Mitä tehdä, jos lapsi reagoi pettymyksiin väkivallalla, eivätkä tavalliset keinot tunnu toimivan? Entä silloin, kun epäilee, että väkivaltaisuus johtuu kokemuksista isän luona? Äiti kertoo:

”Haluaisin kysyä neuvoa tällaiseen asiaan: 5-vuotias poikani on aina ollut aika temperamenttinen, mutta nyt viimeiset kuukaudet ovat olleet tosi rankkoja. Lapsi on alkanut lyödä minua lähes päivittäin. Tämä käytös tulee pintaan aina tilanteessa jossa kiellän jotain tai vaikka joutuu lopettamaan leikin ennen kuin haluaisi.

Ennen tällainen meni aika hyvin. Saattaa myös potkia tai töniä minua. Päiväkodissa tätä ongelmaa ei ikinä ole ollut. Toisia lapsia pienempänä saattoi töniä tms. mutta tuo on ollut hallinnassa jo pitkään. Nyt on muutaman kerran tönäissyt myös pienempää lasta.

Olemme pojan isän kanssa eronneet ja meillä on eri kulttuuritausta ja hyvin erilaiset kasvatustavat. Isä kokee mm. ettei lasta saa kieltää ja että lapsi syö kun on nälkä ym. Väkivaltainen käytös provosoituu joka kerta kun lapsi tulee isältään. Lapsi on myös pariin otteeseen puhunut että isä lyö tai satuttaa, sitä on selvitetty lastensuojelun kautta mutta ei ole hirveästi apua saatu.

Isän mielestä mitään ongelmia ei ole, kaikki perheneuvolat ym. käyty läpi. Alan olla täysin hajalla ja uupunut lapsen käytökseen. Nyt on muitakin muutoksia menossa, mutta lapsen käytös alkoi jo ennen sitä eikä loppua näy. Totta kai kiellän ja on laitettu leluja jäähylle, lasta jäähylle, annettu tarroja hyvästä käytöksestä ym. mutta tilanne ei vaan helpota. Olisiko neuvoja?”

Miten sinä neuvoisit äitiä tässä tilanteessa? Kerro kommenteissa alla!

Kuva Hadis Safari.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Lastenhoitaja_ Peruuta vastaus

18 vastausta artikkeliin “Mikä avuksi kun lapsi lyö?”

  • Onneton äiti sanoo:

    Ilmoita sosiaalityöntekijälle. Itse en aikanaan ilmoittanut ja nykyään lapsi (11v) valehtelee isänsä käskystä kotioloistaan sosiaalityöntekijöille jonka vuoksi hänet on sijoitettu toiseen perheeseen. Minua ei uskota koska aiemmin en ole sosiaalityöntekijöille mitään ilmoittanut koska isänsä on niin loistavasti pelannut selkäni takana. Poika ennen sijoitusta valehteli kotioloista aikanaan päiväkodissa, eskarissa ja nyt myöhemmin koulussa. Kotilomistaankin hän valehtelee, mutta isäviikonlopuista ei puhu totta kuin minulle, sanoo vain ettei kerro sossuille ettei menetä isäviikonloppujaan. Minua ei siis uskota. Kovaa vauhtia olen menettämässä lapseni huoltajuuden ja vain valehtelun vuoksi. Minut on opetettu rehelliseksi ja turhauttaa kun minua ei kuunnella.
    Tukiverkostonikin olen menettänyt 2 vuotta sitten, minulla ei ole ketään…

  • Jatta sanoo:

    Lapsesi kuulostaa lapsenlapseltani. Isä toisesta kulttuurista jne. En osaa neuvoa muuten kuin kertomalla miten meillä eteni. Väkivalta oli vain kotona äitiä ja sisaria kohtaan. Haettiin apua lapsen saamiseksi tytkimusjaksolle lastensuojelusta turhaan. Soitin poliiseja tyttäreni kotiin kun poika hykkäili äitinsä kimppuun ja harjoitti asuntoa mm. Purki huonekaluja mitkä oli juuri kasattu, hajotti telkkarin, repi sisarten koulukirjat jne. Kun viimein saatiin hänet hoitojaksolle päätettiin hänet ottaa huostaan ja lopulta sijoitettiin paikkaan joka on erikoistunut käytöshäiriöihin. Alussa olimme shokissa, jälkeenpäin ymmärsimme että oli paras ratkaisu muun perheen turvallisuutta ajatellen. Minä mummina uskon käytöksen juuri syiden olleen oppimisvaikeuksista/viiveestä johtunut turhautuminen. Hänet sijoitettiin normaaliin kouluun vastusteluistani huolimatta, mikä kasvatti oireilua. Nyt tämä äärettömän väkivaltainen poika täyttää syksyllä 21 ja on tasapainoinen hyväntuulinen kissaansa jumaloiva ihminen. Haluan herättää toivoa ja miettimään mikä oikeesti on pielessä ja etsimään toimivaa tapaa mennä eteenpäin. Meillä ei jäähyt auttanut, lisäsi vaan vastustusta.

  • Muumimamma sanoo:

    Lapsesi kuulostaa omalta nyt 12-v lapselta jolle apua haettiin joka paikasta. Piti mennä siihen pisteeseen että lapsi uupui eikä kyennyt edes pienryhmässä eskariin. Me saatiin apua lastenneurologialta ja prykiatrialta. Lapseni on autisminkirjolla. Hän käy erityiskoulussa ja saanut monenlaisia terpioita jotka jatkuvat.
    Lapsi on keinoton kun hän käyttäytyy väkivaltaisesti.
    Lapsi huutaa sinulta apua.
    Te tarvitsette sitä apua koko perhe,ja lapsi tutkimukset mistä on kysymys.
    Voimia suunnattomasti ❤️ te selviätte vielä elämään 🌷

  • HannaHanhi sanoo:

    No, hyvän ystävän lapsella oli sama tilanne. Ja isä eri kulttuurista.
    Poika alkoi saada aivan hillittömiä raivareita ja isän luona olemisen jälkeen alkoi kertoa mm että isä lyö, puristaa, hänellä ei ole sänkyä tai tyynyä isän luona, hänet on jätetty yksin jne jne.
    Lopulta tuli isän luota mustelmilla ja siitäpä sitten rikosilmoitukset, lastensuojelu ym tuli kuvioon mukaan.
    Isää syytetään pahoinpitelystä, lapsi sai lopulta apua psyykkiseen oireiluunsa ja voi tällä hetkellä erinomaisen hyvin. On lääkitys, mutta äidin sitkeän työn tuloksena on hyvinkin tasapainoinen lapsi.
    Ei tapaa isäänsa, eikä toivottavasti tule koskaan enää tapaamaankaan!
    Rakasta, helli ja paijaa lastasi niin paljon kun ikinä voit! Pyydä päiväkotia tarkkailemaan lasta silloin kun on isänsä luona. Tee lasu. Juttele lapselle ja rohkaise kertomaan, jos on jotakin kerrottavaa. Ole lapsen puolella ja hae apua ettet jää tilanteessa yksin ❤️
    Toivottavasti ei ole kyse mistään tällaisesta, mutta siis pointtina mulla se, että kuuntele lastasi ja ole se rakastava ja luotettava aikuinen!

  • Nimetön sanoo:

    Hei. Mä ehdotan että jos sä pelkäät sun lasta. Niin soita poliisit. silleen että lähdet asunnosta ulos. Ja soitat poliisit. Että sun lapsi ei ole tietoinen että poliisit on tulossa.terveisin Tatu

    • Mummo sanoo:

      Siis mitä? Et pärjää lapselle niin lähde ulos ja soita poliisit?? Siitä jää trauma lapselle kun äiti lähtee (hylkää) tilanteessa jossa lapsi on keinoton. Lisäksi poliisien käyttäminen kasvatuskeinona aiheuttaa pelkoa poliiseja kohtaan ja vain korostaa sitä, että äiti on voimaton lapsen kanssa.
      Lastensuojelu eli kriisipuhelimeen soitto on parempi vaihtoehto.

  • 3 sanoo:

    Tässä muutamia ajatuksia, osittain samoja mitä jo edellisissä kommenteissa:

    – ajan konkretisoiminen on tärkeää ja esimerkiksi leikin loppumisen ennakointi lapselle. Hyviä apuvälineitä on Time-timer-kello josta ajan kulumista on helppo lapsen seurata. Ulkomailta saa halvemmalla tilattua samantyylisiä, mutta myös Suomesta saa. Toinen on ihan digitaalinen ”paistomittarikello” joka piipittää kun aika loppuu.

    – Minkälaisia toimintaohjeita lapsi saa? on hyvä kiinnittää huomiota, että ”älä”-käskyjen sijaan pyrkisitkin antamaan ohjeen, jossa kerrot lapselle, kuinka hänen tulisi tehdä. Voisi kuvitella, että lapselle olisi selvää kuinka jossain tilanteessa tulisi toimia, mutta näin ei läheskään aina ole.

    – lapsen tulisi saada paljon positiivista palautetta, pienimmistäkin asioista ja mieluiten sellaista, jossa kerrot lapselle, mitä hyvää hän teki.

    – monet lapset hyötyvät kuvatuesta sanojen rinnalle kun annat toimintaohjeita tai käyt haastavia tilanteita lapsen kanssa läpi. Hyviä kuvia löytyy Papunetin kuvapankista netistä. Voitte myös piirtää sarjakuvan mitä tapahtuu kun äiti pyytää keräämään leikit, mitä siitä seuraa, äiti tulee surulliseksi kun lapsi lyö jne, ja sitten myös sen toivottavan etenemistavan kun äiti kieltää jotain. Osaisiko lapsi kertoa itse, mikä häntä voisi auttaa silloin kun häntä harmittaa?

    -vaikka päiväkodissa ongelmia ei ole ollut, on teillä silti päiväkodin henkilökunnan tuki ja voit ottaa esimerkiksi yhteyttä varhaiskasvatuksen erityisopettajaan.

    -MLL:n neuvova puhelin on hyvä ja suosittelen esimerkiksi Liisa Ahosen Haastavat kasvatustilanteet -kirjaa.

    Toivottavasti tilanne pian rauhottuu, hienoa että olet jaksanut hakea apua. Toivon teille arkeen paljon sylittelyä ja hyviä hetkiä niiden haastavien rinnalle.

  • Huonoäiti80 sanoo:

    5-vuotias poikamme tekee samaa, on hyvin temperamenttinen persoona. Isänsä kanssa ollaan erottu sopuisasti 1,5 vuotta sitten ja isä viettää paljon aikaa lapsen kanssa eikä väkivaltaa ole. Silti poika lyö heti jos joku asia kiukuttaa. Ollaan koitettu sanoittaa tunteita ja systemaattisesti kielletty lyömästä. Pikkuhiljaa, iän myötä on alkaneet lyömiset vähentyä.

  • Äitiliini sanoo:

    Itselläni on eka ja tokaluokkalaiset lapset, joiden isän kanssa olemme eronneet jo 3-4 vuotta sitten. Lapset ovat minulla, mutta käyvät isällään säännöllisesti. Isän kulttuuritaustaan on kuulunut ja kuuluu edelleen lasten fyysinen kurittaminen ja olen itse väsymättömästi ”aivopessyt” isää siihen, että Suomessa lapsia ei saa lyödä, se on lainvastaista, keskustelu on oikea tapa käsitellä asioita ym. Aluksi, kun lapset kävivät isällään, he kertoivat, että isä läpsii takamukselle, kun ei tottele. Minä muistutin lapsia AINA, että KUKAAN, ei edes äiti tai isä, saa lyödä heitä. Jokaisen tällaisen kerran jälkeen keskustelin korostetun rauhallisesti lasten isän kanssa ja selitin, kuinka hän voi jopa menettää oikeutensa tavata lapsiaan, jos tuo käytös jatkuu. Varmistin aina, että kun aloin jutella tästä aiheesta, mies ei ollut jo valmiiksi ärtynyt, nälkäinen, väsynyt, koska ”koska vaan” keskustelu olisi mennyt harakoille. Olen nyt siis jaksanut toistaa samoja asioita jo monta vuotta ja nyt muistelisin, että edellisen kerran, kun lapset sanoivat isän lyöneen, on tapahtunut vajaa vuosi sitten. Jokin aika sitten kehuin lasten isää tästä ja hän sanoikin itse viimein ymmärtäneensä asian.
    Jos itselle miehen kanssa asiasta keskustelu on mahdoton ajatus, niin kannattaa kysyä apua esim. sosiaalityöntekijöiltä tai perhetyöntekijöiltä. Eri kulttuurista tulevan miehen kanssa suosittelisin hommaamaan sellaisen henkilön, jonka mies kokee edes jollain tavalla auktoriteetiksi, juttelemaan tästä. Patriarkaalisesta taustasta tulevalle hyvä auktoriteetti olisi häntä itseään vanhempi mieshenkilö, joka on hyvässä asemassa. Matriarkaalisesta taustasta tulevalle miehelle taas vanhempi naishenkilö olisi hyvä keskustelukumppani. Mielellään sellainen henkilö, jolla itselläänkin on lapsia (vaikka jo aikuisiakin), jotta voi samaistua turhautumiseen ja kiukustumiseen.

    Toivottavasti saat ratkaisun ongelmaasi pikimmiten!

  • ♥️ sanoo:

    Meillä toimi pojan kanssa negatiivisiin tunteisiin riehumisnurkka. Jos kovasti teki mieli lyödä ja potkia oli olkkarin nurkka vuokrattu tyynyillä. Pikkuhiljaa nepsy-poika tajusi ettei se helpota oloa, mutta tunne on ok. Kaikkia kiukuttaa. Nyt nurkassa on stressipallo, sarjakuvakirjoja, jne ja riehumisnurkka on rauhoittumisnurkka johon jo alakouluikäinen menee tasaamaan tunteitaan joskus pyytää aikuista mukaan joskus ei. Tunteet tulee ja menee mutta keinot niiden hallintaan ovat yksilöllisiä😄 voimia elämän mittaiselle taipaleelle. Ikävä tuo vieläkin haasteita tunteiden ilmaisuun.

  • Lastenhoitaja_ sanoo:

    Vaikka päiväkodissa ei oireile, niin oletko ottanut asian puheeksi siellä? Josko heiltäkin voisi saada vinkkejä? Kenties hekin voisivat keskustella lapsen kanssa viikonlopun jälkeen että miten mennyt, mitä tehnyt jne?
    Itse päiväkodissa töissä ja meilläkin ollut samankaltaisia tilanteita. Meille eräs vanhempi kertoi että lapsi kotona kertoo että isä lyö jne, mutta påiväkodissa ei ollut kertonut/sanonut, jollonka me rupesimme enempi keskusteleman lapsen kanssa. Varasimme viikonlopun jälkeen aikaa keskustella ja kysellä. Koskaan emme lapselta kysynyt lyökö isä tai äiti jne, vaan kyselimme mitä puuhannut, oliko äidillä vai isällä, miten meni jne. lopulta lapsi kerran sanoi että isä lyö ja huutaa jne, jollonka mekin pystyimme puuttumaan asiaan. Kun ei pysty puuttuu toisen vanhemman puheiden perusteella sillä moni myös pyrkii mustamaalaamaan toista vanhempaa, mutta voimme seurata ja kuunnella lasta.
    Kannattaa myös kotona keskustella ja kuunnella. Kun lapsi lyö, yritä mielummin ottaa syliin jäähyn sijaan, tai jos jäähylle ni menet yhdessä sinne istumaan, keskustele lapsen kanssa, kerro miltä sinusta tuntuu kun lapsi lyö. esim äitiin sattuu ja äidillekin tulee paha mieli, että ei ole kivaa. Kysy miksi löi? Keskustelu auttaa aika lailla. Tätäkin töissä tehnyt nuorempienkin lasten kanssa ja kyllä lapsi on rauhoittunut ja kiukunpuuskia ei ole tullut yhtä paljon.
    Toivon että saat apuja <3 toivon että päiväkodissakin autettaisiin, varsinkin kun kyse lapsen hyvinvoinnista <3

  • Kukkahattutäti sanoo:

    Olen ollut vastaavassa tilanteessa, kun lapset ovat tulleet vkl vierailulta etävanhemman luota ja saanut tuntea sen fyysisesti ja psyykkisesti.

    En tuolloin, enkä nytkään, keksinyt muuta keinoa kuin antaa aikaa ja huomiota riittävästi lähipäivät. Suunnittelin ja tein etukäteen kotityöt jotta lapsien kanssa jäi riittävästi yhteistä aikaa. Se keino tuntui auttavan.

    Lisäksi kun muisti, että rakkaalleen kiukuttelevat pahaa oloaan sekä ikäväänsä ja että tästä selvitään eteenpäin. Pikkuhiljaa reaktiot laimenivat ja tänäpäivänä kun ovat isoja nuoria aikuisia, meillä on luottamus molemminpuolista.

    Tsemppiä ja paljon voimia kasvattajuuteen. Pysy omien valintojesi takana ja anna rakkautta ja läsnäoloa lapsillesi.

  • saman kokenut sanoo:

    Yhteys Ensi- ja turvakotien liittoon ja sieltä neuvoja? Jos epäilys, että isä lyö tms. mutta ei fyysisiä jälkiä, on vaikeampi selvitellä. Poliisin sosiaalityöntekijällä jonkin verran taitoa voi olla selvitellä. Myös last.psyk. voisi olla apuna. Nettiturvakodista voi kysellä nimettömänä.

  • Nimetön sanoo:

    Siirtymätilanteita helpottaa se, että kerrot lapselle jo ennakkoon mitä on tapahtumassa, ennen kuin asia tapahtuu. Esimerkiksi leikin lopetus, kerro siitä esim 15minuuttia ennen ja toista asia useampaan kertaan. Näin ollen lapsi voi valmistua siihen, että leikki tulee kohta loppumaan. Tottakai ensin lapsi protestoi tässäkin, mutta jatka sinnikkäästi. Me aikuisetkin hermostuisimme jos joku tulisi meiltä varoittamatta nappaamaan vaikkapa kahvikupin aamulla. Kun lapsi saapuu isältään, suunnittele jotain sellaista tekemistä mikä rauhoittaa lasta. Esim. saippuakuplien puhallus toimii lapsella rauhoittavana hengitysharjoituksena, tai hieronta pallolla. Joillain lapsilla kiukkua voi lievittää vaikkapa juoksukilpailu tai muovailuvahan puristaminen nyrkissä. Lapselle voi myös tehdä rauhoittumis laatikon, mihin kerätään kaikkea lasta kiinnostavaa ja rauhoittavia esineitä. Siellä voi olla vaikka kuvia, mukavia satuja, ym. Ota laatikko aina esille silloin, kun lapsi pitää saada rauhoittumaan. Lapsi ei vielä osaa purkaa tunteitaan sanoin, joten tee se toiminnan kautta. Jos haluat voit myös ottaa käyttöön netistä saatavat ilmaiset tunnekortit, annan lapsen niiden välityksellä kertoa mitä hän tuntee ja näin myös pikkuhiljaa oppia tunnistamaan omia tunteitaan. Kiukkua ei taltuteta kielloin, kiukku pitää olla yhtä hyväksyttävä tunne kuin ilokin. Lyömistä ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta asennoidu siihen niin, että se on sitä lapsen keinottomuutta, kiukku on niin iso että se on saatava purettua jotenkin. Jos vanhempi ei opeta miten kiukkua voi purkaa, purkautuu se näin. Sinä olet luultavasti lapsesi elämässä se turvallinen aikuinen ja luottamusta on sekin, että uskaltaa kiukutella sinun kanssasi. Yritä luoda lapsellesi sellainen turva, että hän kokee ettei mikään tunne ole niin iso, etteikö äiti sitä kestäisi ja auttaisi sen kanssa selviämään.

  • Kolibri sanoo:

    Useassa kulttuurissa lasten kasvatus poikkeaa meidän tavoistamme toimia lasten edun mukaisesti. Jos keskustelut lapsen isän kanssa ei tuota tulosta on vain sinnikkästi oltava yhteydessä lastenvalvojaan ja vaadittava asiaan puuttumista lapsen parhaaksi.

    Äidin kannattaa keskustella syvällisesti myös itsekseen ettei tahtomattaan loukkaa lapsen isää käytöksellään. Lapset ovat erittäin välkkyjä lukemaan meitä aikuisia.

    Väkivalta on ehdottomasti kitkettävä pois ja pelkästään rakkaudella.

  • Surullinen sanoo:

    Elän tismalleen samaa tilannetta oman 5v pojan kanssa. Myös vanhemmat lapset (kaksi tyttöä) oireilee ja vanhin kieltäytyy käymästä isän luona. Jälleen kerran meillä menossa selvittelyt lastensuojelussa, kun päiväkoti teki ilmoituksen pojan kertoessa isän lyömisestä. Katsotaan mihin johtaa vai johtaako mihinkään… mielelläni kuulisin kokemuksia muilta. Miten nämä tilanteet saadaan kunnolla selvitettyä?

    • Surullinen sanoo:

      Voin sen verran kertoa, että meillä isä ei tapaa lapsia, ennen kuin suostuu hakemaan apua käytökseensä. On aikoinaan ollut väkivaltainen myös minua kohtaan, joten ihan kevyin perustein en mielestäni ole tätä päätöstä ollut tekemässä. Enkä tietenkään tehnyt sitä yksin vaan lastensuojelum päätöksen mukaan mennään. Meillä on tilanne rauhoittunut jonkin verran siitä, kun kommenttini olen kirjoittanut. Mutta vielä on matkaa ja oli mukava lukea muita kommentteja aiheeseen.

      • Äiti vain sanoo:

        Lastensuojelu ei puutu meillä isän väkivaltaisuuteen koska on etävanhempi ja lapsi ei asu hänen luonaan. On nimennyt tilanteemme huoltajuuskiistaksi vaikka ongelma on väkivalta. Itse olen vaatinut valvottuja tapaamisia mitkä oikeus määräsikin. Ne eivät vaan voi jatkua loputtomiin. Pelottaa.