Miksi vika on aina uhrissa?
Samat naiset ovat aina samanlaisissa suhteissa. He löytävät väkivaltaisen, liikaa juovan tai välinpitämättömän miehen. Se on omaa syytä, eikö niin? Nämä naiset etsivät huonoa miestä, väitetään. Tässä toinen näkökulma:
”Tutkiskele omaa käytöstäsi, sanovat parisuhdeasiantuntijat. Mieti, miksi hakeudut vahingolliseen seuraan. Näitä juttuja on kaikki lehdet ja self help -kirjat täynnä.
Hyviä kysymyksiä ne ovatkin. Niitä kannattaa miettiä. Mutta niitä on aivan varmasti miettinyt päänsä puhki jokainen, joka on ollut huonossa suhteessa, tai jokainen, jonka parisuhteet (tai ystävyyssuhteet) eivät onnistu.
Tuskin moni aikuinen on sellainen, että syyttäisi aina vaan muita ihmisiä. Varsinkaan sellainen aikuinen, joka on joutunut pohtimaan ihmissuhteitaan. Mitä vaikeammassa suhteessa on ollut, sitä enemmän on syyttänyt itseään ja etsinyt syitä sille, miksi päätyi siihen tilanteeseen.
Harvemmin kysytään sitä, että miksi joku kohtelee toista huonosti. Miksi etäiset, kylmät, narsismiin taipuvaiset, alkoholistit, väkivaltaiset, itsekkäät ja pelurit edes etsivät suhdetta? Ja miksi he suhteeseen itsensä keploteltuaan käyttäytyvät huonosti ja vahingoittavat toista?
Ihmiset ajautuvat vahingollisiin suhteisiin siksi, että esimerkiksi krooniset pettäjät ja alkoholistit ovat hyviä peittämään käyttäytymisensä. Se paljastuu vasta myöhemmin. Eihän kukaan muuten aloittaisi heidän kanssaan suhdetta!!
Ylin kuva Todd Riemer.
Toisen osapuolen pitäisi epäillä kaikkea koko ajan ja tutkia toisen käytöstä hyvin tarkasti. Pienestäkin epäilystä pitäisi lopettaa suhde, vaikka eihän silloin voi vielä tietää, onko kyseessä turha epäilys joka syntyy omasta vainoharhaisuudesta vai ihan oikea syy. Ja sitten pitäisi taas käynnistää analyysi: miksi kiinnostuin tästä ihmisestä?
Ehkä hänestä kiinnostui siksi, että hän oli kiva, ystävällinen ja hauska! Ei siksi, että vaistosi vaaraa ja kaltoinkohtelua ihan tavallisen tallaajan maskin takana piilossa.
On aika kohtuuton vaatimus olla koko ajan vahdissa sekä toisen piiloteltujen ominaisuuksien suhteen että omien tuntemustensa suhteen. Silti se pitäisi jaksaa, tai voi syyttää vain itseään: ”sinä olet ainoa yhdistävä tekijä kaikissa epäonnistuneissa suhteissasi”.
Eikö kaltoinkohtelijalla ole mitään velvollisuuksia tai vastuuta? Kuten sellainen ihan perimmäinen ihmisten välisissä suhteissa pätevä sääntö kuin että älä ole muille ikävä ja ilkeä?
Eikö nimenomaan tunnekylmän, sarjapettäjän tai väkivaltaisen pitäisi miettiä, että miksi minä teen tällä tavalla muille ihmisille? Miksi minä käyttäydyn näin?
Kaltoinkohtelun uhri syyttää ihan varmasti itseään ja miettii mikä minussa tämän aiheutti. Olisi syytä että myös tekijää vaadittaisiin miettimään omaa osuuttaan.”
Nimim. Maiju
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tässäkin äärimieskeskeisessä /naisvihamielisessä kulttuurissa naiset syyllistetään ja vastuutetaan hyvin yleisesti ja erittäin voimakkaasti omasta kaltoinkohtelustaan – tapahtui se sitten opiskelupiireissä, työelämässä tai siviilin ihmissuhteissa. Ylivoimaisesti suurin osa miehistä vaikuttaa ajattelevan, että naisen henkilökohtainen itsemääräämisoikeus mitätöityy seksi- ja/tai parisuhteen, saati viimeistään yhdessä lisääntymisen myötä. Osa miehistä kuvittelee näin tapahtuvan jo kertapanon jälkeen, pahimmat ääliöt jopa täysin yksipuolisen seksuaalis-romanttisen ihastumisensa perusteella.
Näin ollen yhdistävä tekijä naisten kaltoinkohtelulle seksi- ja parisuhteiden saralla eivät ole niinkään ne yksittäiset naiset, jotka sen äärimuotojen kohteiksi lähisuhteissaan joutuvat, vaan naisvihamielinen kulttuuri, jossa naisiin kohdistuva kyykytys-, kiusaamis- ja väkivaltakäytös ainoaa aikuisten kesken täysin normalisoitua ja hyväksyttyä käytöstä.
Itse olen joutunut rajunkin kaltoinkohtelun kohteeksi nimenomaan nykyisistä kauneusihanteista poikkeavan ulkonäköni sekä kulttuurin tiukoista normeista poikkeavan ”vääränlaisen naiseuteni” vuoksi – näitä seikkoja on käytetty kyykyttämiseeni avoimesti sekä töissä että siviilissä. Erityisesti niitä on käytetty henkilökohtaisen tason ihmissuhteissa täysin mielivaltaisen ja täysin sairaalloisen alistamisen perusteena ja oikeutuksena.
Lähisuhteissa väkivaltaääliöinti alkaa yleensä täysin ennustamatta, ilman mitään sen kummempaa ennakkovaroitusta. Käytännössä yksittäinen nainen voi ennustaa miehestä etukäteen yhtään mistään, kuinka heiveröistä ja heikkoa tekoa hänen identiteettinsä miehenä ja erityisesti seksuaalisesti voi seksi- ja parisuhteiden saralla olla. Toki miehen avoin ja selkeä naisvihamielisyys esimerkiksi mukahauskan hehhehhuumorin varjolla on ilmeinen vihje.
Silti hämmästyttävän monella miehellä asettuminen naisen yläpuolelle ja törkeä kyykytys- ja omistuskäytös alkaa vasta siinä kohtaa, kun hän kuvittelee naisen olevan tavalla tai toisella ”nalkissa” – kun mies on tunnustanut palavaa rakkauttaan, kun on muutettu yhteen, kun on tehty suuria yhteisiä hankintoja tai kun on hankittu yhteisiä lapsia.
Kun mies vasta tässä kohtaa paljastaa todellisen luonteensa, naisen on valittava, pysyykö parisuhteessa ihmisarvonsa kustannuksella vai ottaako miehestä eron kaikista panostuksista ja usein jopa äärimmäisistä riskeistä huolimatta. Käytännössä naisen on siis joka ikinen kerta seurustelu aloittaessaan otettava riski myös siitä, että mikäli kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, nainen ottaa samalla suhteeseen lähtiessään myös äärimmäisen korkean riskin tulla pahoinpidellyksi, raiskatuksi, vainotuksi ja pahimmillaan jopa murhatuksi, mikäli mies ei syystä tai toisesta joko pysty tai halua kunnioittaa naisen henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta suhteen alusta loppuun – ja varsinkin mahdollisen eron hetkellä.
Ei uhria syllistämisen vuoksi pyydetä pohtimaan valintojansa, vaan siksi, että onnistuisi valitsemaan paremmin vastaisuudessa. Me teemme alitajuisia valintoja, ja usein niiden todellisten syyllisten, itsekkäiden narsistien ym. kohdalla on jokin tekijä, mikä paljastaisi jotain (kokemuksesta puhun), se täytyy vaan oppia näkemään. Ehkä joku luottoystävä voisi olla ”peilinä”… Rakkauden pitäisi tuntua vapaalta, pelottomalta, aina hyvältä. Toivon sinulle sydämestäni sitä! Nyt sen viimein löydettyäni tajuan eron.
Ihanaa! Mielettömän hyvä artikkeli! Miksi ei saa luottaa ihmisiin? Itsekkin alkoholistin kanssa eläneenä kannoin syyllisyyttä, jota omat sukulaiset vielä lisäsivät. Kun alussa vielä toivoi että se toinen ottaa vastuun itsestään, niinkuin lupaa. Muuttaa elämänsä. Lopettaa juomisen. Niin kai sitä muutkin ihmiset luottaa toiseen, jos se toinen lupaa jotain. Mutta alkoholistien omaiset ei saisi luottaa, ei saisi toivoa