Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

“Olen alkanut miettiä nyt kahden lapsen äitinä sitä kuvaa, mitä äitiydestä ja vanhemmuudesta annetaan joka tuutista. Se kuva varmasti pelottelee montaa, jotka vielä harkitsevat vanhemmuutta. En ihmettele miksi syntyvyys on laskussa, kun joka paikassa huudellaan kuinka alapää on synnytyksen jälkeen kuin jauhelihaa, tai että lapsen myötä et nuku enää ikinä. Oma elämäkin on ihan mennyttä.

Saatikka kun itse odotin lapsiani, jostain syystä päivittäin uutisvirta oli täynnä juttuja siitä, mikä kaikki voi synnytyksessä mennä pieleen. Kuinka hirveitä kaikki neuvolatädit ja kätilöt ovat… Haluan kertoa, että itse pelkäsin äidiksi tuloa ja synnytystä. Pitkään olin varma että minusta ei ikinä tule äitiä. Sitten löytyi mies, jonka myötä mieli muuttui. Ja onneksi niin. Nyt elämäni on rikastunut kahdella ihanalta tyypillä.

Molemmat synnytykset ovat olleet helppoja, vaikka lapset olleet tavanomaista isompia. Esikoisen jälkeen mulla oli pari tikkiä, kuopuksen kanssa ei yhtään. Vastoinkäymisiä on ollut minullakin synnytyksien jälkeen, kohtutulehdus, unettomuus, masennusta. Mutta nopeasti reagoimalla niihin, olen niistä selvinnyt. Lapseni ovat olleet ihan pienestä pitäen hyviä nukkujia. Kaikki on mennyt heidän kanssaan hyvin. Itse olen saanut nukkua melko normaalisti jo varhain synnytyksen jälkeen. Neuvolassa minulle on ollut vain ihania terveydenhoitajia ja lääkäreitä. Myös kätilöistä kokemus on vain positiivista.

On siis hyviäkin kokemuksia. Harvoin niitä vaan missään näkee. Eivätkö hyvät kokemukset ole myyviä?”

Nimim. Mul on kaikki hyvin tänään

Artikkelikuva le hyzi.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Intiaanimuija Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Miksi äitiyden hyvistä puolista ei puhuta?”

  • Niin sanoo:

    Jolla onni on, se onnen kätkeköön.
    Jos erehdyt kertomaan liikaa positiivisia asioita, sinut leimataan tai sinua kadehditaan.
    Asiantuntijat ovat useaan kertaan todenneet, että Suomessa on poikkeuksellisen lapsivihamielinen ilmapiiri, huolimatta yhteiskunnan etuuksista ja muista hyvistä asioista. Osittain tämän vuoksi syntyvyys on ennätysalhaalla.
    Jokainen voisi miettiä, mistähän se voisi johtua??

  • Milli sanoo:

    Jännä juttu minusta tämä. Omassa lähipiirissä ja asuinalueella olen kokenut aivan päinvastoin. Kaikki toitottavat juuri tätä samaa viestiä, että vanhemmuushan on ihanaa ja on tosi negatiivista puhua mistään muusta. Positiivisuus kunniaan! Tässä toksisen positiivisessa ympäristössä tuntuu kielletyltä kertoa, että meillä ei muuten olla neljään vuoteen nukuttu. Se on pelottelua, liioittelua, hirveää negatiivisuutta. Vaikka siis se on itse asiassa ihan fakta, jonka äärellä ollaan tosi uupuneita.

    Onnea sinulle, että kaikki on mennyt hyvin. Ehkä kyse ei ole siitä, että sinua on tahallisesti haluttu pelotella. Ehkä olet ollut todella onnekas?

  • Kaikki hyvin sanoo:

    Tämä keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki puheenvuoron kokemuksesta. Kun erehtyy sanomaan julkisesti kaiken olevan hyvin, synnytysten olleen helppoja ja vanhemmuuden mukavaa, joku tulee maalailemaan piruja seinille. En halua vähätellä kamalia synnytyskokemuksia tai äitiyden ongelmia, mutta olisi tärkeä kertoa myös niistä hyvistä asioista! Minustakin on usein tuntunut, että ongelmia täytyy keksiä lapsista tai synnytyksestä puhuessa. Oikeasti raskauteni oli todella helppo ja pidin raskaana olemisesta, synnytys sujui mallikkaasti ja lapsi söi ja nukkui alusta asti hyvin. Voi olla, että seuraavan kanssa on vaikeaa, mutta voihan myös kaikki sujua mukavastikin!

  • Isot lapset isot murheet sanoo:

    Öh, no kyllä nuo synnytykset ja kätilöjutut on helpoimmasta päästä, silloinkin kun ovat olleet rankahkoja. Varsinaiset ongelmat tulevat vasta lapsen kasvaessa, isot lapset isot murheet todellakin pitää paikkansa. Kun et enää pysty estämään vastoinkäymisiä lapsen elämässä, jotka osin johtuvat hänen omista valinnoistaan, yhdistyy huoleen myös voimattomuus.

  • Nimetön sanoo:

    Ei ne oo valitettavasti, klikki otsikoilla ja mitä raflaavimpia kuvauksia sen parempi:pertti-pirjetan vanhemmat/vanhempi eivät nukkuneet,syöneet,paskoneet ekaan 4vuoteen! Pertti-Pirjetalla kun oli vaikka millasta vaivaa&haastetta…toki on hyvä että realistisesti kerrotaan kuinka voikaan olla vaikeeta jne. Elämä kun yleensä ei oo sitä ruusuilla tanssimista,vanhemmuudesta puhumattakaan…mutta kyllä tässä 15vuoden kokemuksella voin todeta että onhan tää kaikesta huolimatta parasta!ja on päiviä,hetkiä kun oikeesti tekis mieli tehhä valitus/hakee palautusoikeutta🙄🙄🙈🙈😁😁 mutta joo…etsä voi se on taaperettava valitsemallasi ”uralla”/polulla…

  • Intiaanimuija sanoo:

    Olen tullut siihen tulokseen, että synnytyksestä kuuluu kertoa kauhujuttuja. Joskus nuorena äitinä erehdyin keskittymään positiiviseen, ja sanoin rehellisesti, että mielikuvitukseni pystyi pahempaan, ja onneksi oli nopea. Siitä seurasi kuulijoissa pahaa mieltä ja opin lähestymään asiaa siitä kulmasta, että ikinä (3 prinsessaa) en ole ehtinyt kipulääkettä saada. Kun kätilö lopulta vilkaisee ”eihän sulla ole edes supistuksia”, on jo aika ottaa koppi. Ja sitäkin on hyvä heruttaa, että yksi jäi hetkeksi jumiin, syntyi nyrkki pystyssä. Nuorille ensimmäisen odottaville saatan vaivihkaa sanoa, että älä murehdi, noista kuuluu kertoa kauhujuttuja. Keskitytään negatiiviseen, ja mässätään sillä. Ja lapsista hehkuttaminen voi tuntua esim. lapsettomista pahalta. Pyrin välttämään. Tai sanon, että ovathan nuo mun maailmani napa, mutta olis voinut olla ihan hyvä elämä ilmankin. Sitten olisi ollut aikaa ja rahaa tehdä muita juttuja. En tiedä, onko kyse kateuden pelosta, vai päinvastoin siitä, että kärsimys on jotenkin ylevää. Kumma perinne joka tapauksessa.

  • Johanna sanoo:

    Se on nyt muotia. Väitetään että äitiyttä hehkutetaan jne. mutta eipä hehkuteta, ehkä joskus 50-luvulla. Monia asioita nykyään väitetään että on vaikka ei ole. Joku sanoo netissä jotain ja saman tien porukka uskoo että jaa, näin se sitten on kun kerran netissä niin lukee.
    Äitiyden hyvistä puolista ei kirjoiteta nettiin koska ne on sitä arkipäivää, ei siinä ole mitään kiinnostavaa, vain ne kauheimmat kauhujutut on kiinnostavia ja aiheuttaa keskustelua.
    Keskustelu tyrehtyy aika pian jos aloittaja sanoo että kylläpä on kiva että on lapsia, ja siihen pari vastaa että no niin on.
    Mutta jos aloitus on että alapääni on jauhelihaa synnytyksen jäljiltä niin siihen vastaa sata ihmistä että ai kauhee, ja että mun serkun kummin kaimalla oli kans ihan kauhee, ja sitten toiset sata ihmistä tulee kertomaan että joo, ei saa nukkuakaan sitte koskaan enää sen jauhelihan kanssa.
    Ja tämän keskustelun näkee sata tuhatta ihmistä kun ensimmäisen näki vain 10. Näin se algoritmi toimii netissä.

  • Nimetön sanoo:

    No eihän nuo ole koko äitiys!
    Kaksi lasta ja toisen ponnistusvaihe 3 tuntia eikä edes iso. Samainen kuopus valvotti melkein neljä vuotta. Jos kuopus olisi ollut esikoinen niin toista ei olisi tullut.
    Ekalta kätilö sanoi tikkaamaan alkaessaan että ei pahakaan (tikkasi tunnin) ja että osalla niin muuskaa että ei tiedä mikä pala kuuluu minkäkin kanssa yhteen.
    En ihmettele yhtään että yhä useampi nainen jättää koko homman väliin ja jokainen päättää itse lisääntymisestään tai lisääntymättönyydestään. Kyllähän miehellä on helppo tehdä lapsia kun ei tule naarmuakaan.