Hei, kirjoitan tämän sinulle koska minun on hankala pukea tätä sanoiksi. Tunnen että olet etääntynyt, se mies mihin tutustuin siitä on enää häviävä murto-osa jäljellä ja se syö minua sisältä. Alku meillä oli hankalaa, mutta päätimme että vaikeudet voitetaan yhdessä. En vain silloin tiennyt että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Olisinpa jo alussa lähtenyt luotasi niin se ei olisi näin vaikeaa. Jäit taas kiinni huumeista, vaikka lupasit että ne on mennyttä aikaa. Ai miten tiedän niistä, vaikket sitä kerro?

Huomaan kun salailet asioita ja viikonlopuiksi häviät kavereille vähän juhlimaan. Tulet kotiin joko aineissa tai laskuissa nukkumaan vaikket sitä myönnäkkään. Sitä meidän seksielämäkin on, nukkumista. Puhelimestasi on tullut päiväkirja, en saa katsoa en koskea. Ei siinä en haluaisikaan, haluaisin että olisit minulle rehellinen mutta se ei taida olla mahdollista. Hyvin olemme osanneet peitellä tämän romahtamisen muilta ihmisiltä. Olen käynyt kanssasi tämän saman läpi muutamaan otteeseen. Hetken jaksat olla se ihminen johon rakastuin kunnes koittaa taas se päivä että retkahdit ja siinä oravanpyörä on valmis, käytät aineita salassa niin kauan kun se on mahdollista.

Miksi et voi puhua kanssani asiasta? Tiedän että se on hankalaa mutta tiedätkö miltä tuntuu kun luottamus on petetty taas kerran? Rakastat huumeitasi enemmän kuin mitään muuta. En edes tiedä miksi yritän, olenko vain tyhmä? Ne sanoo että rakkaus tekee sokeaksi, mutta en olisi uskonut ennenkuin itse koen. En jaksa olla enää edes vihainen, olen vain pettynyt itseeni pahasti. Romutit minun unelmat yhteisistä lapsista, talosta ja tulevaisuudesta.💔 Toivon kovasti ettet saa puhuttua minua enää ympäri turhilla lupauksilla lopettamisesta.

Nimimerkki: Hiljainen on laulu rakkauden 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle SA Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “Miksi rakastat huumeita enemmän kuin perhettä?”

  • Nimetön sanoo:

    Päihderiippuvaisen kanssa täytyy ymmärtää, että päihteet menevät kaiken edelle. Hän luopuu mielummin vaimostaan, lapsistaan, asunnostaan ja työpaikastaan kuin päihteistä.
    Hän tietää itse tämän eikä siksi näe mitään järkeä keskustelussa. Hän on tehnyt valintansa eikä asiaan voi ulkopuolelta vaikuttaa.
    Alkoholismi on tavallaan kuin kuolema. Se riistää meiltä läheisen, vain hänen ruumiinsa jää henkiin.
    Omaa elämää ei kannata uhrata. Viisasta on luovuttaa.

  • SA sanoo:

    Olen käynyt saman läpi. Nähnyt kuinka toinen muuttuu. Asioista ei voi keskustella, koska toinen ei myönnä. Edelleenkin välillä syytän itseäni siitä, että olin tiukkapipo, niinkuin hän sanoi. Toipumiseen meni kolme vuotta ja edelleen kamppailen luottamuspulan kanssa. En ole enää uskaltanut rakastua. Talous on edelleen huonossa jamassa, koska exäni aiheutti minulle valtavat velat.
    Kuitenkaan en vaihtaisi pois sitä vapaudentunnetta, sitä helpotusta ja arjen sujuvuutta, minkä ero toi.
    Päihteidenkäyttäjät ovat itsekkäitä, koska se on päihdeongelma joka puhuu heidän kauttansa. Ei se ihminen, johon rakastuit/rakastuin paha ole, mutta niin kauan kun ihminen ei löydä itse itselleen syytä lopettaa, hän jatkaa.
    Ainoa mitä voin sanoa, on että lähde. Ja lähde mahdollisimman pian.

  • Miuski sanoo:

    Tilanne on raskas kirjoittajalle! On varmasti hirveää ajatella, että itselle kaikista rakkain rakastaakin huumeita, aineita, enemmän kuin mitään muuta. Päihde on rikkonut rakkaasi aivokemian ja päihde on kiilannut mielihyväkeskuksessa kaiken muun mielihyvää tuottavan edelle. Vaatii aivan uskomattoman paljon, että järjestys mielihyväkeskuksessa muuttuu. Jotkut pystyvät siihen omin voimin, mutta yleensä siihen tarvitaan ulkopuolista apua ja ehkä jopa terapiaa.

    Mutta. Vaikka kaiken tämän ymmärtäisi ja tuntisi empatiaa päihderiippuvaista kohtaan, on silti mietittävä omaa elämää ja jaksamista ensin. Rakkaallasi on pitkä tie kuljettavana ja sinun on pohdittava, jaksatko häntä tukea ja kestää tulossa olevat pettymykset. Vai lähdetkö rakentamaan itsellesi tulevaisuutta, jossa hän ei ole mukana. Voimia!

  • Äitee 76 sanoo:

    Isäni oli alkoholisti koko elämänsä. Jo edesmennyt äitini tapasi sanoa, että isä elää niinkuin poikamies, vaikka sillä on akka ja neljä lasta. Isä saattoi häipyä päiviksi johonkin ryyppy reissulle, josta tuli sitten naama enemmän tai vähemmän ruvella. Äiti piilotteli kukkaroaan niin, ettei aina itsekään heti muistanut, missä se on. Ellei piilottanut, höyläsi isä kortin lähikapakassa pakkasen puolelle. Muutaman kerran onnistui. Kerran olin mukana, kun äiti haki isältä kortin baarista ja haukkui siinä samalla baarinpitäjän, kun myy viinaa toisen pankkikortilla. Isä sai lopulta aivoinfarktin, ei juo enää. Rakkaus jostain syystä kesti lähes 50vuotta. Isä oli tuurijuoppo, joka oli sitten selvänä aivan paras. Jotenkin siis ymmärrän, miten se rakkaus kesti.
    Itse otin myös alkoholistimiehen. Miksi… Ei voi käsittää. Se kesti neljä vuotta. Kerta toisensa jälkeen lähti juomaan, vaikka ei rahaa ollutkaan. Olihan emäntä, joka tienasi. Lopulta pakkasin hänen tavaransa viimeisen kerran. Rakastamalla ei addiktia saa lopettamaan, se pitää hänen itsensä tehdä. Se on vaikeaa, onhan aineet/viina se paras rakastaja hyvänä päivänä. Itse en ollut valmis siihen, että kerta toisensa jälkeen toinen lähtee ja itse jään ovelta katsomaan. Ajattelin, että ennen on yksin kuin huonon kaverin kanssa. Pari kuukautta tuon jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Hopeahääpäivä on ensi kesänä jos luoja suo. Olemme mummu ja pappa. Elämä on antanut paljon. Joskus vain on parempi luovuttaa, vaikka periksiantamattomuus katsotaankin pääosin positiiviseksi piirteeksi. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja kannattaa oikeasti miettiä kuinka sen käyttää. Voimia sulle vaikeaan tilanteeseen ja rohkeutta elää elämäsi niinkuin sinä haluat sen elää.

  • Äityli sanoo:

    Kauhea asia, eikä onneksi omaa kokemusta. Voimia täytyy lähettää kovasti eikä varmaan saisi kommentoida mutta kommentoin silti. Kuvittelisin, että hän ei puhu, koska häpeää. Ihmisillä on aivan uskomaton määrä ongelmia päidensä sisällä, ja terveenkin on vaikea välillä ilmaista tunteita, puhua tietyistä asioista ja niin edelleen, saati sitten huumeiden kanssa elävän. On pääkoppa varmasti monella tavalla jumissa ja asiaa hoidetaan huumeilla. Sinä olet hänelle varmasti se ihminen, jonka mielipide merkitsee eniten ja siksi sen edessä hävettää ja sattuu eniten ja sitä pakenee eniten.

    Luin hiljan kirjan Subutex kaupungin kasvatit, ja siinä päähenkilö kuvaili kahta asiaa varmasti hyvin osuvasti:
    1. Kaikki hänen narkkariystävät (hän mukaan lukien), puhuvat siitä ajasta kun ovat raitistuneet. Kukaan ei halua narkata mutta kukaan ei osaa mitään muuta.
    2. Jokainen narkkari on koukussa ensimmäisen kerran tunteen tavoitteluun ja sitä ei enää koskaan tule. Se on todella surullinen kierre, sairaus, helvetti johon ihminen läheisineen joutuu.

    Narkkarin näkökulmasta on varmasti maanpäällinen helvetti, kun oma käytös saa läheiset häviämään ympäriltä ja silti aina uudelleen ja uudelleen rikkoo lupaukset, valitsee aineet, pilaa kaiken. Läheiselle varmasti myös maanpäällinen helvetti. Hylkääminen on kauhea kokemus kun on sairas, mutta ymmärrän että narkkausta on vain niin vaikea kestää, ymmärtää ja seurata sivusta.

    Vertaistuki olisi varmasti paikallaan, mutta ehkä vaikeaa löytää. Toki netistä löytää nykyään mitä vain.

    Voimia teille kaikille jotka elätte tuota läpi.

  • Toivon hänelle kaikkea hyvää sanoo:

    Itse olen myös elänyt tämän läheisen helvetin läpi. Minä ja kaksi lastamme. Kun toinen vain lipuu pois, ulottumattomiin. Joskus tulee viesti tai puhelu enää harvakseltaan, kuin haudan takaa. Päihdeongelma on sairaus. Siihen ei auta mikään muu, kuin se, että ihminen kohtaa oman pohjansa ja hakee apua. Joillakin pohja on vasta oma kuolema. Toki Muistan entistä miestä välillä ihan rukouksin. Muuta ei ole. Täytyy jatkaa eteenpäin omaa elämää. Oma ja lasten elämä on yhtä arvokas. Suosittelen lämpimästi Al-anon ryhmää, sen kautta jaksan ja olen päässyt elämässä jollakin tavalla eteenpäin, vaikka syvää surua välillä koen edelleen.

  • Tyttö ja sen veli. sanoo:

    Tämä aihe kosketti ja omalta kohdaltani monesti pohdin oman veljeni päihde helvettiä.Niitä tuhansia turhia lupauksia,pettymisiä ,kun odotat ja kerta toisensa jälkeen aineet on numero yksi.Ne valheet ,kun viet ruokaa ,kun rahat menneet velkoihin ja kysymys Miksi läheiset eivät merkkaa mitään?Rakkaus aineisiin on liian vastustamaton.Ne yöt ,kun pelkäät herääkö toinen huomiseen tai tuleeko tuntemattomasta numerosta soitto poliisilta.Miksi veljeni et rakasta meitä?

  • Jens sanoo:

    Pystyn samaistumaan tekstiin täysin. Kerta toisensa jälkeen sama toistuu, ja satuttaa. Se ei ole tyhmyyttä, että olet luottanut ja luottanut. Älä syytä itseäsi. Addikti on addikti valitettavasti.. Eikä mikään muutu ennenkuin addikti itse sen tajuaa ja tahtoo itse muutosta.
    Itse olen ajatellut etsiä jonkinlaista vertaistukiryhmää, jossa saisi käydä läpi sitä kaikkea. Sinäkin voisit kokeilla jotain sellaista ? Olen varma, että kokemuksien läpi käyminen muiden samaa kokeneiden kanssa tuo jonkinlaista helpotusta.