Tänään julkaistiin THL:n Kouluterveyskysely 2019 -tutkimuksen tulokset.

Tutkimuksessa on tutkittu 4.-5. ja 8.-9. -luokkalaisten sekä lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien lasten kokemuksia.

Helsingin Sanomat nosti tutkimuksen pohjalta uutiseksi tyttöjen lisääntyvän pahoinvoinnin. Sen syiksi jutussa kerrottiin muun muassa yksinäisyys sekä henkinen, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta.

Harva tytöstä aikuiseksi naiseksi kasvanut varmaankaan yllättyy näistä tuloksista, vaikka ne järkyttäviä ovatkin. Nuorten naisten ja tyttöjen kokema ahdistelu ja väkivalta eivät ole mitään uusia asioita, vaikka niiden määrä tutkimuksen mukaan onkin lisääntynyt.

Noin joka kolmas tytöistä on kokenut viimeksi kuluneen vuoden aikana häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että ”edellisessä Kouluterveyskyselyssä toissa vuonna 18 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä kertoi ahdistelusta ja ehdottelusta, tänä vuonna heidän osuutensa oli 27 prosenttia. Netissä ja puhelimitse ehdottelua ja ahdistelua kokeneiden lukiolaistyttöjen osuus on kasvanut 15 prosentista 24:ään ja ammattioppilaitoksissa opiskelevien 19 prosentista 26:een.”

Tässä on ensimmäinen vakava peiliin katsomisen paikka.

Sinä et ehkä ole se henkilö, joka näitä tyttöjä ahdistelee, mutta joku sen tekee. Miksi? Miksi tyttömme eivät saa kasvaa ja olla rauhassa?

Miten voi olla mahdollista, että tällainen käytös onnistuu ja lisääntyy? Mitä kasvatuksessa ja kulttuurissa on vialla, kun ahdistelu on näin yleistä?

Ennen kaikkea, mitä tälle ahdistelulle voidaan tehdä? Toki voi antaa tytöille loputtomiin ohjeita siitä, että älä tee tuota, älä tee tätä, varo sitä ja varo tätä. Mutta syyllinen ahdisteluun on kuitenkin aina vain ahdistelija itse. Miten se käytös saadaan kitkettyä pois?

Toinen vakava peiliin katsomisen paikka on tämä:

Noin joka kuudes perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista ja useampi kuin joka neljäs 8. ja 9. luokkaa ja lukiota käyvistä nuorista ilmoitti kokeneensa viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kerran vanhempansa tai muun huolta pitävän aikuisen taholta henkistä väkivaltaa.

Vanhempien taholta henkistä väkivaltaa koki:

– 37 % 8.-9.-luokkalaisista tytöistä (pojista 19%)

– 34 % lukioikäisistä tytöistä (pojista 19%)

– 33 % ammattioppilaitoksessa opiskelevista tytöistä (pojista 14%)

Nämä luvut siis kertovat, mikä prosenttiosuus tutkituista ilmoitti kokeneensa viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kerran vanhempansa tai muun huolta pitävän aikuisen taholta henkistä väkivaltaa, eli kieltäytymistä puhumaan, loukkaamista, nöyryyttämistä, hylkäämisellä uhkaamista, esineiden lyömistä, lukitsemista johonkin tai väkivallalla uhkaamista.

Luvut ovat valtavan suuria, varsinkin tyttöjen kohdalla. 37 % 8.-9.-luokkalaisista tytöistä on viimeisen vuoden aikana kokenut vanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa.

Tuo luku on todella suuri ja asia on hälyttävä. Ja kyllä: teinitytön kanssa saattaa mennä hermot, teinityttöä voi joutua käskemään aika tiukastikin, ja kukaan meistä ei ole pyhimys jolla ei ikinä keitä yli.

Mutta melkein 40 % näistä yläasteikäisistä tytöistä joutuu kokemaan kotonaan loukkaamista, nöyryyttämistä ja uhkailua. Se on väärin. Ihan yksiselitteisesti. Suuttua saa, mutta väkivaltainen ei saa olla, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Osa näistä tapauksista voi toki olla sellaisia, että vanhemman ei ole tarkoitus tietoisesti loukata tai nöyryyttää, mutta oma empatiakyky, harkintakyky, tilanteen lukeminen ja puhetapa ovat sellaisia, että niillä loukkaa ja vahingoittaa muita. Koska luku on niin suuri, voisi kuvitella, että mukana on myös ns. ”hyviä vanhempia”, joiden tarkoituksena ei ole lapsen tahallinen nöyryyttäminen. Se ei kuitenkaan ole mikään puolustelu. Väkivaltaa ei voi perustella sillä, että ”minä nyt olen tämmöinen” ja ”emmä tajunnu”. Empatiaa ja sosiaalisia taitoja voi opetella. Ensimmäinen askel on havahtua tilanteeseen ja tarkastella kriittisesti sitä, miten toiselle puhuu ja miten häntä kohtelee.

Väkivalta ja ahdistelu aiheuttavat pitkäkestoisia vaikutuksia henkiseen ja fyysiseen terveyteen. On meidän kaikkien vastuulla rakentaa turvallisempi maailma kaikille. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa eikä varsinkaan oikeutta kohdella tyttöjämme näin.

Oletpa väkivallan uhri tai sen tekijä, täältä löydät listauksen eri tahoja, joilta voit hakea apua.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ikuinen häpeä Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Miksi me kohtelemme tyttöjä näin?”

  • Ikuinen häpeä sanoo:

    Ahdistelu alkoi jo 11 vuotiaana. Jokapäiväistä oli, tekijänä aina keski-ikäiset miehet. Sama mitä itse teen, kaduilla ei saa kulkea rauhassa. Kuvittele miten kuvottavaa kun olet lapsi ja paskanhajuiset miehet koskettelee sua. Jengi sano et ehkä pukeudut väärin? Päättäjät on miehiä suurinosa.. Ei heitä kiinnosta. Kun raiskaa ni tulee sakot.

  • Pojat on poikia? sanoo:

    Jaan nyt oman kokemukseni ahdistelusta ala-asteelta. Olin kuudennella luokalla ja yläasteikäiset pojat kävivät minuun kiinni veden alla uimahallissa. Saartoivat minut keskelleen altaassa ja hyökkäsivät lääppimään. Olin kauhuissani. Koulussa tämä sama porukka jatkoi luomalla kyseenalaisia katseita ohi kävellessään. Aloin pukeutua säkkeihin ja piileskellä. Kävin terveydenhoitajan luona puhumassa tästä ja hän alkoi nauraa. Sanoi, että pojat on poikia ja ettei ois nyt ihastusta ilmassa. Koin, että jäin todella yksin asian kanssa ja tämä terveydenhoitajan suhtautuminen teki asiasta vielä pahempaa. Olin lisäksi nolona siitä, miksi olin ”ottanut asian niin tosissaan”. ”Tyhmä minä”.

  • Nimetön sanoo:

    Saattaa olla niinkin että kun vanhemmat kieltää jotain niin sitä pidetään henkisenä väkivaltana. ei ole mitenkään epätavallista että nuoret uhkailee vanhempiaan ilmoituksen tekemisillä kun heiltä kielletään jotain. Neuvoisin siinä tapauksessa sanomaan että tee jos haluat, sinut siinä viedään pois kotoa, ei minua. Kokeillut sitä joskus vuosikymmeniä sitten ja toimi silloin.

  • Toisen sukupolven äiti sanoo:

    Osittain tätä tapahtuu tiedostamatta ja se tulee opituista tavoista. Meidän sukupolvi joutuu olemaan se jonka täytyy käyttää ylimääräistä energiaa ja ajattelua tämän kierteen katkaisemiseksi. Mm. Sen vuoksi nyt käydään paljon terapioissa. Keskustelemassa miten itseä on kohdeltu > kuinka kohtelen lastani > miten muutan käytöstäni. Se on hemmetin raskasta, kaikista ei ole siihen. Se on sääli.