”Olen murrosikäisen pojan äiti. Poika on rötöstellyt ja olemme joutuneet olemaan jatkuvasti erilaisissa selvittelyissä, keskusteluissa niin poliisin kun lastensuojelun kanssa. Olemme vetäneet rajoja tiukemmin kun aiemmin, mutta siitä huolimatta huono käytös esim. koulussa jatkuu.

Puheyhteys poikaamme on kuitenkin meillä säilynyt ja ollaan paljon asioita yhdessä mietittykin. Kaverit joiden kanssa poika liikkuu on epämääräistä sakkia ja tunnemme vaan pienen osan porukasta.

Mitä siis tehdä? Miten saada 14-vuotias poika toisenlaiseen porukkaan, harrastukseen jne? Miten ongelmakäytöksen saa loppumaan? Miten tästä selvitä? Mitä te tekisitte? Kokemuksistanne olisin todella kiitollinen.”

Nimim. Äippä

Olisiko juuri sinulla tarjota ohjeita tai neuvoja, vinkkejä tai vertaistukea tälle apua etsivälle äidille? Keskustellaan kommenteissa.

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ella Peruuta vastaus

17 vastausta artikkeliin “Mikä lopettaisi teinin rötöstelyn?”

  • Äippä sanoo:

    Kiitos kaikille tuesta, neuvoista.
    Saamme tukea mm. Lastensuojelun kautta tilanteeseemme. Psykologin testeissä poika käynyt. Asiat siis menneet eteenpäin ehkä itsellänikin tällähetkellä toiveikas olo kun olemme saaneet vähän asioita selvitettyä keskustelemalla ja yhteisellä ajalla. Muutto ei ole mahdollista meille enkä näe että se olisi pojankaan kohdalla ajankohtaista vaan viimeinen asia jos asiat ei muutu. Annoimme nyt mahdollisuuden näyttää ja koitamme tästä perheenä selvitä ammattiavun kanssa rajoilla ja rakkaudella. Toivottavasti onnistumme. Raskasta tämä on. Kiitos vielä kaikille teille ajatuksistanne ♥️

  • Koettu on sanoo:

    Pahoin pelkään että ainoastaan muutto auttaa oikeasti. Huonot kaverit osaavat manipuloida kilttejä todella taitavasti. Vuoden päästä hän kertoisi teille enää etäisesti totuutta muistuttavia versioita viikonlopun menoistaan. Hyvät ja kunnolliset ovat siinä kohtaa jo oppineet karttamaan lastanne jo pelkästään niiden kehnojen kavereiden vuoksi. Poikanne koulumenestys on kärsinyt, ainoa asia joka tuo onnistumisen ja osallistumisen kokemuksia on osanotto päihteidenkäyttöön ja rötöksiin yhdessä manipuloivien kavereiden kanssa. Numerot varmistavat ettei lukioon ole asiaa. Poika menee amikseen, siellä putoaa lopullisesti kelkasta. Hän ei urheile, ei harrasta eikä iloitse.

    Toinen vaihtoehto on muuttaminen kauas ja vikkelään.

  • Teini joskus itsekkin sanoo:

    Muuttakaa. Ton ikäisellä kaverit merkkaa ja painostaa niin paljon. Ei tuu pääsemään irti tosta jos ei pääse irti noista kavereista. Jos asitte samoilla mestoilla niin aika vaikea ton ikäsen on päästä irti ja löytää uusia kavereita. Todennäköisesti kunnollisten teinien keskuuteen on maine omasta teinistäsi jo kirinyt joten saattaa olla senkin takia vaikeaa.

    Kaverit voi mennä kaiken teidän välien ja keskusteluyhteyksien edelle kun porukassa touhuavat rötöksiä ja muuta.

  • Ella sanoo:

    Mielestäni se että on puheyhteys on jo todella paljon. Et kuullostanut aivan toivottomalta tilanteeseen, ehkä jo näet valoa tunnelin päässä?
    Uuden harrastuksen löytyminen voisi olla yksi tie muutokseen. Tulisi ehkä uusia kavereita ja joku vanha voisi jäädä pois. Lähteekö lapsesi helposti uusiin juttuihin? Helposti lähestyttäviä harrastuksia tuossa iässä olisi ainakin kiipeily, laskettelu/ lautailu, vpk yms.

    Tuon päihdeasian selvittäisin myös! Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.. Uskoisin myös että poikasi käytöksen taustalla on varmasti joitain syitä. Varsinkin jos käytös alkanut nyt vasta murrosiässä..Ehkä ne eivät vain ole selvinneet vielä vanhemmille. Vai onko poikasi joutunut kaveriporukkaan, jossa hän joutuu esittämään jotain roolia? Tällöin voisi olla helpottavaa vaihtaa ympäristöä/ koulua?

    Oma käsitys on että tuossa iässä kaverit voi toisilla vaihtua tiuhaankin. Ehkäpä tyttö/ poikaystävä voisi olla myös käänteentekevä juttu..

    Mikäli huolesi herää enemmän niin ehdotan olemaan rohkeasti lastensuojeluun yhteydessä. Heillä on paljon eri keinoja auttaa nuorta ja perhettä, eikä tuo lapsen sijoitus ole todellakaan ensisijainen vaan ihan se viimeinen apu..

    vielä muistuttaisin siitä että nuori haluaa aina tulla kuulluksi ja päättää omista asioistaan. Eli kun esimerkiksi sovitte kotiintuloaikaa kysy nuorelta ensin mitä hän oli itse ajatellut ja pyydä perustelemaan. Ehkä lapsesi idea onkin hyvä ja voit sanoa että kuullostaa hyvältä ja että nähdään silloin. Tai jos aika on sinusta tosi myöhään, voit itse perustella miksi se on myöhään ja sanoa että toivoisit hänet aiemmin kotiin koska… ehkä pääsette kompromissiin ja löydätte ratkaisun joka sopii molemmille…Nuorille asioiden sanelu ja määräykset on usein ärsytystä ja kiukkua tuottavaa.

    Voimia ja jaksamista perheellesi!

  • Voi voi sanoo:

    Onko pojalla nepsy-piirteitä tai diagnoosia? Onko lapsuudessa sattunut jotain? Sanoisin että olette pahasti myöhässä. Vahva ammattituki voi auttaa mutta ikävästi vaikuttaa siltä että poika on tuleva rikollinen. Kaveripiirin vaihtaminen voi auttaa mutta halu siihen pitää lähteä pojasta.
    Löytyisikö entistä nuorisorikollista kertomaan pojalle mihin hänen valitsema tie johtaa?

  • Varoittavat esimerkit auttoi meillä sanoo:

    Oman nuoreni pysäytti Kakola TV sarja ja poliisit kotihälytys sarja. Katsottiin yhdessä jaksoja ja ohjelmien jälkeen keskusteltiin. Poika tajusi että jos haluaa toteuttaa unelmansa, niin siihen hän tarvitsee rahaa, ja jotta hän saisi rahaa, täytyy käydä ensin koulut loppuun ja hommata töitä.

    Tajusi myös että jos jatkaa hölmöilyjä niin voi päätyä jopa vankilaan ja sitten hän ei päättäisi itse enää yhtään mistään. Eli kyllä siinä oli oivallettava omien tekemisten syy ja seuraussuhteita.
    Ja ymmärtää että kun on vapautta niin se tuo myös vastuuta. Teillä on mielestäni toivoa jos teillä on hyvät puhevälit vielä.

    Joku kannustinjärjestelmä vois olla ihan ok myös. Rahaa ei tule jos hölmöilee, mutta sen sijaan jos hoitaa hommat kunnialla niin saa vaikka tietyn summan kuukausirahaa tms. Kannattaa hänen kanssa keskustella ja sopia yhdessä säännöistä ja saada nuori ymmärtämään että kyse on hänen tulevaisuudesta ja hänen omasta parhaasta. Ja kaverit on todella tärkeitä tuossa iässä. Olisi hienoa jos keksisivät sellaista mielekästä tekemistä mikä ei johda ongelmiin ja rikosrekisteriin. Voisitte yhdessä miettiä sellaisia aktiviteetteja.

  • Teinienäiti sanoo:

    Kolmen pojan äitinä, teini-ikä ohitettuna mietin, että rajoitatteko liikaa/liian rajusti, kun kerroit, että on rajat ja lisää rajoitettu? Toimisko jotenkin palkitsemis periaatteella ennemmin? Esim. Kun osaa käyttäytyä vaikka viikon tai kaks tai jokin aika(ei liian pitkä aika) hienosti, rötöstelemättä ja vanhempia kunnioittaen, niin sais jonkun palkinnon, esim. Jokin uusi hieno pitkään haluttu vaate/pusero/housut tai peli tms?
    Tsemppiä teille vaikeaan tilanteeseen!

  • ADHD? sanoo:

    Jos koulun ja kunnan kautta ei nopeasti pääse tarkkaavuudenhäiriötutkimuksiin, käytä lapsi yksityisellä ADHD-erikoistuneella psykiatrilla. Hyvällä säkällä sieltä löytyy vastauksia, ratkaisuja ja keinoja. Jos näet päihteet lähitulevaisuuden uhkana, kannattaa kokeilla lääkitystä ensin, mikäli nuori saa diagnoosin.
    Suosittelen perehtymistä esim adhd-liiton materiaaleihin. ADHD ei ole vain ylivilkkautta, se ehdottomasti ei liity mitenkään älykkyyteen tai sen puutteeseen ja se voi olla myös vahvuus monessa asiassa.

  • äite sanoo:

    Mun poika joutui erilaisten ongelmien vuoksi lopulta huostaanoton kautta laitokseen. Siinä paikkakunta vaihtui ja huonot kaverit jäi taakse. Oli kova tie ja ihan viimeinen vaihtoehto, mutta kun mikään muu ei auttanut, olin iloinen että lastensuojelu auttoi ja ongelmiin tartuttiin napakasti. Siinä elettiin pahoja vuosia, kunnes poika otti lusikan kouraan ja laittoi elämänsä kuntoon. Hieno nuori mies siitä kasvoi. Tämä nyt vaan esimerkkinä keinoista ja yhdestä polusta.

  • Entinen rötöstelijä sanoo:

    Mahtavaa että teillä on edelleen puhevälit kunnossa!

    Tilanne kuulostaa tutulta – itse samassa iässä jouduin myös vastaaviin vaikeuksiin. Kun vanhemmat kiristivät mielivaltaisesti jo ennestään kireitä rajoja ja kielsivät tapaamasta kavereita, niin kapinoin entistä enemmän. Kaverit on tuossa iässä niin tärkeitä että täysi kielto tuntui täysin mahdottomalta totella eikä ainakaan meillä toiminut. Karkasin sitten vaan ikkunasta tapaamaan heitä.

    Rauhassa käyty keskustelu äidin kanssa toimi paremmin, mutta tämä käytiin vasta kun häneltä oli muut keinot loppu. Minun piti itse miettiä ja tajuta että vahingoitan loppuelämääni jos jatkan samalla tavalla. Teinit ovat fiksuja kunhan heidät saa oikeasti miettimään asioita. Yhdessä pohdimme reiluja sääntöjä ja teimme kompromisseja. Vanhemmat myös ohjasivat harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen tekemiseen. Kaverit pysyivät, mutta pikkuhiljaa ne suurimmat häiriköt tippuivat pois porukasta / minä siirryin pois heidän porukoista.

  • äityli sanoo:

    Joku syy hänellä siihen on. Hakeeko teiltä huomiota? Kiusataanko häntä koulussa? JOs on aiempaa kiusaamistaustaa, rötöstely saattaa olla keino olla kova jätkä, jolle ei urpita. Myös päihteet pitää ottaa huomioon. Onko uudessa kaveriporukassa päihteiden käyttöä? Te ette siitä ekana kuule, jos näin on.
    Tuollaisesta käytöksestä on vaikea päästä pois, jos pahiksen leima on tarttunut otsaan jo koulussa.
    Olisi tarpeellista tietää, onko pojalla aina olut levpttomuutta ja käytöshäiriöitä vai onko hän nyt murrosiässä muuttunut?

    Hakekaa apua! Etsikää apua, kunnes joku taho auttaa teitä.
    Voitte myös kysyä pojalta, mitä hän itse ajattelee tarvitsevansa päästäkseen pois tuosta kierteestä.

  • Kiki sanoo:

    Veisin psykologille ja jos ei mikään selviä niin muuttokin voisi olla vaihtoehto.
    Hankala tilanne. Tsemppiä

  • Neljänäiti sanoo:

    Kannustamalla ja palkitsemalla hyvää. Mietitte pojan kanssa, minkälaisen tulevaisuuden hän itselleen haluaisi, ja mietitte, mitä täytyy tapahtua, jotta niin tulee käymään. Pilkkokaa pieniin osiin ja aina, kun jotain sen tavoitteen eteen tapahtui, juhlikaa, palkitkaa, huomioikaa.
    Kiinnostukaa siitä, mikä saa pojan rötöstelemään, millä laillisilla keinolla sen tunteen voisi saada?
    Jos kaveripiiri vie väärään suuntaan, pyytäkää kavereita kotiin kahville ja hengailemaan valvottuna. Puhukaa vanhemmille, tutustukaa heihinkin, jos mahdollista.
    Rakastakaa kovasti. Pyytäkää reilusti lastensuojelusta apua jos omat keinot ei riitä.