Jossain vaiheessa eroperheen lapsi kysyy, miksi vanhemmat ovat eronneet. Mitä silloin pitää vastata? Vanhempi tietenkin haluaa kertoa totuuden, sillä valehteleminen voi tulla joskus ilmi ja rikkoa lapsen luottamuksen vanhempaan. Lapsella saattaa olla paljon kysymyksiä, joihin totuus vastaisi parhaiten. Ainakin vanhempi lapsi saattaa myös huomata valheet.

Mutta jos eron syynä on esimerkiksi se, että isä löi äitiä, niin mitä lapselle voi kertoa? Onko silloinkin parasta kertoa totuus, miettii tämä väkivaltaisesta liitosta lähtenyt teinin äiti:

”Lopulta saapui päivä, jota olin pitkään pelännyt. Vaikka olin pelännyt, se iski puskista päin naamaa. Mitä sanoisin nyt ja miten selittäisin, kun asiaa ei enää pystynyt kiertämään? Teinin suusta kuului kysymys: ”miksi te erositte isän kanssa?”. Hän on esittänyt kysymyksen aiemminkin, mutta vastausta en ollut pystynyt antamaan, vain kiertelemään.

Mitä vastaan? Kerronko totuuden? Voiko vielä hieman antaa valkoisten valheiden tulla? Mitä kasvatuskirjoissa käsketään tehdä? Älä puhu toisesta vanhemmasta pahaa, muista olla neutraali. Sitä yritänkin aina kun kysymys tulee lapsen suusta, mutta kuinka kauan asiaa pitää piilotella? Olenko huono äiti jos valehtelen? Olenko huono äiti jos kerron totuuden?

Oli pimeä ilta ja yhteisen iltapalan aika. Vaihdoimme päivän kuulumisia kun se kysymys taas lävähti päin naamaa. Enään en pystynyt valehtelemaan. Teini on kasvanut eivätkä entiset kiertelevät selitykseni enää kelvanneet eron syyksi. Oli pakko kertoa. Silti vääntelin ja kiertelin ja kaartelin ja vitkuttelin vastausta.


Ylin kuva Soragrit Wongsa.

”Äiti kerro nyt ei sun tarvii valehdella”. (Teinit huomatenkaan eivät ole tyhmiä, vaikka välillä puheen sijasta murisevat ja mököttävät!) Nyt oli siis totuuden aika. ”No ihan vaan sua ajatellen päätin erota ettei sun tarvii kasvaa kaljan ja väkivallan huuruisessa lapsuudessa…”

”Siis tarkoitatko että isä joi ja löi?” ”KYLLÄ.” No nyt on salaisuus kerrottu huh huh..

Tällä kertaa keskustelu jäi tähän, eikä aiheesta jatkettu enempää. Odotan päivää jona lisäkysymyksiä alkaa satelemaan (tunnen teinini joka pohtii asioita päässään ja tähän palataan vielä – väkisin en pysty keskustelemaan asioista hänen kanssaan). Kerronko silloin ihan kaiken vai valehtelenko jostain asioista? Mutta nyt on pieni möykky sydämestä sulanut: enään eron syy ei ole minun.”

Nimim. Teinkö oikein?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevan lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kertomukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle 2ire77 Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “Miksi te erositte isän kanssa?”

  • 2ire77 sanoo:

    Ikävän totuuden voi kertoa asiallisetikin. Esim. että isällesi oli vaikeaa tai mahdotonta olla juomatta, vaikka tiesikin, että se ei ole hyväksi hänelle itselleen eikä varsinkaan sinulle. Alkoholismi on riippuvuus, eikä isäsi kyennyt hallitsemaan alkoholinkäyttöään vaan alkoholinkäyttö hallitsi häntä. Alkoholin käyttö teki hänet myös aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Ja vaikka isä välittikin sinusta ja selvinpäin hoiti työnsä ja huolehti sinusta, en minä äitinä voinut jäädä suhteeseen jossa lapsi joutuu pelkäämään ja näkemään väkivaltaa omaa äitiään kohtaan.

  • piparitassu sanoo:

    Samasta plus parista muustakin syystä eronnut ja pelkään sitä hetkeä kun asiasta pitää kertoa. Lapseni isän tuntien suuntaani alkaa sadella vähintään tappouhkauksia jos lapsi kertoo mitä on saanut tietää. Heillä kuitenkin on ihan mukava ja jotakuinkin toimiva etäinen suhde. Lapsi kunnioittaa isäänsä ja olisi kamalaa pilata se kunnioitus kertomalla että ”isi oli itsekäs paska joka kännissä paiskoi tavaroita ja teki kolhuja sekä äitiin että seiniin ja vaihtoi mielellään viimaiset vaipparahat olueen. mutta kyllä se sinua rakastaa”

  • katkera akka sanoo:

    Entäpä kun se syy ei ole tiedossa vaan toinen vaan päättää lähteä ja jättää? Mitä lapsille silloin sanotaan? Tarkoitus ei ole olla katkera ihminen, mutta minulla ei ole tuohon kysymykseen vastausta.

  • Äityli sanoo:

    Kerro rehelisesti. Lapset vaistoavat aina jotain, tiedostamattomissa mielen sopukoissa voi teinilä olla myös asioita, jotka vaativat vastausta.
    Voit sanoa että ihmisillä on hyvät ja huonot puolensa. Kertoa että isänsä huonoihin puoliin kuuluu tuo väkivaltaisuus ja päihteet. Ole kitenkin rehellinen, se on tässä tilanteessa rehellisyyttä. Ei mustamaalaamista.

  • Eteenpäin sanoo:

    Totuuden (alkoholismi on sairaus, ja mitä se tarkoittaa) voi kertoa lapsen ikätasolle sopivalla tavalla.

    Väkivalta jää harvoin lapselta kokonaan piiloon, ja tapahtumista pitää pystyä puhumaan jälkikäteen, mieluiten ammattiauttajan kanssa.