Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen mieheni toinen vaimo, anopin toinen miniä. Ensimmäinen miniä oli ilmeisesti, kuin oma tytär, ja vaikka onkin pettämisineen ym. syypää avioeroon, on hän silti aina se, josta pidetään enemmän, teki hän mitä hyvänsä tai tein minä mitä hyvänsä. Hänen luonaan käydään kylässä ja facebookissa sydämet sinkoilevat. Meillä, lähes exän vieressä, ei voi poiketa samalla, enkä itse saa somessa tykkäyksen tykkäystä. Tämän ovat huomanneet jo ulkopuolisetkin ihmiset.

Ei siinä mitään pahaa tietenkään ole, jos haluaa olla ex-miniän ystävä. Sitä vain en ymmärrä miksi ei voi yrittää hyväksyä myös uutta vaimoa. Itse en ole ikinä kokenut saavani hyväksyntää anopilta. Tunnen hyvin vahvasti olevani vääränlainen. Leivon, teen ja touhuan. Huolehdin niin omista ja yhteisistä, kuin miehenkin lapsesta, mutta mikään ei tunnu riittävän. Minua ei ole esimerkiksi koskaan kutsuttu anoppilaan, vaan aloitteet kyläilyyn puolin ja toisin olen aina tehnyt minä. Anoppi käy myös tapaamassa miestäni muualla kahden kesken, kysellen tällöin myös minun asioistani. Aluksi välimme olivat etäiset, mutta silti asialliset, mutta kun aloimme saada yhteisiä lapsia mieheni kanssa, tilanne muuttui.

En tiedä mikä lasten saamisessa oli niin kauheaa, mutta sitä on voivoteltu anopin toimesta. Ehkä lapsia on hänen makuunsa liikaa. En ole saanut lasten synnyttyä onnitteluja, en yhtä ainutta kysymystä miten jaksan. En edes korttia viimeisimmälle vauvalle. Vauvojakaan hän ei ole ollut kiinnostunut näkemään, vaan esimerkiksi yhden lapsista hän näki ensi kertaa puolivuotiaana vilaukselta toisen asian yhteydessä. Yhteisten lasten kuulumiset eivät selvästi kiinnosta. Ainoa syy minkä keksin on, että anoppi pelkää yhteisten lasten syrjäyttävän miehen esikoisen. Tälle hän on kuitenkin aina ollut hyvinkin osallistuva ja kiinnostunut mummo.

Kuva marionettinukeista, isoäiti ja isoisä nukkeina

Kuva Pablo Hermoso. Ylin kuva Luca Iaconelli.

Anoppi on vuosien aikana yrittänyt korostaa miehen esikoisen asemaa antamalla hänelle aikaansa ja lahjoja yli äyräiden. Paljon enemmän kuin muille. Vain tämän lapsen kaikki merkkipäivät muistetaan ja lapsi on saanut lahjan jopa toisten syntymäpäivillä, vaikka itse päivänsankarikaan ei ole aina saanut. Toisinpäin homma ei kuitenkaan toimi samalla tavalla, vaan miehen lapsen syntymäpäiväkutsuilla lahjan saa vain päivänsankari. Tällainen ei sovi kasvatusperiaatteisiimme. Meillä yksikään lapsi ei ole yli tai ali muiden, vaan kaikki ovat samalla viivalla. Pettymykset kuuluvat elämään, ja lapsen pitää ymmärtää, että aina ei ole hänen vuoronsa. On myös hyvä oppia iloitsemaan toisten puolesta.

Anoppi on myös vuosien varrella tukenut ex-miniän jaksamista ottamalla lasta hoitoon tämän luota sen sijaan, että olisi kohdentanut apunsa meille. Exällä kyllä olisi itselläänkin tukiverkostoja. Kun tuli tilanne, ettei lapsi enää halunnut mennä äidilleen, anoppi otti lasta luokseen myös meiltä. Joskus pyysimme tätä, koska lapsi itse halusi mummolaan, mutta anoppi myös itse pyysi lasta luokseen. Lopulta tilanne oli käännetty ulkopuolisille niin, että minun lapseni kyllä saavat olla kotona, mutta miehen lapsi ajetaan pois.

Olen yrittänyt selvittää anopin kanssa mitä ihmettä olen hänelle tehnyt, mutta hän pitää mykkäkoulua. Pyytäisin tottakai anteeksi, jos tietäisin jotenkin loukanneeni muutenkin kuin synnyttämällä hänelle lisää lapsenlapsia. Olisin toisaalta itse valmis elämään ilman anopin minkäänlaista läsnäoloa elämässämme, koska olen väsynyt olemaan aina vääränlainen, mutta pitääkö jaksaa yrittää miehen ja lasten takia? Lasten, jotka eivät tunne koko ihmistä.

Kuinka pitkään on yksipuolisesti yritettävä? Omasta mielestäni rajat on anopillekin asetettava. Minuakaan ei saa kohdella miten sattuu. Hänen poikansa on onnellinen kanssani, ja lapsenlapsensa voivat meidän kodissamme hyvin. Eikö se ole pääasia, vaikken jostain syystä täyttäisikään hänen kriteereitään miniänä tai äitipuolena?”

Nimim. Kun anoppi ei hyväksy

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti 74 Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “Miksi en kelpaa anopille?”

  • Tinuli sanoo:

    Jotkut anopit ovat mustasukkaisia pojistaan, varsinkin jos tajuavat että poika tykkää vaimostaan enemmän kuin hänestä.

    Tuo ei lopu, ellet sinä puolisosi kanssa yhdessä lopeta huomion antamista anopille.

  • Samaistun sanoo:

    Täysin sama meno täällä. Paitsi että tätä tekevät kaikki miehen puolen sukulaiset. Kaikki paitsi hänen äitinsä, joka valitettavasti kuoli juuri. Miehen ex käy kylässä mieheni sukulaisten luona (siis tädin ja isovanhempien), minua ei ole koskaan kutsuttu. Hän osallistuu suvun juhliin, minua ei ole kutsuttu. Jopa miehen äidin hautajaisiin, joihin suvun mielestä mieheni olisi pitänyt mennä eksänsä ja heidän yhteisen poikansa kanssa. Mies jätti menemättä, koska tämä ei ollut ok hänelle, eikä minua kutsuttu. Ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyy pian. Lapsesta ei kukaan miehen puolen sukulaisista (paitsi hänen edesmennyt äitinsä) ole kiinnostunut millään lailla. Ei ole edes onniteltu kertaakaan. Olen vaan tosi surullinen mieheni puolesta, koska tämä rikkoo hänen ja sukunsa välit. Ja ettei hän tästä syystä mennyt oman äitinsä hautajaisiin. Ja olisin toivonut, että syntyvällä lapsellamme olisi ollut turvallinen, välittävä ja huolehtiva perhe ympärillään ihan alkumetreiltä asti.

  • Äidit sanoo:

    Jos tosiaan katsot asiaa siltä kannalta, että hän kohtelee huonosti ja epäreilusti omaa poikaansa ja lapsenlapsiaan, omia verisukulaisiaan, ymmärrät ehkä paremmin, ettei kyse tosiaankaan ole sinusta vaan tästä ihmisestä. Et voi päättää, mikä hänelle on tärkeää, joten keskitys siihen, mikä on sinulle tärkeää. Pidätte miehesi kanssa kuitenkin asioissa yhtä ja olette saaneet ihanat lapset. 🙂 Tue miestäsi hänen menetyksessään ja anna itsesi olla asiasta surullinen, mutta sitten ota vastuu siitä, miten tulevaisuutenne jatkossa menee. Ottaisi aika koville, jos oma äitini kääntäisi minun perheelleni selkänsä noin.

  • Mummo sanoo:

    Itselläni on kokemusta omasta uusioperheestä; ihmettelin isäni,lasten ukin tosi nuivaa suhtautumista toisen avioliiton lapseeni . Ukin kuoltua sain tietää hänen tulleen hylätyksi uuden perheen tultua kuvioon sodan jälkeen. Joku trauma tälläkin anopilla saattaa olla takana. Itse olen pyrkinyt toimimaan tasapuolisesti omien lasten ex ja nykyisten puolisoiden suhteen. Kahden kauppoja parisuhteet,turha entistä tuttua ex suosia tms

  • anoppi itsekin sanoo:

    Mikään tuosta ei johdu sinusta.
    Miehesi olisi ainoa, joka voisi tilanteeseen vaikuttaa ja laittaa äitinsä ruotuun. Hänkään ei voi kuitenkaan pakottaa äitiään pitämään sinusta. Käytöstavat pitäisi hallita kuitenkin. Lasten tasapuoliseen kohteluun miehesi pitäisi lastensa isänä puuttua kovalla kädellä. Miksi miehesi pelkää pitää lastensa puolia?

  • Britte sanoo:

    Kuulostaa tutulta ja surulliselta. Samanlaista kuviota eletään arkena todeksi, pienenä lisänä että isovanhemmat ovat järjestäneet aina lomamatkansa lapsenlapsen synttäreiksi. Ovat ensin saaneet kutsun syntymäpäiville jonka jälkeen ovat kertoneet sovitusta matkasta tai reissusta, sama kaava toistuu vuodesta toiseen.
    Sain tarpeeksi kuviosta ja muutimme ulkomaille, isovanhemmat olivat mukana muuttamassa omasta tahdostaan. Uuden talon portailla anoppini totesi; itkisin kyllä jos olisi mahdollista.. no jaa, ei näköjään ollut mahdollista 🙁 nykyään tapaamme kerran vuodessa, ilmeisesti hän ei toivoisi edes sitäkään 😰 lasten takia yritän, mutta en enää kaunistele lapsille tilanteita miksi tapaamiset tai osallistumisen eivät onnistu

  • Äiti 74 sanoo:

    Et ole tehnyt mitään väärää, hän on sellainen ihminen, joka on vain päättänyt, että ei pidä sinusta. Se ei kerro sinusta yhtään mitään, ainoastaan hänestä. Sinuna jättäisin anopin olemaan ihan omin nokkinensa ja antaisin olla. Mitä enemmän yrität häntä miellyttää, sitä enemmän hän sinua inhoaa. Joten neuvo on, anna olla. Teidän elämä on paljon helpompaa ilman häntä.
    Sitä paitsi sinun miehellesi kuuluisi pitää sinun puoliasi, eikä jättäytyä sivusta katsojan rooliin. Joten nyt olisi aika pitää miehen kanssa palaveri. Kyse on hänen äidistään, joka kohtelee sinua törkeästi. Nyt olisi aika olla mies, eikä mammanpoika.

  • Näin meilläkin sanoo:

    Ihan kuin minun kynästä kirjoitettu…. luulin että olen ainoa… Meillä ei edes ristiäisiin tultu

  • Surullista sanoo:

    Tekee pahaa sinun, mutta erityisesti poikansa puolesta. Meillä samantyylinen tilanne, jossa miehen ex on estänyt lapsen ja isän tapaamisia, mutta silti miehen äiti edelleen soittelee ja tapaa exää. Ei mene minun ymmärrykseeni. En voisi kuvitella kääntämäni selkääni omalle lapselleni.

    • Aikuinen lapsi sanoo:

      Omat vanhempani erosivat riitaisasti ja isälläni oli suhde toiseen ennen eroa. Isäni äiti jotenkin meni äitini puolelle. Totuus kuitenkin oli, että äidilläni oli vakava alkoholiongelma ja vain isäni osuus avioliiton ongelmista ja erosta näkyi muille. Äitini vain osasi esittää asiat niin, että häntä uskottiin. Elämässä voi olla niin monta näkökulmaa. Perheen molemman vanhemman, lasten ja ulkopuolisten. Tuon nähneenä en myöskään voi ymmärtää sitä, että tällaisessa tilanteessa vanhempi menettää puheyhteyden omaan aikuiseen lapseensa. Kaikkeni teen, että lapseni voivat hyvin, myös aikuisen.

  • Mies vai hiiri sanoo:

    Ihmettelen miksi mies ei toimi asiassa. Hänhän on ratkaisevassa roolissa kaikkien naisten suhteen ja hän on se jonka tulisi rajat tilanteelle asettaa.

    • Nimetön sanoo:

      Samaa mieltä. Mutta anna anopin elää omaa elämäänsä ja lopeta asian murehtiminen. Itse et ole syyllinen anopin typerään käytökseen.

  • Myös toinen vaimo sanoo:

    Onko miehen lapsi poika ja yhteiset tyttöjä? Joillain on vielä vanhakantaiset käsitykset asiasta, varsinkin maaseudulla tai siellä kasvaneilla. Tulee myös mieleen, että anoppi toivoo (kuin lapsi), että hänen poikansa ja ex olisivat palanneet yhteen. Tähän voi liittyä häpeää pojan erosta tai jotain muuta anopin omia asioita. Teidän yhteiset lapsenne ikään kuin romuttivat toivon yhteenpalaamisesta ja siksi sinuun ja lapsiinne suhtaudutaan oudosti. Anoppisi voi myös olla narsisti, joka ehkä on kehuskellut pojallaan ja sitten poika menee eroamaan! Nämä ovat omia arvailuitani.
    Älä perusta ihmisarvoasi anopin mielipiteelle. Älä yritä olla mitään muuta kuin oma itsesi. Niin saat varmasti enemmän kunnioitusta.

  • Nimetön sanoo:

    Todella surullista ja kertoo anopista paljon varsinkin mitä tuo ex-miniä oli tehnyt. Pitäkää kiinni omasta elämästänne.