”Rakastuin 1.5 vuotta sitten yllättäen mieheen, joka kertoi rakastaneensa minua jo kymmenen vuotta. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni astumassa suhteeseen, jossa kumppanilla on lapsia. Rakkaus on sokea, sanotaan. Eivät lapset minua pelottaneet, päin vastoin. Mitä enemmän rakastin, sen enemmän halusin suhteen myös lapsiin.

Kaikki kuitenkin varmaan ymmärtävät, että sekä lasten vanhemmille, että lapsille äidin ja isän ero on iso muutos. Siitä pitäisi puhua ja taas puhua. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että puhuminen on kaikille osapuolille liian vaikeaa. Minulle se ei olisi, mutta.. Kuulun vain kumppanini elämään. Lapset olen tavannut kaksi kertaa tänä aikana, enkä suinkaan isän kumppanina, vaan ”kaverina”. Jos voisin puhua tästä kumppanini kanssa, en olisi ehkä niin hämmentynyt. Hänellä ei kuitenkaan ole sanoja tähän. Siten ei välttämättä lapsillakaan ole.

Tuntuu, että elän kumppanini elämän reunamilla. En tiedä mihin kuulun. En tiedä mikä on tavallista, normaalia tai yleensä tälläisessa tilanteessa. Koska lapsille ja lasten äidille kerrotaan, että isällä on uusi kumppani? Ymmärrän lasten tunteiden suojelun, mutta sosiaalialan ammattilaisena tiedän myös, että puhuminen ja tunnetaidot ovat suojelua parhaimmillaan. Meiltä puuttuu se kaikki. Ja pakottaa en voi.

Tilanteen hyväksyminen, kaikki ajallaan-mentaliteetti… onhan näitä. Kaipaan kuitenkin jonkin näkemyksen ulkopuolelta. Mistä tahansa näkökulmasta. Mutta sitä neuvoa en kaipaa, jossa sanotaan, että pakota kumppanisi puhumaan. Se ei ole vaihtoehto. Sillä on olemassa ihmisiä, joilla ei ole sanoja tunteille. Se ei tarkoita empatian puutetta, vaikka se välillä siltä voi tuntua. Se on aleksitymiaa ja tunnetyöskentelyn ammattilaiselle se on vaikeaa kohdata.”

Nimim. Reunamilla

Artikkelikuva Joshua Rawson-Harris.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

24 vastausta artikkeliin “”Milloin saan näkyä myös kumppanin lapsille?””

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Tapasin mieheni lapset (tarha- ja alakouluikäiset) noin 2 kk seurustelun jälkeen. Lapset ovat isällään joka viikonloppu, ja aluksi tapasin heitä 1-2 viikonloppuna kuukaudessa. Noin 5 kk seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja jonkun aikaa lapset olivat luonamme noin 3 viikonloppua kuukaudessa ja yhden viikonlopun isänsä kanssa muualla. Vuoden seurustelun jälkeen ostimme isomman asunnon, jotta lapsille on paremmin tilaa ja he ovat meillä kaikki viikonloput + mieheni kesäloman ajan. Nyt meillä on yhteinen lapsi, ja isoveljet ovat tietysti tärkeä osa perhettämme.

  • Rohkeampi sanoo:

    Samankaltainen tilanne minulla. Ollaan seurusteltu puolisen vuotta. Miesystävälläni on edellisestä liitosta teini-ikäiset lapset, mies myös aloittajan kuvaamaa tyyppiä, joka ei ole tottunut puhumaan tunteistaan ainakaan kauniisti, hän ilmaisee niitä jotenkin tökerösti. Aleksitymiaa itsekin epäilen hänellä. Avioerosta lasten äidin, eli exänsä kanssa hän ei ole koskaan puhunut lastensa kanssa kuulemma, joten tavallaan tajuan, että vaikea on ottaa uutta kumppaniakaan puheeksi. Uskon, että ex-vaimo ja teinit jotenkin aavistavat tilanteen, mutta mies varmaan kieltäytyisi kommentoimasta jos he kysyvät asiasta. Mies pelkää, että edetään suhteessa liian nopeasti jos päätetään, että ollaan pari, toisaalta hän itse kuitenkin esitteli minut naapurilleen ”naisystävänä”. Eli hänellä on ristiriita, ollako vai eikö olla parisuhteessa. Koska ollaan molemmat jo viidenkympin paremmalla puolella, en ole halukas odottamaan päätöstä asian julkitulosta ikuisesti, vaikka tiedän olevani näissä asioissa keskimääräistä nopeampi heittäytymään uuteen rohkeasti. Kuten AP, kaipaisin neuvoja, miten toimia. Painostaa en minäkään halua, enkä vielä ole valmis heittämään hanskoja naulaan. Mutta ajatus uudesta kesäheilasta käy kyllä joskus mielessä, jospa sopivampikin löytyisi, sellainen jonka kanssa puhuminenkin olisi hauskaa.

    • Rölli sanoo:

      Me ihmiset olemme erilaisia, mutta ensimmäinen ajatukseni ihan vilpittömästi oli: Mitä saat tuosta suhteesta, jossa ei pystytä tunteista keskustelemaan?

  • minna sanoo:

    Olisi minusta asiallista esitellä uusi kumppani viimeistään tuossa vaiheessa. Mutta sitten sen esittelyn jälkeen olisi hienoa, jos vanhempi voisi edelleen jatkaa lasten kanssa hengailua ilman tätä uutta kumppania. Muistan kun omat vanhemmat erosivat ollessani jo lähes aikuinen, niin kaipasin hengailua oman äidin kanssa samalta pohjalta kuin ennenkin, ilman ulkopuolisia. Tapaamiset missä äidin uusi oli mukana kyllä hoituivat ihan sivistyneesti, mutta niitä vaan oli määrällisesti ihan liikaa ja tuntui että tuo uusi yritti väkisin ängetä itsensä osaksi jotain sellaista porukkaa mihin hän ei luonnollisesti kuulunut. Eikä se minusta ole lasten vastuulla ottaa huomioon uuden kumppanin kaipuuta kuulua perheeseen.

  • Tuikku sanoo:

    Hei. Itse seurustelin miehen kanssa 2,5 vuotta jolla jo kotoa muuttaneet aikuistuneet lapset. Olin itse juuri eronnut ja myös toisesta suhteesta n.1 vuotta sitten. Lasten äidistään hän oli eronnut jo siitä 8 vuotta aiemmin. Minullakin oli saman ikäisiä lapsia jotka ottivat vastaan mielestäni ihan järkevästi tän minun uuden myös ystävän jona hän minua piti. Koko suhde oli todella raskas koska miesystäväni ei ilmeisesti halunnut minua paremmin tutustuttaa ja lastensa äiti oli koko ajan kuvioissa mukana niin että hän kävi saunomassa tän luona kuulemma poikiensa kanssa tai joulut ym.hän vietti siellä mutta ei yöpynyt. Juhannuksena lapsensa ja heidän äitinsäkin piti saada olla mökillä. Minä viime kesänä vain enää yhden kerran pääsin mökille. Poikiensa kanssa laittavat yhdessä autoja ja heitä auttamassa kaikenlaisessa sekä myös viime kesämä lastensa äidin talon kattoa oli korjaamassa poikiensa kanssa. Minä pääsin siis muutaman kerran hänen vähän aikaa maalta ostamaansa taloon saunomaan ja yöksi. Viikonloppunakin kuitenkin hän lähti töihin kun oma yritys. Vihdoin minulla tuli mitta täyteen kun hän yhtenä iltayönä ilmoitti että on käynyt poikansa kanssa ostamassa lastensa talon saunaan remonttitarvikkeet ja esitteli mikä työ oli itsellekkin iltapuhteena valmistunut remontoitavaan omaan maalla olevaan taloonsa. Itsellä ei ollut autoa ja aina kyselin milloin nähdään. Nyt ollut monta viikkoa ja unohdan koko miehen ja siskonikin sanoi että onneksi jo teet niin koska mies loukannut minua niin. Lastensa äitikin haukkunut minut 2 kertaa julkisella paikalla vaikken edes tiedä miksi. Nyt haluan vaihtaa koko paikkakuntaa ja mietin miten luotan enään miehiin.

  • Maija sanoo:

    Haluaisin muistuttaa, että olisi hyvä elää ihan itse omaa elämäänsä. Oletko todella tyytyväinen rakkauteen, joka toteutuu tuollaisena kuin kerrot? Mieskö määrittelee asemasi parisuhteessa? Pitäisikö sinun ihan itse päättää, haluatko olla puoliso, tyttöystävä vai kaveri? Eihän sillä ole väliä, miten monta vuotta mies sanoo sinua rakastaneensa, vaan sillä, miten hän sinua kohtelee.
    Ystäväpiirissäni uusi kumppani, mies tai nainen, on esitelty lapsille sen jälkeen, kun on yhdessä sovittu (siis tämä pari keskenään on sopinut), että seurustelusta halutaan edetä parisuhteeseen. Ehkä noin puoli vuotta tutustumisesta tähän on mennyt. Ei koskaan sen pidempään.

  • Lapseton sanoo:

    Minä vielä vanhoilla päivilläni löysin ikäiseni eläkeläismiehen. Olimme seurustelleet jo pitkään ja hän ei ollut esitellyt minua lastensa perheille. Aloin kyselemään syytä siihen. Ei vastannut heti, mutta sitten lopulta sain tietää syyn: Mies oli vähän aiemmin eronnut entisestä puolisostaan (ei lastenlasten oikea isoäiti). Lastenlapset olivat pieniä ja olivat tottuneet isoisän puolisoon mummina. Kyselivät mummin perään, kun mummi ei enää käynyt kylässä. Mies koki kiusalliseksi esitellä lastenlapsille uuden ”mummin”. Olin asiasta loukkaantunut. Enkö minä kelpaa? Sanoin miehelle, että eikö hänen entinen puolisonsa voi pitää yhteyttä miehen lasten perheisiin, vaikka ovat miehen kanssa eronneet. Ei kuulemma pidä yhteyttä. – Nyt olen jo lapsenlapset useasti tavannut. Olen lapsenlapsille yksi aikuinen, joka käy kylässä, vanhempi täti-ihminen. En sen erikoisempaa. Tilanteet yleensä vähitellen ratkeavat.

  • Uusioperhemies sanoo:

    Alkuperäiseen kysymykseen mielipiteeni, eronneen ja lapsellisen miehen näkökulmasta, sopiva vaihe on jossain ensimmäisten tinderdeittien ja seurustelun ”vakiintumisen” puolivälin paikkeilla. Jokaista treffeillä tavattua ei kuulu esitellä, mutta seurustelua ei saa myöskään piilotella. Jos tilanne näyttää siltä, että nyt ollaan etenemässä seurustelussa vakaammalta pohjalta, niin silloin kuuluu esitellä lapsetkin.

    • Maalaisjärkeä sanoo:

      Hyvin sanottu. Ei lasten ole kiva kuulla, että heiltä onkin pitkään salattu tärkeää asiaa. Jos on puhtaat jauhot pussissa ei pitäisi olla vaikeaa esitellä. Jos suhde onkin hyväksikäyttöä tai muuten kaltevalla pohjalla, niin ehkä pitäisi sen piilossa pidettävän jo huomata, että tuskin tästä hyvää tulee.

  • Exääjanyxää sanoo:

    1.5v itse erosin ja sopassa on nyt exät ja nyxät ja kaikkien lapset…. mutta… minun ex kun meidän lapsille vain puhunut että isi ei koskaan ota naista… kuulin kuitenkin toista ja ihmettelin että miksi ei uutta naista näytä lapsille. Exänä olisin ollut hyvin vastaanottava uuden naisen ja mikä parasta jos sillä olisi ollut lapsia niin hieno juttu! Haistan kuitenkin että ex on tainnut minun piikkiin laittaa että ei voi lapsia näyttää kun suutun ja plaaplaaplaa…. itselläni on uusioperhe jo. ap:n tilanteessa tuskin on mitään mustamaalaamista exästä, mutta sitäkin paljon ilmoilla ja kuitenkin ex voisi olla todella tyytyväinen uudesta puolisosta. Sillehän sitten ei voi mitään jos mies ei halua esitellä uutta naista lapsille… luulevat varmaan että sädekehä kirkastuu pään päällä niin kaikille tutuille kuin myös lapsille.

  • Bonusaikuinen sanoo:

    Miehelläni on 2 lasta aiemmasta liitosta, he olivat seurustelumme alkaessa 7v ja 9v. Heidän tapaamisensa jännitti todella paljon kun olin itse lapseton. Vietin lähes kaikki yöt miehen luona lasten ollessa äidillään heti ensimmäisestä yhteisestä yhteisestä maaliskuisesta yöstä lähtien. Tuntui keljulta pakata tavarat ja lähteä, kuin luikkisi pakoon ennen lasten tuloa, vaikka ehdottomasti olin itsekin sitä mieltä, että tutustuminen täytyy tehdä pikkuhiljaa ja vasta kun suhteemme on vakiintunut ja tunnemme toisemme paremmin. Monet itkut itkin ikävääni ja ulkopuolisuuden tunnettani, vaikka yhdessä keskustellen (ja hyvässä hengessä exän kanssa, hänelle mies kertoi heti kun aloimme tapailla) teimme päätökset lasten tapaamisesta. Joihinkin tilanteisiin minulla ei silti ensimmäisinä vuosina ollut asiaa miehen mukana, vaikkapa ex-appivanhempien luo synttärikahveille. Nykyisin kyllä.

    Tapasin lapset yhteisen tekemisen merkeissä jokaisena viikkona edes yhtenä iltana ensimmäisen kuukauden jälkeen. Yöksi jäin juhannuksena ensimmäistä kertaa, juhlan kunniaksi se tuntui luontevalta. Nyt 6 yhteisen vuoden jälkeen tuntuu, että tahti oli meille sopiva. Välini bonuksiin (ja exään) ovat hyvät ja mutkattomat. Sen mahdollistaa miehen ja exän hyvät välit.

  • -S- sanoo:

    Onpa tuttu tilanne, mun miesystävälle oli myös tosi vaikea kertoa lapsilleen seurustelevansa. Ja pelkäsi myös exän reaktiota, edellisen naisystävän aikana ex oli selkeästi pyrkinyt vaikeuttamaan tilannetta. Lasten kummitäti sitten puhui miehelle järkeä ja asia tuli hoidettua. Muuten kaikki meni hyvin, mutta toinen oli ihmetellyt miksi heille ei ollut kerrottu aiemmin. Oltiin tässä kohtaa seurusteltu reilut puolitoista vuotta. Ex oli ilmeisesti jo aavistellut asiaa, oli kuullut yhteisiltä tutuilta juttuja. Mutta vieläkään en oikein tiedä paikkaani, käytännössä asutaan yhdessä paitsi silloin kun miehen lapset tulee kylään. Viimeksi pääsiäisenä jouduin lähtemään pois mökiltä kun miehen lapset tuli. Kyllä v$&_$$i. Miehen äiti ei hyväksy minua lasten lähelle, hänen mielestä lapset kärsivät jos näkevät meidän lääppivän toisiamme. Ohimennen hipaisu ja pusu on hänestä lääppimistä. Ja lapset ovat siis 15 ja 17 vuotiaat…. Muuta neuvoa en osaa antaa kuin yritä kestää, itse en ole muuta keksinyt. Juuri nyt ottaa taas päähän rankasti, mies äsken ilmoitti heidän perinteisestä grillausillasta, johon minä en vieläkään ole tervetullut näin reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Tulee todella ulkopuolinen olo. Ei siksi etten pääse mukaan, osaan olla yksinkin, mutta jostain syystä tunnen itseni toisen luokan kansalaiseksi. Saas nähdä mitä tapahtuu kun ollaan muutettu yhteen.

  • Nimetön sanoo:

    Tämä lähestymistapa tuntuu samankaltaiselta kuin viime joulukuussa tällä sivustolla julkaistu avautuminen jossa nainen tuskaili että ”kuinka saan miehen ymmärtämään että meidän tulisi erota”. Siitäkin jutusta paistoi läpi puutteellinen kyky hoitaa asioita puhumalla. Liekö tämä juttu ja tuo joulukuun juttu saman AP:n näppäimistöltä?

  • Nimetön sanoo:

    Ap selvästi ainakin uskoo olevansa ainoa nainen. Onko kuitenkin mahdollista, että mies olisi vielä suhteessa lasten äitiin? Ei ole normaalia, että 1.5 vuoden jälkeen vielä pelätään ex-vaimon suhtautumista uuteen puolisoon.

    • Nimetön sanoo:

      Totta. Tuo ei kuulosta normaalilta. Ehkä Ap ei pysty itsekään käsittelemään tilannetta tai kertomaan asioiden todellista tilaa kenellekkään koska asia tuntuu myös hänestä itsestään niin hävettävältä mitä se kyllä on.

  • Nimetön sanoo:

    Isälle on varmaankin iso kynnys kertoa uudesta suhteesta, koska saattaa pelätä (syystä tai syyttä) lasten äidin reaktiota. Mutta kyllä kaikkien takia tilanne kannattaa puhumalla selvittää, koska mitään taikasauvaa ei näihin ole olemassa. Ja vähän lasten iästä riippuu, kuinka asiaan suhtautuvat, mutta toisaalta, jos ovat jo vähän isompia niin saattavat jo aavistaa, että isän ”kaveri” on jotain vähän enemmän.

  • Nimetön sanoo:

    Aika vaikea tilanne tuon isän lapsille. Lapset ja isän puoliso ovat siis eläneet valheessa jo 1,5 vuotta. Miten kirjoittaja pystyy elämään itsensä kanssa kun suhde tähän mieheen on alusta saakka pohjautunut petokseen? Rumaa ja alhaista toimintaa kirjoittajalta

    • SP sanoo:

      Nimettömälle: Siis heillä on ero jäänyt täysin puhumatta. Sitä AP tässä tarkoittaa. Ei että hän on naimisissa oleven miehen tyttöystävänä……

    • Äiti 74 sanoo:

      Taas kerran on luettu vain otsikko ja tehty täysin omat päätelmät aiheesta. LUE KOKO JUTTU!

      • Nimetön sanoo:

        Otsikosta ja tekstistä voi aivan hyvin myös päätellä että kirjotuksen isä on vielä parisuhteessa lasten äidin kanssa. Tai sitten ei.

        • En ymmärrä? sanoo:

          Kyllä oli sekavasti kirjoitettu juttu, mullekin jäi käsitys että eivät ole vielä eronneet. Mutta siis olivatko? Jos eivät, niin sille on ihan nimikin: toinen nainen. Toisella naisella ei juuri ole oikeutta odottaa mitään.

          Jos taas ovat eronneet, pitäisi varmaan vaan rohkeasti nostaa kissa pöydälle ja alkaa itse puhua asiasta.

          • Nimetön sanoo:

            Näin on. Jos tilanne on se että lasten isä ei ole eronnut lasten äidistä niin tilanne on todella vahingollinen lapsille koska ensin kirjoittajaa on näytetty isän ”kaverina” ja sitten yhtäkkiä kumppanina samaan aikaan kun lasten äiti ei ole enää täysipainoisesti mukana lasten elämässä.

            Jos kirjoittaja todella on sosiaalialan ammattilainen kuten kirjoittaa niin huhhuh…

    • LeSabre sanoo:

      Voihan pyhä sisälukutaito jälleen! Tekstistä käy selväksi, että isän ja lasten äidin eron jälkeen on tämä uusi suhde alkanut. Mikä tässä siis on petollista?

      Itse tilanne on mielestäni kummallinen, kun olen tottunut avoimempaan puhekulttuuriin omassa elämänpiirissäni ja tällaiset asiat tulisi mielestäni olla jo tuossa vaiheessa (1,5v.) auki puhuttuna parisuhteessa. Eli ajatukset siitä, minlälaisia odotuksia kummallakin on naisen ja lasten suhteeseen liittyen.

      • Miehen kokemaa sanoo:

        Itse eronnut 7 vuotta sitten. Kummatkin siis sekä minä, että exä olemme välillä seurustelleet eron jälkeen ja jutut ovat kummallakin päättyneet jossain vaiheessa. Lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Meidän kahden eronneen välit ovat asialliset ja tapaamme aika usein lasten järjestämissä perhejuhlissa, joihin en ole koskaan ottanut mukaan seurustelukumppania. Eron jälkeen, mikä oli minulle kipeä, en ole koskaan pystynyt henkiseen aitoon sitoutumiseen kehenkään uuteen naiseen. Olen tapaillut useampia naisia, seurustellut kahden kanssa pidempään, mutta pitänyt heitä lähinnä vain ” kavereina” niin kivoja ihmisiä, kun ovat olleetkin. Tästä syystä en ole esitellyt heitä lapsilleni, jonkinlainen tunnelukko tms. minulla varmasti on jäänyt erosta. Ehkä mietin exää ja hänen tuntojaan edelleen, hän on kuitenkin ollut elämäni ykkösnainen ja lasteni äiti, häntä seuranneet ovat minulle olleet vain kavereita, joiden kanssa on ”pidetty kivaa”. Jossain vaiheessa nämä ”kaverit” heräävät yleensä huomaamaan, että heidän roolinsa suhteessa on ns. ulkolaidalla, heitä ei ole otettu aidosti mukaan jakamaan elämää ja he alkavat ymmärrettävästi ottamaan etäisyyttä, tajuavat, ettei suhde anna sitä mitä ovat hakeneet. Valitettavasti ilmeisen monet miehet toimivat näin.