Heippa. Olen normaali työssäkäyvä tytön äiti. Tyttäreni huostaanotettiin hänen mielenterveysongelmien ja hankalan nuoruuden tähden nuorten mielenterveysyksikköön.  Veikkaan että moni ongelmanuoren tai mielenterveysnuoren äiti on käynyt läpi näitä samoja ajatuksia.

Sinä päivänä kun vihreä pakettiauto ajoi pois meidän ikkunan alta sinut ja tavarasi kyydissä, tipahdin lattialle ja huusin ja itkin pettymystäni. Minä olin epäonnistunut äitinä. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisinkin voinut tehdä kaiken eri tavalla niinkuin kasvatusoppaisissa lukisi, jos olisin ollut joku muu kuin minä.

Kun sinä pienenä sunnuntaina tulit kotiin seurakunnanleiriltä kerroit suuret kauniit silmäsi suurella kamalasta tapahtumasta missä puusta tekemäsi risti oli tipahtanut puroon ja sinä melkein menetit sen. Minulla valui kyyneleet. Sinä olit juuri meinannut menettää minut.

Sinä olit niin lahjakas kaikessa mitä teit ja niin kaunis. Sinä katsoit itseäsi peilistä ja sanoit ”olen niin kaunis”! ”niin sinä olet”! vastasin. Sinä olet täydellinen.

Kun löysin terät ja mattoveitsen patjasi alta, pyysin näyttämään kätesi ja jalkasi. Miten en ollut huomannu niitä aiemmin? Pyysit suihkun jälkeen letittämään hiuksesi ja istuit lattialle minun eteeni käsivarret paljaana. MIten en niitä nähnyt? Olisit varmasti halunnut että näkisin. Kun itkin kauhusta nähtyäni ranteesi, sinä nauroit minulle kylmästi.

Sinä sanoit että tukehdut, etten anna sinulle tilaa hengittää. Et vastannut minun viesteihin. Estit minut joka paikassa. Vihasit minua. Kysyin miksi vihaat minua ja sinä vastasit että nyt minulla on sitä aikaa miettiä.

Papereissa olen lapsen äiti, lapsen, jota minulla ei enää ole kuin niissä papereissa. Wilma-viestit lukee joku toinen. Jonkun toisen kodissa paukahtaa ovi kiinni kouluviikon jälkeen. Minun koti on tyhjää täynnä!

Olin niin väsynyt aina. Minä väsytin itse itseni. Minun mieli oli musta, ainoa valo olit sinä.

Ikävöin sitä kun halailet ja roikut kaulassani ja olet riippuvainen äidistä. Suren sitä että luulin sinua liian aikaisin isoksi tytöksi. Sinä aina sanoit, että sinä osaat ja pärjäät, sinua ei tarvitse auttaa. Ei olisi pitänyt uskoa.

Kun täytyy lähteä nukkumaan minä en halua. Haluaisin olla niin väsynyt että nukahtaisin ilman että ehtisin ikävöidä sinua. Tulee ilta ja pimeä, minua alkaa ahdistamaan. Kohta en saa unta itkultani. Miksi en enää saa sanoa sinulle hyvää yötä. ”

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eteenpäin! Peruuta vastaus

8 vastausta artikkeliin “Miksi en saa enää sanoa sinulle hyvää yötä?”

  • Nimetön sanoo:

    Samantapaisen elämäntilanteen läpikäyneenä voin kertoa, että kaikki kyllä muuttuu paremmaksi kunhan vain et luovu toivosta ja uskosta itseesi ja lapseen. Teillä tulee vielä olemaan upeat ja läheiset välit ja lapsi kyllä löytää paikkansa maailmassa. Älä ole itsellesi ankara. Tärkeintä on rakastaa lasta kaikissa tilanteissa . ❤️

  • Nimetön sanoo:

    Nyt sinulla on tilaisuus hoitaa itsesi kuntoon, jotta tämä ajanjakso jää historiaan muutaman vuoden pätkänä. Teillä on vielä vuosia aikaa rakentaa siteet takaisin, mutta se ei onnistu jos et hoida itseäsi ensin.

  • toinen äiti sanoo:

    koskettavaa.

  • Pulmunen sanoo:

    Ite saman kokeneena halua lähettää sulle äiti voimia ja halauksia❤ . Haluan kertoa sulle, että tulee päivä, kun tyttö tulee pyytämään anteeksi, ja kertoo sulle, että olet paras äiti maailmassa, ja kasvatit hänet juuri niin hyvin kun pystyi. Ja niinhän sä/mä ollaan, ja voin kertoa, tämän kokemuksen jälkeen melkeimpä kaikki elämän vastoinkäymiset tuntuu kevyiltä😀

  • Eteenpäin! sanoo:

    Et voi oikein muuta kuin hakea itsellesi apua ja olla nyt niin hyvä äiti kuin pystyt. Lapsesi on huostassa korkeintaan 18-vuotiaaksi. Äitiys jatkuu myös sen jälkeen.

  • Marja sanoo:

    Äidin olisi hyvä saada myös konkreettista tukea. FinFami mielenterveysomaisten yhdistys voisi sopia hänelle. Hae apua itsellesi!!!

    • Isä sanoo:

      Tukea olisi hyvä saada koko perhe, olen yh isä ja keskimmäinen lapsi oli pakko ohjata sijoitukseen, viiltelyn ja vastaavien syiden taki.
      Ei saatu oikein mitään tukea, edes sisaruksille, varsinkin nuorimmalle se oli kova paikka.
      jotenkin selvittiin ja hänkin on jo aikuinen, iloinen ja elämänhaluinen.

  • 3 x äiti sanoo:

    Kauheaa! Olisi kamala löytää itsensä samasta tilanteesta. Voimia kovasti. Kai olet saanut apua, ettet ole yksin noiden syytösten kanssa. Kai ammattilaiset koittavat saada teidät vielä yhteen, puhumaan ja selvittämään miten asiat korjaantuu?