Mihin suhteesta hävisi yhteys?
Ensin suhde on ihana. Yhdessä on hauskaa, seksi sujuu ja juttu luistaa. Mutta sitten jotain tapahtuu. Pari etääntyy toisistaan, seksi, hellyys tai keskustelut hiipuvat. Kuulostaako tämä tarina tutulta? Osaatko neuvoa kirjoittajaa, miten tilanteesta pääsisi eteenpäin?
”Meillä oli täydellinen parisuhde sen kaksi vuotta, mitä ne aina kestävät. Joopa joo, arvaat, että seuraavaksi alan valittaa sitä, ettemme enää kosketa toisiamme tai katso silmiin. Väärin. Jotain parisuhteessamme silti on vialla, mutta mitä?
Minä olen jäävi sanomaan toisen puolesta, mutta itse kärsin kuulluksi tulemisen puutteesta. Tyypillisesti tilanne eskaloituu, kun kommentoin jotain miehen tekemistä tai tekemättä jättämistä, joko ystävälliseen tai ärtyneeseen sävyyn. Toiveenani herättää mies huomaamaan, että aihe vaatii keskustelua, sillä on minulle merkitystä.
Vielä kolme vuotta sitten olisimme keskuetelleet aiheen perinpohjaisesti ja käännelleet sitä ympäri ja mies olisi halunnut varmistua, ettei asia enää vaivaa minua, että se korjaantuu. Nyt saan korkeintaan pyynnön puhua asiasta joskus toiste tai lyhyen tuijotuksen ja asia on kuitattu.
Tahdon sanoa, että en ole sellainen nainen, joka nalkuttaa joka asiasta. Koti on sisustettu yhteisesti, eli kumpikin toi jotain vanhasta kodistaan ja loput ostettiin yhdessä. Olemme uusperhe, jonka lapset ovat minun jälkikasvuani. Harrastamme yhdessä, olemme toistemme parhaat kaverit ja viihdymme hyvin yhdessä. Kotityöt jakautuvat tasaisesti, halaamme ja suukottelemme, mutta seksiä ei ole enää pariin vuoteen ollut.
Ai miksikö? En tiedä, kun sekin on yksi niistä asioista, joista ei juuri nyt voi keskustella. Se juuri nyt on kestänyt seksin vähenemisestä täydelliseen loppuun, kolmisen vuotta. Yritän aina silloin tällöin tehdä eroa, sillä en jaksa tätä henkisesti. Minusta tuntuu, että minua ei kuunnella, toiveitani ja tarpeitani ei oteta todesta.
Miehelle nämä eroaikeet tulevat aina yhtä suurena yllätyksenä, hän kun tuntuu kuvittelevan, että niinä päivinä, jolloin en yritä keskustella, kaikki on hyvin. Onhan minullakin hyviä päiviä, en tietenkään matele elämän kurjuudessa päivästä toiseen, mutta henkisen ja fyysisen läheisyyden kaipuu iskee joidenkin pienten ärsykkeiden ansiosta ja yllättää minut itsenikin. Se voimakas pahan olon tunne, joka kuristaa kurkkua ja saa tuntemaan arvottomuutta ihmisenä ja naisena.
En enää tiedä mitä tehdä!
Nimim. Ei enää tätä
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeella. Lähetä sinäkin keskustelunavauksesti tai tarinasi alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Tatti Peruuta vastaus
4 vastausta artikkeliin “Mihin suhteesta hävisi yhteys?”
Uusimmat artikkelit
Itse samassa tilanteessa kärvistelin muutaman vuoden.
Mies ei halua, vaikka pystyttiin puhumaan, niin korjausliikettä ei tullut.
19v olimme yhdessä, ja eroprosessia päässä valmistelin pari vuotta.
Itse olen ollut vain määräaikaisilla työsopimuksilla huonopalkkaisessa työssä, niin eniten mietitytti se että miten tulen pärjäämään.
Lopulta kysyin että kuinka onnellinen mies oli meidän suhteessa ja vastaukseksi sain 5.
Se riitti. Sanoin että haluan että kumpikin on onnellinen ja se ei tapahdu meidän suhteessa.
Erosimme.
Päätin katsoa päivän kerrallaan mitä elämä antaa eteen, ja yritän lopettaa huolehtimisen huomisesta.
Elämä kyllä kantaa aina jotenkin.
Kiitollinen olen miehelleni että eroprosessista tuli (ainakin vielä) helppo.
Se että pystytään vielä kahvittelemaan ja keskustelemaan auttaa myös lapsen asioiden hoidossa.
Parisuhteessa kyllästytään liian helposti toisiinsa. Hektinen elämä myös osaltaan vaikuttaa, ettei jakseta hoitaa parisuhdetta. Seksin loppumisen syy yleensä….eletään liikaa virtuaalielämää, kaikenmoisia nettideitti, tinderi ym. seksinhakupalstoja. Niissä roikkuu parisuhteissa olevat henkilöt, niin naiset kun miehetkin ☹️
Allekirjoitan tämän. Itse olen eronnut jo hyvän aikaa sitten ja tässä taannoin aloin etsimään seuraa nettin kautta. Monien hauskojen miesten kanssa olen siellä jutellut ja ueampi kuin yksi on jossain vaiheessa paljastanut olevansa parisuhteessa. Kiitollinen olen ollut siitä että ovat kertoneet. Kenenkään suhdetta en halua olla tuhoamassa. Yleensä seuranhaun syy kuuluu olevan se ettei vaimo anna eikä kuulosta miehilläkään olevan halua yrittää. Totta vai tarua, sitä en tiedä. Useimmat suuttuu kun koittaa kertoa mitä itse naisena toivoisi kumppanilta siinä tilanteessa jos halut on hukassa.
Kuulostaa tutulta… Alku ihanaa, tehtiin kaikkea yhdessä, läheisyyttä ja seksiäkin oli. Miehen tyttö joka toinen viikonloppu meillä ja kaikilla oli kivaa. Tulin raskaaksi ja hieman vaikeaa oli lopussa liikkua (painoa tuli 23 kg) tällöin alkoi minun hyytyminen paikoilleen kun en kyennyt autossa istumaan, kävelemään tai seisomaan kauaa. Mies kertoi myöhemmin, että meinasi lähteä kävelemään tässä vaiheessa kun en tehnyt enää mitään… (Paitsi mielestäni kyllä kannoin meidän lasta sisälläni ja synnytys läheni) ei varmaan riitänyt kun en kukkapenkkejä enää laitellut jne.
Aikaa on kulunut tuosta 1,5 vuotta. Ja meillä ei puhuta toisillemme, ei kosketeta (ellei miehen kähmintää lasketa, tästäkin olen sanonut etten pidä siitä että alkaa kähmimään, ihan kuin olisin vaan panopuu), kaikki kauniit sanat, seksiin innostavat tekijät on poissa (pitäisi olla heti valmiina kun ukolla tekee mieli)
Minulla on noi seksihalut hävinneet, tarvin lämmetäkseni sanoja ja hellyyttä oikeassa tilanteessa en kourimista kun lapsi on toisessa kainalossa ja ruokalautanen toisessa tai kipeä lapsi kainalossa nukkumassa.
Avioero paperit ovat kaapissa valmiina vailla täyttöä, viikko sitten mies aikoi muuttaa pois. Ei ole muuttanut, luulee että kähminnällä riidat on sovittu.
Joka taistelussa syy on vanhemmissani, jotka kuulema vaan kyttää toisia eivätkä osaa elää, siskoni on kuulema adhd tapaus joka ei saa elämäänsä kuntoon, veljeni saa olla riidoita rauhassa. Vanhempani eläkeläisiä asuvat toisella paikkakunnalla kuten siskonikin. Vanhemmat reissaavat kesäisin asuntoautolla, sisko käy töissä, reissaa lomalla poikansa kanssa. Eli normaaleja ihmisiä ovat.
Miehen tytär nykyään ei ota kuuleviin korviin mitä sanon. Kengillä vaan sisälle asti, kurajäljet saa jäädä lattiaan ja mattoon. Astiat pöytään jne. Jos mainitsen asiasta, mies käskee lopettamaan nalkutuksen. Tytöllä on kuulema vaikea ikä nyt ja on herkkä (13v.) Halooo????
Ruuat on omat kuten myös pyykit ja pulverit. Tai siis mulla ja lapsella yhteiset, miehellä omat..
Henkisesti aivan loppu miehen kanssa, lapsi auttaa eteenpäin. Ja avioero kyllä vireille keväällä vaikka tapellen. Kaksin lapsen kanssa jaksan paremmin 🙂