Mikä siinä vegaaniruokavaliossa on NIIN VÄÄRIN?!
”Rakastan lastani. Rakastan viettää aikaa hänen kanssaan. Leikin, laulan, ulkoilen, puistoilen, pusuttelen, silittelen ja peittelen sänkyyn. Siinä sivussa laitan ruokaa, pesen pyykkiä, opiskelen, harrastan liikuntaa, hoidan koiran, siivoan, ja yritän olla hyvä vaimo. Mielestäni pärjään melko hyvin.
Mutta. Olen vegaani. En syö lihaa, kananmunaa, enkä maitotuotteita, enkä valmista liharuokia. Mieheni kyllä syö ja valmistaa lihaa, ja niin syö lapsikin, mikäli lihaa on tarjolla. Lapseni syö monipuolisesti kaikenlaisia kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, viljatuotteita ja kaiken maailman lihankorvikkeita kuten tofua. Mutta eihän se riitä, kun lihassa olisi kaikki tarvittavat. Ja maidossa. Lapseltahan luut murenevat, kun vain LEHMÄN maidosta saa kalsiumia. Vaikka hän kyllä juo kalsiumilla täydennettyä kaurajuomaa. Omasta tahdostaan.
Saan kommentteja ihmisiltä. Erityisesti sukulaisilta. Kysellään, mitä syötän lapselleni. Miksi en valmista liharuokia. Ihmetellään, että enhän voi pakottaa syömään kasvisruokaa. Kyllähän lapsi tarvitsee lihaa, se on terveellistä, ei ilman pärjää. Sanotaan, että eihän kasviksista saa kaikkia ravintoaineita. Kun lapseni sairastuu, on hänellä varmaan jokin puutostila. ”Olisit syöttänyt lihaa niin olisi tältäkin flunssalta vältytty”.
Kuva Ella Olsson. Ylin kuva Sharon Pittaway.
Minun näkökulmastani lapseni syö melko terveellisesti. Monipuolisesti. Uskaltaa maistaa uusia ruokia, jopa niitä vihreitä. Pyrin tekemään monipuolista ruokaa. Suosin täysjyvää. Mieheni laittaa toisinaan liharuokaa, jota myös lapsi halutessaan syö. Mutta myönnän – pyrin olemaan lapselleni rehellinen. Kerron ruuan alkuperän, olipa kyse sitten porkkanasta tai possunpihvistä. Hänellä on vapaus valita, syökö lihaa vai ei. Mutta haluan, että hän ymmärtää oman valintansa – ei se pihvi ole kaupan hyllyltä lähtöisin. Ja jos hän syö lihaa siitä huolimatta, olkoon näin.
Olen siis huono äiti. Ja huono vaimo. Mies ei saa ruokaa. Lapsi ei saa ruokaa. He näkevät takiani nälkää ja todennäköisesti kuolevat johonkin puutostilaan.”
Nimim. Ituhippi
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle kahden äiti myös Peruuta vastaus
4 vastausta artikkeliin “Mikä siinä vegaaniruokavaliossa on NIIN VÄÄRIN?!”
Uusimmat artikkelit
Kukaan ei osaa vastata kysymykseen ”mikä siinä vegaaniruokavaliossa on niin VÄÄRIN” tyhjentävästi, koska syitä ja tapoja toteuttaa vegaaniutta on niin monta. Haluan kuitenkin kertoa mikä_minusta_vegaaniruokavaliossa on väärin, ja miksi syön nykyään myös eläinkuntaan kuuluvaa.
Olin itse vegaani 2000-luvun alkupuolella (ja sitä ennen ja sen jälkeen aikoja vegetaristi) ennen kuin se oli saanut nykyaikaisen muotiuskonnon muodon. Minua alkoi ensiksi tympäistä sen keinotekoisuus ja teollisuus. Kyllä, porkkanathan tulevat läheltä, mutta paljon muuta vegaaneille olennaista ei tule. Monet ruoka-aineet ovat aika pitkälle tuotettuja ties millä keinoin (en tiedä pitäisikö Härkiksen suhteen itkeä vai nauraa). Sitten on vielä asia, johon heräsin viimeisemmäksi: koskaan ikinä milloinkaan ei ole ollut ihmisryhmää, kansaa tai heimoa, joka olisi elänyt kokonaan ilman eläinkunnantuotteita esimerkiksi viiden sukupolven ajan. Kaikki ns luonnon kansat ja ns. vegetaristiuskonnot ovat syöneet jotain eläinkunnastakin.
Olen ollut kiinnostunut terveellisestä ruoasta 80-luvulta asti, ja olen kokeillut kaikkia löytämiäni dieettejä/ruokavalioita löytääkseni itselleni parhaiten sopivan. Olen myös syönyt pelkästään eläinkunnan tuotteita pariin otteeseen yhteensä noin 5 kuukauden ajan. Olen kallistumassa siihen käsitykseen, että minulle sopii sekaruoka, jossa on äärimmäisen vähän hiilihydraatteja. Niin kuin näyttää, voisin keskustella ravinnosta pitkäänkin.
Kukaan ei pysty elämään tuhoamatta elämään. Söimmepä mitä tahansa, elämää tuhoutuu sen takia.
Kammoan kaikkea valmisruokaa ja elintarviketeollisuutta. Olen siinä mielessä linkolalainen että jokaisen pitäisi elää paikallisesti eikä globaalisti.
Niin, minun mielestä vegaaniruokavaliossa on väärin se fanaattisuus, millä sitä levitetään ainoana oikeana tapana (muuten olet maapallon tuhoava juntti) elää, mutta taisin jo sanoa etten osaa vastata kysymykseen ja puhun vain omasta puolestani. Peace.
No ei se nyt mikään keksitty juttu ole, että lapset nirsoilee kasviksista. Varmaan viimeistään päiväkodissa oppivat.. itse syön mielellään kasviksia ruoassa ja ruoalla, silti lapset marisee ja kaivaa niitä pois.
Ja lapsilta ei meillä salailla että liha on eläintä. Ovat nähneet valokuvista kuinka isänsä on ampunut peuran ja kuinka lihoja on irroteltu jalasta ihan keittiön pöydällä. Molemmat lapset tykkää kovasti peuran lihasta. Itseä ahdistas enempi tehotuotannon seuraukset eläimille, joten on mahtavaa että nykyään aika iso osa syödystä lihasta meillä on riistaa.
Mutta ei ole mitään vegaaneja vastaan, kun ei hirveesti paheksuta myöskään meit sekasyöjiä.
Musta on niin hassua (ja raivostuttavaa) miten sitkeässä elää myytti lihan ja maidon välttämättömyydestä ihmiselle ja kasvisten huonommuudesta ravintona, samoin kuin kuvitelma, että lapsen joutuisi jotenkin pakottamaan syömään kasviksia.
Lapsen sais suunnilleen kasvattaa pelkällä nakkikastikkeella eikä sitä yleisesti pidettäisi kovinkaan omituisena, mutta annahan olla jos lapsi syökin monipuolisesti kasviksia (eli oikeasti sata kertaa ravitsevampaa ruokaa kuin se pelkkä eläinproteiini ja viljatärkkelys), niin jopa ollaan huolissaan. Toki ihmisellä on luontainen mieltymys rasvaiseen ja makeaan, sellaistahan äidinmaito on, mutta eihän sen ole tarkoituskaan olla loppuelämän ravintoa. Aika pitkälle sekä asenteet että mieltymykset muokkautuvat sen mukaan mitä on tarjolla ja mihin tottuu. Jos jatkuvasti kuulee, että liha on kunnon ruokaa ja kasvikset pupun ruokaa, niin kyllähän se käyttäytymiseen vaikuttaa. Moni aikuinen puhuu lasten kuullen ääneen ja toistuvasti siitä miten ”lapset ei tykkää” kasviksista, melkein jokaisessa lastenohjelmassa on aina se ”hauska” hahmo, joka ruokapöydässä nyrpistelee kasviksille ja keksii jos jonkinlaisia temppuja välttyäkseen syömästä sitä parsakaalia, pikaruokamainoksessa asetetaan vastakkain burgeri ja vihersmoothie (eikä jää epäselväksi kumpi on se ”cool” valinta), ja sitten toisaalta pohditaan että mikä on kun ei lasta saa syömään mitään terveellistä. No jännä.
Usein on myös niin, että kasvisruokavalion kauhistelijoilla ei kertakaikkiaan ole kokemusta hyvin tehdystä, maukkaasta ja monipuolisesta kasvisruuasta, saati sitten riittävästi tietoa siitä miten ihmisen elimistö ravintoaineita hyödyntää. Jos on ikänsä kuullut, että lehmänmaito vahvistaa luustoa ja lihaa pitää syödä että jaksaa, niin ei se mieli hetkessä muutu, vaikka nykytiedon valossa esim. maidon kalsium ei imeydy ihmiseen ollenkaan niin tehokkaasti kuin on ennen luultu.
Ja sekin on hauskaa miten yleinen asenneilmapiiri vaikuttaa siihen millaisia ruokavalioita pidetään hankalina, tai esim. merkkinä nirsoudesta tai muusta omituisuudesta. Mulla oli aikoinaan työkaveri, joka aina huokaili miten vaikea mun varmaan on löytää esim. lounaspaikoissa sopivaa ruokaa, kun on erikoisruokavalio – niinkin hankala kuin gluteeniton kasvis 😀 (toisen työkaverin laktoosi-intoleranssi ei häntä huolettanut lainkaan). Ja sitten kävi ilmi että hänen oma ruokavalionsa (suomalaisperinteinen lihaa ja perunaa -malli) olikin paljon rajoittavampi, koska ei vaan voi syödä mitään missä on esim. chiliä, sieniä, oliiveja, valkosipulia, pinaattia, papuja, jne, jne, jne… Mutta eihän se ollut hankalaa, koska hän sentään söi ”ihan tavallisia asioita”. 🙂
Hei,
Vegaaniruokavalio sekä kasvisruokavalio eri variaatioineen on enemmän kuin suotavaa. Lihankulutus on sitäpaitsi nykyään täysin liiallista, jos verrataan nykyisiin ravitsemussuosituksiin(VRN 2014). Samaisissa suosituksissa sekä erikseen koulu ja varhaiskasvatukseen laadituissa suosituksissa korostetaan kasvisruoan ja kasvisten merkitystä täysipainoisessa ruokavaliossa. Vegaaniruokavalio on ainakin teoriassa mahdollista toteuttaa lapsella siten että ravintoaineiden saanti ei häiriinny, tosin tässä täytyy olla erittäin tarkkana. Ravitsemuksessa olevat puutteet saattavat ilmetä pikkuhiljaa ja useiden vuosien päästä(tämä siis koskee myös ns. sekasyöjiä, eli ei pelkällä lihalla,makaronilla ja maidolla kyllästetystä ruokavaliosta saa kaikkea tarpeellista ilman niitä kasviksia ja hedelmiä). Toinen juttu on se että varhaiskasvatuksessa ja kouluruokailussa ei välttämättä ole mahdollisuuksia toteuttaa vegaaniruokavaliota tarpeeksi täysipainoisesti ja laadukkaasti. Tarvitaan vielä pitkäntähtäimen tieteellistä tutkimusta, jotta voidaan tarkastella sitä miten varhaislapsuudessa aloitettu vegaaniruokavalio vaikuttaa kasvuun, kehitykseen sekä ravintoaineiden saantiin.