli on lapsen kasvatuksessa/kohtelussa? Lapsen pitäisi päästä juttelemaan esim koulupsykologille, äidille hoitoonohjaus ja yleensäkin kissa pitäisi nostaa pöydälle ja puhua ongelmasta suoraan. Isovanhemmat voivat puhua ruuasta asiallisesti ja kertoa syömishäiriöstä yleisesti äitiä nimeämättä. Lapsen on hyvä kokea olevansa hyväksytty omana itsenään. Lapselta voi myös suoraan kysyä, miten hän kokee äidin puheet ruuasta ym. Keskustelunavaus antaa lapselle luvan puhua aiheesta myöhemminkin, jos hän kokee sen tarpeelliseksi. Vaikka lapsenlapsien toivoisi säästyvän kaikelta murheelta ja kasvatuksen epäkohdilta, se ei ole mahdollista isovanhempana järjestää.

  • 5 lapsen äiti sanoo:

    En ymmärrä äidin käytöstä voi olla lapselle vahingollista.. Nyt älti Järki käteen ja mummo pidä huolta. Lapsen lapsestasi
    Näinä päivinä nuoret äidit on outoja ei jaksa mitään ja valita valitut.

    • Martta sanoo:

      En ole nuori äiti, mutta yleistäminen on törkeää! Joillakin voi olla syy siihen, miksei jaksa. Itselläni on bipolaarihäiriö, joka oli pahimmillaan lasten ollessa pieniä. Siinä ei auttanut ”ottaa itseään niskasta kiinni”, vaikka miten väsynyt ja pohjalla olin.

  • Jag sanoo:

    Miniä on siinä itsekin harhateillä, että jos oikeasti treenaa niin treeni menee ainakin osittain hukkaan jollei elimistöllä ole energiaa. Meidän urheileva oma tytär syö aivan käsittämättömän paljon, muttei silti liho. Toki painoa on kohtuullisen paljon pituuteen nähden, mutta se on lihasta, rasvaa ei ole sen enempää mitä terveessä vartalossa pitää olla ( ei siis harrasta mitään fitnessurheilua jossa mennään rasvaprosentin kanssa äärirajoille) Mutta lajissa tarvitaan nopeutta joten lihasta ja voimaa pitää olla. Tytöillä oli ylä- asteikäisenä fiksu fysiikkavalmentaja joka vanhempien palaverissa korosti sitä että treeni on sellaista että ei saa sortua tyttöjen yleiseen virheeseen eli alkaa pelätä lihomista ja rajoittaa syömistä..

  • Järki käteen sanoo:

    Erittäin haitallista ja erittäin ajattelematon ihminen, kun puhuu moisia lapsen kuullen, eikä se ole kyllä asiallista muidenkaan kuullen niistä asioista paasata.
    Valitettavasti itselläni on työkaveri, joka on samanlainen. Hän on laihtunut vajaassa vuodessa noin 20 kiloa ja jaksaa sitä mainostaa. Ihmettelee kovaan ääneen, että on se kumma kun työvaatteet tippuu päältä. Esittelee hoikempaa olemustaan ihan tarkoituksella ja kalastelee kehuja.
    Totta kai ihmisellä on oikeus olla onnellinen ja tyytyväinen tuloksiin, joka ei ihan pienellä työllä ole tullut, mutta kun se menee tietyn rajan yli, alkaa se jo ärsyttää ympärillä olevia.
    On toki vanhempien vastuulla opettaa lapselle terveelliset elämäntavat, mutta tuo on kaukana siitä.
    Hänen kanssaan olisi hyvä puhua asiasta, miten vakava tilanne on lapsen kasvun ja terveellisten valintojen kannalta.

  • Ikävä juttu sanoo:

    Mitä poikasi ajattelee vaimonsa puheista? Eikö hän pidä puheita haitallisina?

    Voihan se olla niinkin, että tyttö kasvaa normaalimmassa ruokakulttuurissa koulussa ja kavereidensa seurassa, eikä äidin puheet saa aikaan syömishäiriötä. Voit tehdä äidin vahingollisen käytöksen vuoksi lasun, mutta tuskin se mihinkään johtaa. Vietä aikaa tytön kanssa ja puhu hyväksyvästi erilaisista kehoista ja ruuasta. Kyllä siitä joku siemen jää mieleen itämään.

    Minusta kaikki erityisruokavaliot, joiden noudattamiseen ei ole syynä allergia tai sairaus, menevät samaan kastiin kirjoittajan miniän toiminnan kanssa. Kun lapselta kielletään sokeri, liha ym tehdään joistain ruoka-aineista pahoja. No, teininä voi sitten kapinoida syömällä Mäkkärissä ja ostamalla irtokarkkeja.

  • Leijonaemo sanoo:

    Miniällä on selvästi syömishäiriö – sillä ei ole väliä, onko se ortoreksia vai laihuushäiriö tai joku muu. Suhtautuminen ruokaan ja liikkumiseen ei ole ollenkaan terve, on voimakasta syömisen kontrollointia ja pakkoliikuntaa Hän tuskin saa suuntaa käännettyä ilman ammattiapua, hän on ilmeisesti sairaudentunnoton, eikä ymmärrä tai/ja myönnä, että hänellä on ongelma.
    Pelottaa, mitä se tekee pienelle tytölle. Tällaisella puheella ja toiminnalla voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Kenenkään painoa tai ulkonäköä tai syömisiä ei saa kommentoida; ruokia ei saa luokitella hyviin ja huonoihin; kaloreita ei tarvitse laskea, kun syö monipuolisesti ja sallii myös herkut.
    Jo muutamalla kommentilla voi saada paljon pahaa aikaan. Lapsi ei saisi olla tuollaisen vaikutuksen alaisena.
    Syömishäiriö on paljon pahempi sairaus kuin moni fyysinen sairaus, johon voi löytyä lääkkeitä ja hoitoa. Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia, joista voi parantua, mutta paraneminen voi kestää vuosia. Syömishäiriöissä on psyykkisistä sairauksista myös suurin kuolleisuus.
    Miniän sairauteen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti, mitä pitemmälle se pääsee, sitä vaikeampi siitä on parantua. Sairaus voi olla vakava, vaikka paino ei edes olisi alhainen. Tytölle voisi olla hyvä järjestää keskusteluapua ”ennaltaehkäisevästi”. Koko perheen jaksamisesta tulee huolehtia, syömishäiriö vaikuttaa kaikkiin ja vie voimia.
    Itse olen syömishäiriötä sairastavan tytön äiti. Tytön, jonka sairautta ei tunnistettu, koska hän oli normaalipainoinen. Tytön, jonka syömishäiriön annettiin siten kroonistua. Tytön, jonka parantuminen tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta, tai jopa mahdottomalta.

  • Nimimm sanoo:

    Ihan aiheesta olet huolissasi. Minä olen kasvanut sukuun, jossa naiset vahtivat ja kommentoivat omaa ja toisten kehoa ja syömistä ja laihduttivat ilman oikeaa syytä jatkuvasti… opin että vain tietynnäköinen ja kokoinen keho on hyvä ja arvokas. Tätä vahvisti muukin kasvuympäristö jossa mm. ajan hengen mukaan luokiteltiin ruuat kiellettyihin pahiksiin ja hyviksiin. Ja varmasti tällä on ollut pitkälle aikuisikään vaikutusta omaan kehonkuvaan, itsetuntoon ja syömiskäyttäytymiseen. Omassa perheessäni olen pyrkinyt katkaisemaan tämän vahingollisen ketjun. Esim.syömishäiriöliitolla on paljon hyvää materiaalia johon tutustua. Jos tutustuisit itse ja vinkkaisit pojallesi? Ehkä miniäsi saisi apua?

  • Kehorauha ja ruokarauha kaikille. sanoo:

    Huoli on aivan aiheellinen ja olisi tosi tärkeää että tuohon puututtaisiin. Miniän käytös ei ole normaalia vaan erittäin huolestuttavaa. Hänen suhdettaan ruokaan ei voi muuttaa kukaan muu kuin hän itse mutta lähipiiri voisi yhdessä sopia ns. turvallisemman tilan säännöt eli pelisäännöt, joilla yhteisiin ruokailuhetkiin luodaan kaikille turvallinen tila olla ja nauttia ruoasta ja yhteisestä ajanvietosta. Olisi myös tärkeää että lapsi ei joutuisi enää missään kuuntelemaan tuollaista puhetta. Lapsen kanssa voisi jutella ja opettaa hänelle terveempää ruokasuhdetta. Tarvittaessa asiasta on hyvä jutella vaikka kouluterveydenhuollon kanssa.

    Terveelliseen ja tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös herkut. Hyvä ja monipuolinen ruokavalio sallii myös muutaman herkkuannoksen silloin tällöin.

  • Apua miniälle sanoo:

    Käpyä kämmentensä välissä narskutteleva naishenkilö välähti mielessä. Leikki sikseen, tuo on vakava mielenterveyshäiriö. Anotexia on sairaus niin kuin mikä tahansa sairaus ja vaatii hoitoa.
    Ehkä perheen olisi hyvä hankkia tietoa anorexiasta ja puhua miniän kanssa ilman syyttelyä. Hän tarvitsee apua ja käyttäytymisellää aivan huutaa sitä.