”Milloin appiukolle saa sanoa, että pysy poissa? Olen ollut mieheni kanssa yhdessä toistakymmentä vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Lapset ovat iältään taaperoista alakoululaisiin. Elämä on mallillaan ja muutimme juuri uuteen taloon.

Uudesta talosta päästäänkin siihen ongelmaan, eli uusi talo on lähempänä appiukkoni kotia. Emme ennenkään kaukana asuneet, mutta ukkoa ei ole pahemmin kiinnostanut meidän elämä eikä hän ole ikinä yrittänyt luoda mitään suhdetta lapsiimme tai yrittänyt tukea nuorta perhettä millään tavalla. Nyt uudessa kodissamme tehdään pintaremonttia ja appi laukkaa ovesta ilmoittamatta etukäteen monta kertaa viikossa. Enemmän on viikossa päiviä, jolloin hän tupsahtaa paikalle, kuin niitä jolloin ei.

Appiukko ei tee mitään auttaakseen remontissa, vaan jauhaa omia juttujaan ja arvostelee remonttiamme ja sitä koskevia valintojamme. Ja neuvoo luonnollisesti joka asiassa. Olemme puolisoni kanssa molemmat rakennusalalla ja tiedämme kyllä mitä teemme, toisin kuin appi, jonka kokemus ja tietotaito on peräisin kuulopuheista ja jostain tee-se-itse remontista 40 vuoden takaa.

Appi on uskomattoman negatiivinen ihminen. Joka vierailulla arvostellaan kaikkien muiden asiat naapureista sukulaisiin ja piikitellään meidän ja muiden valintoja. Piikit on verhoiltu ”huolettomiksi heitoiksi”, joten vaikka sanavalmis olenkin, niihin on vaikea puuttua. Ja jos joskus saan puolustauduttua, minä olen se mielensäpahoittaja, jolle ei voi mitään sanoa. Joskus entisessä kodissa kutsuin häntä meille syömään tai muuta sellaista. Silloinkin tarjoilussa oli hänen mielestä kaikennäköistä vikaa tai puutetta, joten eipä tee mieli kutsua enää.

Olen tästä miehelleni puhunut, mutta hän on vain kehoittanut päästämään puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Häneltä se sujuukin, mutta huomaan, että itseäni appiukon läsnäolo ahdistaa todella. Lisäksi niinä väliaikoina kun hän ei ole paikalla, huomaan ajatusten pyörivän hänen negatiivisuudessa, ilkeissä heitoissa ja muissa asioissa, mitkä jää hänen vierailujen jälkeen pyörimään päähän. Nämä ajatukset ja tulevat vierailut ahdistavat minua.

Lisäksi jatkuvat kyläilyt rassaisivat joka tapauksessa. Tarvitsen omaa rauhaa ja perheen keskeistä rauhaa. Vaikka olen läheinen omien vanhempieni kanssa tai vaikka parhaan ystäväni, ei sosiaalinen energiani riittäisi edes heidän tapaamiseen monta kertaa viikossa. Saatikka ihmisen, joka tuo mukanaan vain negatiivisuutta ja pahaa mieltä.

Olenko liian herkkä tai itsekäs, kun en haluaisi tätä ihmistä meille? En halua pahoittaa puolisoni mieltä, mutta tämä tilanne tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Tuntuu, ettei tätä voi hoitaa mitenkään järkevästi. Ukon kanssa tuskin onnistuu rakentava keskustelu, koska hän ei nää itsessään mitään vikaa. Kai ihmisen pitäisi saada olla kotonaan rauhassa ja ilman ulkopuolisten arvostelua?

Nimim. Miniä, joka tekee kaiken väärin

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle mummuvaan Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “”Milloin appiukolle saa sanoa, että pysy poissa?””

  • Olmi sanoo:

    Mun anoppi oli samanlainen. Kun kysyin miksi hän on ilkeä, niin mä olin vaan ymmärtänyt väärin. Kun sanoin että ei tarvitse tulla joka päivä, hän kotkotti, ettei tästä ole _hänelle_ mitään vaivaa. Mulle oli hyvinkin paljon haittaa, mutta tämähän ei anoppia kiinnostanut, kun HÄN ja HÄNEN tahtonsa.

    Mies ei osannut hanskata tilannetta yhtään, yritti vaan selitellä, ettei se äiti mitään pahaa tarkoita, ja se nyt vaan on tuollainen. Huomio tässä, että anoppi ajoitti visiittinsä niin, että mies oli aina töissä. Sittemmin mies on kasvattanut selkärangan.

    En ole nyt puhunut anopille vuosiin. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttä. Kerjäsi sääliä, kun HÄN ei näe lapsenlapsiaan ja HÄNELLÄ on ikävä, HÄN kärsii unettomuudesta ja HÄN ei ole saanut olla lasteni elämässä. Minkäänlaista anteeksipyyntöä tai vihjettä siitä, että tajuaisi itse aiheuttaneensa tilanteen ei ollut.

    En halua elämääni myrkyllisiä ihmisiä. Anoppi on, ja pysyy pois elämästäni. Mies saa tehdä omat päätöksensä, hyvin vähän hänkään on äitinsä kanssa tekemisissä. Lähinnä velvollisuuden tunteesta.

    Mutta joo, ihan kaikkea ei tarvitse sietää, ei omilta eikä puolison sukulaisilta.

  • mummuvaan sanoo:

    Keskustele sentään miehesi kanssa ennen kuin annat hänen isälleen porttikiellon yhteiseen kotiinne. Onko miehesi aikeissa estää jonkun sinun sukulaisesi pääsyn kotiinne?

  • Perhe on pahin sanoo:

    Harmillista, jos appiukolla ei ole koskaan sopivaa aikaa kunnolliselle keskustelulle, jossa voisit antaa ihan asiallista palautetta hänen käytöstavoistaan. Silloin ei jää juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia asialliselle keskustelulle. Apelle pitää kuitenkin tehdä selväksi, että hän ei voi tulla teidän kotiinne niin kuin omaansa olisi tulossa. Olisi hyvä, että apen oma lapsi, eli sinun puolisosi sanoisi tämän isälleen. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole valmis laittamaan isälleen terveellisiä rajoja, joten sinun pitää tehdä se itse.

    Valmistaudu huolellisesti tilanteeseen. Mieti tarkkaan, mikä apen käytöksessä on häiritsevää. Voit miettiä myös syyt siihen, miksi ne häiritsevät sinua. Sen jälkeen sinun pitää kertoa ratkaisu. Sinun pitää siis kertoa, mitä odotat apeltasi. Jos toivot, että hän pysyy poissa kodistanne, sano se. Jos toivot, että hän soittaa teille ennen kuin hän voi tulla teille, kerro sekin. Voit myös kertoa, minä aikoina hänen on ehdottomasti pysyttävä poissa teiltä. Kerro asiasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Voit harjoitella puhettasi etukäteen, jos haluat varmistaa, että saat sanottua haluamasi. Älä sorru selittelemään apellesi, sillä selittely on apellesi merkki siitä, että olet itsestäsi epävarma ja näin myös horjutettavissa käyttäytymällä vihamielisesti sinua kohtaan.

    Kun kerrot tämän apelle, pidä huoli siitä, että olet tyyni ja rauhallinen. Valmistaudu siihen, että appi näyttää sinulle pahimmat käytöstapasi. Mieti kuitenkin valmiiksi ne keinot, joilla pystyt pysymään tyynenä ja vakuuttavana appeasi kohtaan.

    Sopivan tilaisuuden löytäminen saattaa olla vaikeaa, mutta kannattaa kuitenkin odottaa sellaista. Olisi hyvä, jos tukenasi olisi puolisosi. Kun puolisosi olisi paikalla todistamassa, mitä sinä sanot apellesi ja mitä appi sanoo sinulle, juoruiluun taipuvaisella apellasi vähenisi mahdollisuudet ruveta puhumaan pahaa sinusta selkäsi takana, koska todistaja voisi oikaista apen mahdolliset valheet. Näin arvelen.

    Tärkeää olisi kuitenkin saada puolisosi sinun puoellellesi ensin.

    Kerro etukäteen puolisollesi, millaisen keskustelun aiot käydä apen kanssa. Hänen pitäisi antaa sinulle henkisen tukensa. Olet sentään kertonut, mikä apessa ärsyttää. Puolisosi pitää ruveta ottamaan tosissaan sinun tunteesi ja tarpeesi.

  • Nimetön sanoo:

    Tuollaisille ei auta ku sanoa hyvin suoraan ja hyvin napakasti ja todella tarkoittaa sitä. Jos ei osaa käyttäytyä, niin ei tarvi enää tulla, kiitos. Eli varmaan kunnon riita siitä ensin tulee ja sitten on ihan ukosta kiinni, haluaako ymmärtää vaiko ei.

  • Mökkielämän vanki sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Meillä sama tilanne, onneksi korona pelottaa sen verran, että nykyään vaan pistäytyy terassilla. Jotain iloa koronastakin. En ole keksinyt ratkaisua, jään seuraamaan keskustelua.

  • Ovi lukkoon sanoo:

    Ei kai muu auta kun pahoittaa mielensä kunnolla eli sanoa suorat sanat tyyliin nyt riittää. Ehkä ukko rajoittaa puheitaan sinun kuullen. Lapsillekin on ikävää kuulla negatiivista puhetta jatkuvasti.

  • Kirsikka sanoo:

    Miksei miehesi puolusta sinua ja sano isälleen suorat sanat?

    Ei tuollaista appiukkoa tarvitse päästää kotiinsa haukkumaan.

    Porttikielto ukolle jos ei osaa käyttäytyä.

    • Vaikeeta on sanoo:

      Tämän tyyppisten vanhempien lapset ovat oppineet pitämään suunsa kiinni. Ei se muutu aikuisenakaan. Ihan sama juttu exien kanssa kun miehet nöyristelevät heitä. Rohkeat pitävät oman perheen rajoista huolta.

      • nähty on sanoo:

        ^ tämä.. yleensä sen ”vastenmielisyyden” huomaa kyllä näistäkin lapsista. Esim. jos toinen vanhempi on tällainen mielensä pahoittava, joka asiaan sekaantuva, loukkaantuja niin aikuinen lapsensa hyvin herkästi kohdentaa kommunikaationsa toiselle vanhemmalle, puhelut, keskustelut yms. (vaikka vastaa myös hankalalle vanhemmalle mutta se spontaani kommunikaatio kohdistuu muualle).

      • Tuttua sanoo:

        Jep. Meillä miehen ex oli tätä sorttia. Rajojen laitto hänelle johti totaaliseen välirikkoon. Harmi, mutta ehdottomasti parempi näin, kuin se elämään tunkeminen. Hänkin vain käveli sisälle kuin kotiinsa. Minä tai mieheni emme tehneet hänelle niin, mutta sehän ei tätä naista kiinnostanut.

        • anonyymi sanoo:

          Mitenkä miehen ex:llä oli avain teidän kotiinne? Eiköhän mie ole halunnut irti eksästään? Siitä olisin sinuna huolissani.

          • Sivustahuutelija :) sanoo:

            Maaseudulla ovet ovat auki päivisin ja kuka tahansa voi saapastella sisään milloin haluaa. Olisikohan tässäkin samanlainen tilanne? Muutettuani kaupunkiin kesti aikansa totutella lukittuihin ulko-oviin ja avaimen mukana kuljettamisen tärkeyteen.

      • Nimetön sanoo:

        Tasan totta. Minunkin mieheni katseli vierestä, kun kylään tullut appiukko, siis hänen isänsä, alkoi nälvia ja arvostella minua. Oli perhepiirissä tottunut, että saa kohdella ihmisiä miten tahtoi. Hänen tyttärensä mies oli saanut jo riittävästi lokaa niskaansa ja antanut porttikiellon. Itse sanoin, että meillä sekä isäntäväki että vieraat noudattaa asiallisia käytöstapoja. Tästä suuttui verisesti, mutta ymmärsi pysyä poissa. Huono juttu oli että minulta meni kunnioitus nahjusmaiseen mieheeni, joka piilotteli isänsä selän takana eikä uskaltanut puolustaa minua. Nämä kotityrannit syntyvät siitä, että omaan itseen ollaan tyytymättömiä ja muita alistetaan, jotta samalla nostettaisiin itseä. Eivät ansaitse myötätuntoa tai kylään kutsua. Heti helpotti, kun sain karkotettua!